sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

R1374 Sept Iles - St. Anna des Monts





Maanantaiaamuna suuntasimme vihdoin taas merelle. Sunnuntaina isoimmat alukset olivat jo nostaneet ankkurit ja lähteneet merelle. Erityisen vaikuttava oli Chileläisen Esmeraldan lähtö. Miehistö seisoi kansilla riveihin järjestäytyneinä, puhallinorkesteri kajautti Esmeraldan marssin (tai näin ainakin oletimme ensimmäisestä kappaleesta) ja koko parisatapäinen miehistö lauloi komeasti. Laiturille oli koontunut satapäinen yleisö seuraamaan lähtöä ja aplodeja riitti. Marsseja ja laulua kaikui niin kauan kunnes alus oli kuulomatkan ulkopuolella. Siinä riitti katsojille sekä silmänruokaa että kaunista kuultavaa.

Meillä oli kohteena St. Anne des Monts, jonne suuntasi meidän lisäksemme kaksi muutakin alusta, latvialainen Spaniel ja saksalainen Regina-Germaine. Alkumatkasta meillä oli toisiin aluksiin näköyhteys, mutta jossain vaiheessa se katosi. Nostimme purjeet pian satamasta lähdettyämme ja suuntasimme kohti etelää. Tuuli ei ollut parhaasta mahdollisesta suunnasta, mutta purjehduksesta nauttivat kaikki veneessä olevat. Jossain vaiheessa loppuiltapäivästä kapteeni laski, että tulevat virtaukset ja ennustttu tuulen suunnan muutos olivat sellaiset että jos aiomme saman vuorokauden aikana ehtiä perille, meidän oli pakko ottaa taas konevoimat käyttöön. Taas siis laskettiin purjeet alas peltigenualla jatkettiin matkaa. Ilta oli kuitenkin mitä hienoin, joten nautimme matkasta myös koneella ajettaessa. Illallinen nautittiin merellä ja saavuimme perille illan jo pimettyä. Matkaseurallamme ei ollut ihan yhtä onni. Saksalaisveneeseen oli tullut konerikko ja he olivat latvialaisveneen hinauksessa. Vastatuuli ja virtaukset hidastivat matkaa ja he tekivät matkaa vajaan kolmen solmun vauhtia. Satamassa 'varasimme' heille paikat ja heidän saapuessa yöllä kello kolmen aikaan, veneemme perämies oli yhden miehistömme jäsenen kanssa avustamassa hinausyhdistelmää laituriin.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

R1374: Riviere au Renard -Sept Iles





Parin vuorokauden purjehduksen jälkeen vene kaipasi taas hiukan perushuoltoa, joten torstaiaamuna oli ohjelmassa siivousta ennen kuin lähdimme tutustumaan sataman palveluihin ja lähialueeseen muutoinkin. Illan suussa lähdimme kohti seuraavaa kohdetta, joka oli RDV ohjelman mukainen Sept Iles. Vuorovesi ja virtaukset hidastivat matkan tekoa melkoisesti ja suunnitellusta saapumisajasta myöhästyttiin useita tunteja. Tuulen suunta ei antanut aihetta nostaa purjeita, joten koko matka taittui konevoimin. Sept Ilesissä meitä oli vastassa RDV:n yhteyshenkilö, joka piti meistä hyvää huolta koko sen ajana kun olimme satamassa. Ohjelman mukaan olisimme täällä muutaman päivän, joten ohjelmaan mahtui hyvin mm. pyykinpesu, johon olikin hyvät mahdollisuudet läheisessä armeijan tukikohdassa, jonne meille oli järjestetty sekä suihkut että pyykinpesumahdollisuudet.
Suhteellisen pieni kaupunki oli varsin pian nähty, varsinkin kun lauantaina vuokrasimme polkupyörät, joilla pääsi kaupungin päästä päähän mukavan nopeasti.

R1374: Souris - Riviere au Renard




Tiistaina lähdimme aamupäivällä Sourisista ensin itään ja Prinssi Edwardin saaren itäkärjen kierrettyämme kohti länttä. Tavoitteena oli purjehtia saaren pohjoispuolitse mantereelle. Aluksi purjehdimme mukavasti purjeilla, mutta jonkin verran itäkärjen ja kurssin muuttumisen jälkeen tuulen suunta alkoi olla sellainen, että matkaa jatkettiin konevoimin. 
Matkaa tehtiin kaikkiaan yli 220 merimailia ja satamaan saavuttiin myöhään keskiviikkoiltana. Matkalla tehtiin muutamia valas- ja hyljehavaintoja ja kävimme myös ihailemassa kalliomuodostelmia Roche Percessä. Tässä kohtaa oli myös mukavia tuulia, joten pääsimme jonkin matkaa purjehtimaankin ja mikäs sen mukavampaa kuin aurinkoisessa säässä purjehtiminen. Muutoin matka oli koneella eteenpäin puksuttamista ja vahtivuorojen mukaista ruuanlaittoa ja merivahtia vuoron perään.

R1374: Charlottetown - Souris

'

Charlottetownissa viivyimme RDV2017 aikataulun mukaisesti maanantaiaamuun saakka, jolloin meillä oli lähtö muiden alusten kanssa kello. 9.00 jälkeen. Ensimmäisenä matkaan lähtivät Yhdysvaltalainen Eagle ja Perulainen Union, joihin molempiin olimme ehtineet tutustua satamassa ollessamme. 






Heidän vanavedessään suuntasimme merelle ja lähdimme purjehtimaan kohti Sourisin kalastajakylää. Matkalla näimme retken ensimmäiset valaat, joka herätti tietenkin innostusta koko miehistössä. Matkaa kertyi kaikkiaan noin 72 mailia ja illan suussa saavuimme Sourisin satamaan. Kalastajakylän laiturissa ei juuri suihkua kummempia palveluita ollut, mutta tässä kohtaa se riitti. Paikalliset olivat selvästi innoissaan näinkin ison aluksen saapumisesta kylän satamaan ja illan aikana riitti liikennettä muutoin hiljaisen oloisessa kalasatamassa.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

R1374: RDV2017 Halifax - Charlottetown


Torstaiaamuna kello herätti jo edellisaamua aikaisemmin ja aamiaisen jälkeen auton keula suunnattiin kohti Cape Bretonia ja Cabot Trailia. Edessä olisi pitkä päivä, joten pientä evästäkin oli varattu automatkalle. Alkumatka oli TransCanadian highwaytä, jota pitkin matka taittui hyvää vauhtia. Cape Bretonilla ja Cabot Traililla vauhti hidastui. Reittiä ei syyttä pidetä yhtenä Kanadan hienoimmista, näköalat olivat huikeat ja pysähdyimme useamman kerran ihailemaan merinäköalaa ja reitin näkymiä. 












Tie kiemurteli välillä ