Härnosand - Lustholmen

Härnosand -Lustholmen

Härnösandissa vietettiin loman toista City-viikonloppua, johon kuului veneen ja miehistön huoltoa ja myös kaupunkiin tutustumista. Toisena yönä istuttiin Aquilan 'terassilla' pikkutunneille saakka ja ihmetystä herätti joen virtauksen useat ja äkilliset muutokset. Virta muutti suuntaa useita kertoja lyhyen ajan sisälllä, voimistui erittäin nopeasti ja vaihtoi kohta taas suuntaa. Maanantaina käytiin vielä ruokakaupassa ennenkuin iltapäivällä irrotettin köydt ja lähdettiin kohti Lustholmenia, joka vain muutaman mailin päässä Härnösandista. Lustholmenissa lämmitettiin sauna ja molemmissa veneissä tehtiin jatkosuunnitelmia. Fiian keula suuntaa nyt jo kohti kotia, Aquila puolestaan jatkaa etelään kohti Sundsvallia. Hieman haikeilla mielillä vietettiin eskaaderin viimeistä yhteistä iltaa ja toivoteltiin hyviä tuulia molemmille.

Lisää matkakuvia

Kuvat: Maarit ja Jaakko Suhonen

Veneruoka ei ole pahaa...

Kun keittio tarjoaa vain yhden tai kaksi kuumaa pistettä ja laskutasot ovat kortilla, ensimmäinen ajatus on ettei tässä keittiössä synny mitään mielenkiintoista syötävää.   Totuus on kuitenkin varsin erilainen. Vierasvenesatamien keittiöt on varustettu usein erittäin hyvin, ainakin mitä kuuluu tänne Itämeren länsirannalle.
Mitä veneessä sitten voi tehdä ja mitä kannattaa valmistaa rannalla? Alla muutamia ajatuksia.

Mansikat.

Karitsan lihapyörykät ja perunasalaatti.

Tarkemmat ohjeet löytyvät Maaritin blogista.

Viikon kuvasatoa

Kuva: Maarit ja Jaakko Suhonen

Tervetuloa.
Kuva: Maarit ja Jaakko Suhonen

Ö:vik vierassatama
Kuva: Maarit ja Jaakko Suhonen

Hannu.
Kuva: Maarit ja Jaakko Suhonen

Miehistöt kauppareissulla.
Kuva: Maarit ja Jaakko Suhonen

s/y Aquila.
Kuva: Maari Suhonen

Pepsi genaakkeri FIIA:ssa
Kuva: Maarit ja Jaakko Suhonen

Häggvik - Härnösand

Häggvikin New Orleans Jazz-festival ei riittänyt houkutukseksi jäädä Häggvikiin toiseksi yöksi. Aamulla pikainen suihku, jonka jälkeen lähdettiin matkaan. Meriaamiainen nautittiin sen jälkeen kun Häggvikin sataman lähestymis-/poistumiskapeikot oli jätetty taakse. Taas kierrettiin samaa verkkoa kuin eilenkin, mutta nyt sitä osattiin jo etsiä. Alkumatkan vastatuuliosuuden jälkeen nostettiin purjeet.  Reilun 5 m/s tuuli kuljetti Fiiaa mukavasti ja matka taittui. Aquila ohitettiin ja jätettiin mukavasti taakse. Tällaisia purjehduspäiviä lisää kiitos! Alkuiltapäivästä oltiin perillä Härnösandissa ja kiinnityttiin hotellin laituriin. Salaattilounaan jälkeen haettiin aamiaistarpeita lähikaupasta ja illalliselle suunnattiin Hamn Krogeniin.

Häggvik - Härnösand

Ö:vik - Trysunda

Häggvik - Härnösand

Bönhamn - Häggvik

Trysunda - Bönhamn

Ö:vik - Trysunda

Bönhamn – Häggvik

Bönhamnin aamu valkeni samanlaisena kuin edellinen ilta oli päättynyt. Lämmintä ja tyyntä. Aamiaisen ja aamutoimien jälkeen päivitettiin vielä blogia ja tehtiin muita pikku hommia ennen kuin lähdettiin liikkeelle kohti Häggvikiä. Sataman henkilökunnalle annamme 10 pistettä ystävällisestä palvelusta ja nettiyhteyden korjaamisesta aamulla. Kevyt tuuli (noin 3 m/s) ja vielä täysin vastaisesta suunnasta tarkoitti että eskaaderi matkasi konevoimin. Muutama vene toki purjehti vastaan ja pisti miettimään olisiko Fiiankin syytä kokeilla purjehtimista, mutta vilkaisu tuulimittariin vakuutti, ettei purjeilla päästä eteenpäin. Backerholmin kohdalla väisteltiin verkkoa. Kunnioitusta herätti verkkojen merkintä. Riittävän suuret ja hyvin näkyvät liput oli varustettu myös tutkaheijastimilla! Häggvikissä tehtiin kävelyretki Mannaminneen. Piha-alue oli kuitenkin suljettu muilta kuin maksavilta Jazz-festivaalivierailta, joten tyydyimme katsomaan paikkaa aitojen ulkopuolelta ja palasimme veneille ja illallisen valmistukseen. Aamulla matka jatkuu kohti etelää.

Bönhamn - Häggvik

Trysunda - Bönhamn

Yhteysalus Ulvön herättää Trysundasa viimeisetkin unikeot, kuten aina aiemminkin. Fiiassa oltiin jo hereillä ja naapurikin oli jo jatkanut matkaa kohti pohjoista. Aamiaisen jälkeen tiskattiin vielä astiat ja sitten lähdettiin taas matkaan.

s/y FIIA
Kuva: Maarit Suhonen

 Päivälle oli luvattu luoteistuulta, mutta tuuli tuli selkeästi lännestä. Bönhamniin mennessä länsituuli oli aivan yhtä hyvä kuin luoteinenkin ja pian satamasta lähdön jälkeen nostettiin purjeita. Tuuli oli 5-6 m/s, mutta välillä hyvinkin puuskittaista ja saarten välissä paikoin erittäin hiljaista. Aurinkoisessa kelissä oli mukava purjehtia kohti seuraavaa satamaa.













Purjeveneitä oli liikkeellä paljon, vaikka satamissa on nyt ollut niin tyhjää että olemme jo miettineet ovatko purjehtijat lannistuneet sateesta ja kylmästä säästä ja lähteneet kotiin. Ulompana merellä näemme myös ison, kolmimastoisen purjealuksen. Se on kuitenkin niin kaukana, että tunnistaminen on mahdotonta. Saavumme Bönhamniin hyvissä ajoin, ja täälläkin on laitureissa tilaa vaikka kuinka paljon. Ilta on lämmin ja nautimme illallista Aquilan kannella. Kahvit nautitaan Fiiassa ja samalla tarkastellaan karttoja ja mietitään tulevia purjehduspäiviä. Tuulta ei kylläkään ole juuri luvassa, joten kovin vauhdikkaita suunnitelmista ei tule.

Trysunda - Bönhamn

Örnsköldsvik - Trysunda

Trysunda - Bönhamn

Laitemurheita

Veneissä tuntuu olevan aina jotain korjattavaa. Tällä kertaa rikkoutui eskaaderin toisen veneen, s/y Aquilan, kylmälokeron jäähdytyslaite. Tarkemmin laitteesta rikkoutui pieni tuuletinmoottori, jota ilman lokero ei enää jäähtynyt. Pikainen ratkaisu oli siirtää kylmässä säilytettävät elintarvikkeet Fiian lokeroon. Keskiviikosta oli siis tulossa kiireinen kauppapäivä. Jaakko aloitti varaosan etsimisen tiedustelemalla puhelimitse maahantuojalta olisiko osaa saatavissa Ruotsin puolelta jostain sijaintimme läheltä. Saadut tiedot eivät olleet lupaavia. Espoossa varaosa oli kyllä hyllyssä, mutta tämä ei meitä juuri nyt auttanut.

Kylmälaitteen rikkoutunut moottori. Kuva: Jaakko Suhonen

 Näin alkoi oli kiireinen kauppapäivä kaupungilla osan miehistöistä hakiessa puuttuvaa varaosaa ja osan täydentäessä veneiden ruoka- ja juomavarastoja. Miehistöt molemmista veneistä sukkuloivat veneiden ja keskustan väliä useaan eri otteeseen. Lopuksi iltapäivän jo päättyessä oli veneet lastattu ja miehistöt ravittu improvisoidulla pyttipannulla. Tarvittavaa kylmälaitteen varaosaa ei kovasta yrityksestä huolimatta onnistuttu hankkimaan, mutta tilannetta paransi Jaakon löytämä kannettava jäähdytyksellä varustettu kylmälaukku. Vaikka päivä oli jo kääntymässä iltaan päätimme aiemman suunnitelman mukaan lähteä kohti etelää. Tuuli oli päivän mittaan ollut heikkoa ja jälleen kerran mastot pysyivät tyhjinä kun moottoroimme suuntana Trysundan saari.

FIIA valmistautuu rantautumaan Trysundan satamaan. Kuva: Maarit Suhonen

Tavallisesti keskellä sesonkia Korkean Rannikon satamat alkavat täyttyä ennen iltaa ja hieman arvelutti olisiko satamassa tilaa vielä myöhään saapuville. Ehkä parin aiemman viikon koleat ja sateiset säät ovat muuttaneet veneilijöiden suunnitelmia, sillä iloksemme huomasimme saapuessa, että laiturissa oli vielä hyvin tilaa. Illan kruunasi saaren pohjoispuolen lahden rannalla grillatut entrcoteet ja salaatti, jotka maistuivat raikkaan merituulen kera.

Ö:vik - Trysunda

Paluu Ruotsiin

Takana muistorikas viikonloppu Maaritin ja Jaakon häitä viettäen pakkasimme varusteet takaisin kasseihin, teimme viime hetken hankinnat ja suuntasimme tuoreen avioparin kanssa iltapäivän päätteeksi s/y Aquilan, Comfortina 32, kannelle valmistautumaan paluupurjehdukselle Ruotsiin. Sääennusteet lupasivat Suomen puolelle tuleville päiville jopa hellelukemia ja heikkeneviä tuulia. Mielessä käväisi, että kyllä helteet kelpaisivat myös Aquilan ja Fiian miehistölle.
Matka alkoi purjeet ylhäällä tuulen kirittäessä Aquilan mukavaan kuuden solmun nopeuteen. Ennen puolta yötä Vaasan Majakka oli jo ohitettu, ja vene jätti Rönskäriä taakseen, kun Jaatiset yksi kerrallaan siirtyivät vapaavahtiin kannen alle. Aquilan salongista löytyi mukavasti sohvalta tilaa makuupussille. Nukkumatin etsintä saattoi alkaa. Kirjoittajan unet jäivät kuten usein ensimmäisen vapaavahdin aikana kevyiksi, mutta olo oli kuitenkin riittävän virkeä kansivahdin jälleen alkaessa. Veneen omistajien ansaittu lepovuoro osui hetkeen, jolloin vielä aiemmin vireänä pysyttäytynyt tuuli loppui auringon laskettua jättäen vain aiempien päivien tuulen nostattaman mainingin. Veneen uudehko moottori sai ottaa tehtäväkseen viedä matkaa eteenpäin.

Tällä kertaa pinnan sijasta ruori kädessä.

Jaatisten öinen kansivahti ei sisältänyt mainittavia tapahtumia. Aamua kohti puheet vain vähenivät väsymyksen ottaessa otettaan vahdeista. Vuoroa piristi lämmin pussikeitto ja pala leipää. Ennen vuoron päättymistä tuuli heräsi auringon nousun myötä uudelleen ja nostimme purjeet seuraavan vahdin seuraksi. Marjan jäädessä vielä kannelle kömmin peräpunkkaan, josta heräsin moottorin jarruttaessa pakilla veneen kiinnittyessä ÖSS:n polttoainelaituriin.
Siirsimme hieman tavaroita Fiian kannelle, tankkasimme polttoainetta ja siirryimme yhdessä kaupungin laituriin, jossa nautimme yhteisen aamiaisen.

Kuva: Maarit Suhonen

Vaasa - ÖSS Örnsköldsvik

Ö-vik Vaasa

Tämä legi olikin Fiian purjehdushistoriassa ensimmäinen, jolla matkustettiin myös junalla. Aamulla otimme suunta kohti Örnskoldsvikin rautatieasemaa ja siellä hyppäsimme junaan. Uusi rata ja uusi juna tekevät junamatkailusta erittäin miellyttävää. Ei kiskot kolkuta eikä täristä kun maisemat lipuvat huippuvauhtia silmien edestä. 

Norrtåg - pohjolan luotijuna.

 Tunnin matkan jälkeen olimme Umeåssä. Kävimme syömässä matkaeväät joen rannalla, jonka jälkeen suuntasimme kohti satamaterminaalia, josta matka jatkui RG Linen lautalle kohti Suomea ja Vaasaa.

RG1 - paluulautta takaisin Vaasaan.

 Gunvorsgrundin kohdalla alkoi näkyä purjeveneitä, kun ohitimme Pohjanlahden Regatta fleetin. Sen verran kaukana oltiin ettei tuttuja veneitä erottanut joukosta. Vaasaan saapumista oli mielenkiintoista seurata tavallisesta poikkeavasta kuvakulmasta. Maailma ja meri näyttää kovin erilaiselta purjeveneen kannelta katsottuna kuin korkealta lautasta. Kotiin saavuttuamme lähdimme vielä Maaritin ja Jaakon luo avustamaan viimeisissä hääaskarteluissa. Omassa sängyssä uni maistui, mutta kovin tuntui kuumalta verrattuna Fiian mukavan vilpoiseen kajuttaan.

Takaisin "arkeen"

City-viikonlopun jälkeen oli aika miettiä tulevaa viikkoa. Lähtö takaisin kohti Vaasaa torstain ystävien häihin oli sovittu jo aikoja sitten, mutta piti miettiä minne Fiia häähumun ajaksi ankkuroidaan. Umeå on Ö-vikistä katsottuna kovin pitkän purjehduksen päässä, joten valitsimme tukipaikaksi Ö-vikin. Se tarkoittu myös sitä ettei kovin kauaksi kaupungista lähdettäisi.  Pohdinnan jälkeen päätimme lähteä pariksi päiväksi ottamaan aurinkoa ja saunomaan Malmön saarelle.

ÖSS

 Ensimmäinen stoppi oli ÖSS:n tankkauspisteellä. Samalla teimme tiedusteluretken satamassa ja saimme sovittua Fiialle laituripaikan hääviikonlopun ajaksi. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa Malmön saarelle. Takatuuli nostatti pelkän isopurjeen. Genua ei olisi tällä tuulella vetänyt ollenkaan emmekä innostuneet nostamaan edes spinnua. Matkaan ei silti kauaa aikaa mennyt ja pian olimmekin jo laiturissa.
Iltapäivällä teimme kävelyretken saaren  itärannalle. Siellä oli suuret veden ja jään sileiksi hiomat kalliot vastakohtana Sandvikenin lahden hiekkarannalle. Matkalla tutkimme myös useita vuosituhanten taakseen jättämiä rantaviivoja, jotka paikoin erottuivat varsin selkeästi ja veden pyöreiksi hiomat kivet paljastivat entisen rannan paikan erittäin hyvin.
Edessä oli kaksi iltaa saunomista ja yksi rantapäivä.

Muinaista merenrantaa.

City viikonloppu -suuntana Örnsköldsvik

Aamu aukeni edelleenkin aurinkoisena ja Fiian miehistö oli taas enemmän kuin paremmalla mielellä. Örnskoldsvikiin olisi matkaa reilu 5 mailia eli varsin lyhyt heitto. Tuulen suunta intoutti nostamaan genaakkerin heti laiturista lähdettäessä, joten ei muuta kuin köydet irti ja purjetta ylös. Tuuli teki kuitenkin kepposet ja kun oltiin kääntymässä niemen kärjen ohi Ö-vikiä kohti saatiin kirjattua tämän kesän ensimmäinen broachi. Tämän jälkeen riitti veneessä puhetta! Genaakkeri saatin kuitenkin ehjänä alas ja matkaa jatkettiin konevoimin.  Ö-vikissäkin on satamaa uusittu sitten viime käynnin. Uusi kelluva laituri tarjoaa monta lisäpaikkaa, joten tilaa löytynee kaikille tulijoille myös kaikista ruuhkaisimpina aikoina. Sähkötolppia ja vesipisteitä on myös taatusti riittävästi. Betoniponttoonilaituri vaimentaa hyvin aaltoja, mutta siitä huolimatta Fiia keinuu mukavasti ja iltapäivällä aallot kastelivat laiturilla kulkijoilta ainakin kengät. Loman ensimmäinen kaupunkikohde innoitti shoppailemaan, miehistö sai uusia purjehdusvaatteita ja Fiian astiastoon hankittiin upouudet viinilasit. Tervetuloa kylään viinipullon kanssa ;-) 

Malmön laituri

Malmön tervetuloa

Malmön sauna

ö

Malmön Sandviken - Örnskoldsvik

Äiti, mitä me täällä tehdään?

Hannu: Ystäviemme nuori neiti kysyi otsikon kysymyksen Ulvön luotsimökin luona kun sumu ympäröi perheen niin, ettei ylhäältä näkynyt kauniiille lahdelle ja sade kasteli kaikki ylhäälle reippailemaan lähteneet. Samaa kysyin itsekin mielessäni kun seisoin FIIA:n olemattoman sprayhoodin tarjoamassa niukassa suojassa ja taivaalta satoi kaatamalla vettä tunti toisensa jälkeen. Tuulta oli, peränpuolelta kylläkin, vain vaatimattomat kaksi metriä ja näkyvyyttä vain puolen mailin verran. Että olisinhan minä voinut olla kotona, maata mukavasti sohvalla ja katsoa kesäisiä sarjauusintoja. Pitää tänne nyt vain itsenä tuoda kun kotonakin olisi oikein mukaa!
Kolmen tunnin vesisateessa seisoskelun ja helmerin, synkän hiljaisen autopilottimme, kanssa seurustelun jälkeen Marja armahti ja vaihtoi vuoroa. Purjehdustakkini saattaa olla hienoa teknistä kangasta, mutta nyt sille tuli raja vastaan. Riisuin FIIA:n vessaan niin yltä kuin päältäkin läpimärän takin ja toivoin että sade hellittäisi. Kuivat päällysvaatteet olivat käyneet vähiin.
Marja: Sateinen ja sumuinen sää jatkui, mutta Malmön satamaan saavuttuamme alkoi pikkuhiljaa aurinko pilkiestellä pilviverhon takaa ja illalla oli oikein kiva sää. Ruokailun jälkeen lämmitettiin vielä sauna ja saunan jälkeen istuskelimme Fiian salongissa korttia pelaten.

Docksta - Malmön Sandviken

ICA Pasta

Venekeittiömme ohjeet yksinkertaistuvat vuosien myötä. Tämä on oma havainto muutamien purjehduskausien jälkeen. Yksi mukaan tarttunut yksinkertainen ohje, jonka alkuperä FIIA:n keittiön liedellä voisi olla yöpyminen Tukholmam saaristossa..Sataman vierellä on ICA, josta ostimme ruokatavavat FIIA:n klassikkoon... Tämä pasta keitetään jälleen.
Pasta med chorizo- och tomatsås

Venematka Dockstaan ja makumatka Italian Pugliaan

Aamulla käytiin vielä lämpimässä suihkussa ennen aamiaista, jonka jälkeen lähdettiin matkaan. Ensimmäiset kilpailevat veneet olivat jo matkalla rata-alueelle, mutta suurimmassa osassa vasta aloiteltiin lähtövalmisteluja kun Fiia ajoi ulos satamasta.  Ilma oli masentavan harmaa ja tuuleton. Sade sentään taukosi, mutta Ulvö ja kilpailevat veneet katosivat sumun sekaan parin mailin päässä rannasta. Tuulen puuttuessa matkaa tehtiin koneella ja parin tunnin päästä kiinnityimme Dockstan satamassa laituriin. Vierasvenesatama on aivan E4-tien tuntumassa ja tien äänet kuuluvatkin rantaan saakka,ei kuitenkaan häiritsevästi. Satamaa on uudistettu ja palvelutaso on hyvä, puomit ovat erittäin hyvät ja leveitä paikkoja on riittävästi tarjolla. Satamaa isännöi italialainen pariskunta, joka erittäin ystävällisesti oli laiturilla ottamassa vastaan kaikkia saapujia. Kylältä löytyy oppaiden mainitsema Ica, rautakauppa ja bensa-asema, mutta pankkia ei ole. Ystävällinen satamaisäntä lupautui kuljettamaan miehistöä pankkiin seuraavana aamuna. Illalla oli vuorossa italialaisten makujen maistelua apulienssmak.se:n isännöimänä. Teimme makumatkan Puglian maakuntaan Italiassa ja maistelimme mm. erilaisia taratellejä, pestoja, maustetahnoja, oliiveja, bruschettaa ja käsin tehtyä pastaa.

Kirottua kesäsäätä

Sää vaihtui Ulvössä ensimmäisten lömapäivien poutien jälkeen silkaksi koiran ilmaksi. Pienestä kesäsateesta ei ollut nyt tietoakaan. Taivaalta tuntui roikkuvan märkiä liki maahan ulottuvia pilviä, joista tuulen kera satoi kaiken kastelevaa sumumaista sadetta  Koko maisema pukeutui pelkkiin harmaan sävyihin. Ja tätä jatkui päivän ja toisenkin. Vene-elämä on siinä määrin sään muutoksille altista että miehistöjen mielialat laskivat kilpaa ilmapuntarin kanssa.  Saari kuitenkin asukkaineen valmistui yhteen kauden päätapahtumista. Viikon loppupuolella alkaisi regatta, joka kokoaa kilpapurjehtijoita molemmilta rannoilta. Laitureihin saapui lukuisia kilpailuun ilmoittauneita veneitä ja ranta-alueelle kasattiin telttoja ja tapahtumalavaa. Muutaman päivän makoilu oli kuitenkin pehmittänyt matkaajat. Myös tilanne jossa Fiia olisi regatan sivusta seuraaja ilman kilpailevaa miehistöä ei antanut syytä jäädä viikonlopuksi samaan satamaan. Seurana purjehtinut s/y Linnea oli päättänyt edellisenä lähteä takaisiin Suomeen.

Ulvöhamn - Docksta

Mjältön -Ulvöhamn

Pastajuhlat olivat vaatineet veronsa ja seuraavana aamuna nukutti mukavasti ja pitkään. Puolen päivän aikaan lähdettiin liikkeelle. Päivä oli täysin tuuleton ja niinpä ajoimme koneella Ulvöhamniin. Kahden saaren väliin jää salmi, jonka pohjoisrannalla on kylä hotelleineen ja idyllisine ravintoloineen ja mökkeineen.  Edellisestä kerrasta laiturialue oli muuttunut reippaasti ja saanut uuden ilmeen laajoine kestopuukansineen. Lapsiperheiden suosikki, uima-allas, oli paikallaan uusittuna seuranaan toinen pienempi allas aivan pieniä uimareita varten. Lapset olivat hotellin uima-altaassa melkein heti kun köydet oli saatu kiinnitettyä ja illalla kaikille maistuikin pizza paremmin kuin hyvin. Almagrändin listalta oli ravintolan remontin myötä poistunut kaikista suosituimmat vaihtoehdot ja niiden puuttuminen aiheutti jonkinasteista nurinaa. Samoin palvelu, lähes tyhjässä ravintolassa henkilökunta unohti vesitilauksen pariin kolmeen kertaan ennenkuin vesilasit tuotiin pöytään. Jälkiruuaksi nautittiin Fazerin parhaita s/y Fiiassa.

Trysunda - Mjältön - Ulvön

Gråtta

Mjältötoppen

Mjältötoppen

Mjältön kesällä 2012

Trysunda - Mjältön

Trysundasta matkaa jatkettiin kohti ruotsin korkeinta saarta. Mjältön tarjoaa suojaisan pyöreän poukaman, joka on rauhallinen yöpymispaikka kaikilla tuulilla. Lähtiessä näytti liki tuulettomalta, mutta kun Trysundan satamasta päästiin ulos niin olihan sitä tuulta kuitenkin. Mukavasti peränpuolelta 4-5 m/s puhaltava tuuli innoitti Fiian miehistön nostamaan isopurjeen kaveriksi spinaakkerin. Välillä saatiin saarten välissä mereltä aallokkoa ja kapeikoissa tuuli nousi jopa kahdeksaan metriin saakka. Spinnu veti mukavasti koko ajan ja se laskettiin vasta kun käänsimme kurssin kohti Mjältön sisäänajoa. Perillä tavoitetussa S/y Linneassa tarjoiltiin päivän purjehduksen päätteeksi lettuja. Se oli hauska välipala ennen päivän retkeä, joka suuntasi kohden saaren korkeinta kohtaa, Mjältötoppenia, jonne kaikki jaksoivat juuri ravittuina hyvin kiivetä. Huipulta avautuu upea näköala yli Korkean Rannikon. Kaikki huipulle kiivenneet toivat mukanansa rannasta poimitun kiven, jonka jokainen lisäsi huipun korkeimmalle kohdalle kannettuun kivikasaan. Nousun rasituksista palauduttiin mukana tuotujen eväiden turvin. Paluumatkalla päätettiin käydä vielä katsomassa matkan varrella ollut luola. Suunnistaminen luolalle vei aluksi matkaajat vieressä olevalle pienemmälle kallion halkeamalle. Joukossa oli kuitenkin jo tieto siitä että, emme olleet vielä osuneet oikealle kohteelle. Kun luolaan johtava polku sitten kääntyi takaisin kohti vuoren huippua, retkueen nuorin kysyi: "Voitaisiinko tämä luola jättää näkemättä?" Annukan tarkkaavaisuus opasti vaeltajat lopulta polullle, jonka päässä oli suuri pahan hajuinen kallioon ratkennut suoja. Miehenpuolikkaat ja puolituiset pohtivat luolan suulla sen aiempia asukkaita ja käyttöä. Paluu veneille sujui ripeästi askeleen pidentyessä kohti alamäkeä. Illalla pidettiin vielä pastajuhlat ennen nukkumaan menoa.

Trysunda kesällä 2012

Vaasa - Trysunda

Kesäpurjehdus 2012: Vaasa - Trysunda

Kesälomaa edeltävä työpäivä ehti kääntyä jo pitkälle iltaan kun Fiian miehistö vihdoin irrotti köydet ja kesäloman purjehdus saattoi alkaa. Edessä oli noin 80 mailin avomeriosuus johon kuluisi koko edessä oleva yö ja seuraavan päivän aamu. Edellisen päivän tapaan oli lähes tuuletonta ja matka taittuisi pelkän moottorin varassa. Lähes peilityyni meri ja kesäyön valo loivat erinomaiset puitteet rauhalliseen matkaamiseen. Purjehtija kaipaa tietysti aina tuulta, mutta sitä ensimmäiselle osuudelle ei ollut juuri luvassa. Vaasan Majakan ja Norrskärin jälkeen ensimmäinen vapaavahti alkoi ja Marja siirtyi lepäämään pariksi tunniksi. Merivahdin seurana oli lukemattomia lintuja ja ulkomerellä kalastavan troolarin toimia seurannut yksinäinen hylje. Aamuyöllä vaihdettiin vahtia ja alkoi Hannun vapaavahti. Hylkeitä näkyi enemmänkin, tosin aina yksittäin. Uskaliain tuli noin kolmen veneenmitan päähän ihmettelemään Fiian kulkua. Kymmenen mailin päässä rannikolta alkoi viritä tuulta ja niinpä Hannun herättyä nostettiin purjeet ja loppumatka saatiin purjehtia kohti Trysundaa. S/y Linnea nähtiin kun saavuimme Trysundan sisäänajon läheisyyteen. Laiturissa meitä odotti isompikin joukko Vaasalaisia purjehtijoita. Trysunda on valittu Ruotsin kauneimmaksi saareksi. Valinnan ymmärtää hyvin kun katselee kylää lahden itäpuolen kallion laelta. Pienten huolellisesti hoidettujen puutarhojen ja punaisten tupien nauha reunustaa kaikilta tuulilta suojaisaa satamaa. Miehistöt tutustuivat saareen tuttuun tapaan kävelemällä kylän läpi ja pohjoisen puolen uimarannalle. Illalla käytiin myös saunassa kun sellainen oli satamassa tarjolla.

Kohti Korkea Rannikkoa...

Kesän 2012 purjehduksen kohde on valittu. Muutaman aiemman kesän tapaan keula kääntyy jälleen kohti länttä ja Ruotsin Korkea Rannikkoa. Viime vuoden purjehdus Perämeren ympäri oli kokemus jota ei voi jo pituutensa vuoksi joka vuosi toistaa. Tänä vuonna ajatus on edetä ilman kiirettä ja käydä sekä tutuissa että muutamissa uusissa satamissa. Sundsvallin ja Uumajan välissä on monta kaunista satamaa ja kylää joihin paikallisten vieraanvaraisuus toivottaa kävijän tervetulleeksi.

s/y FIIA Vaasan Majakan kierrossa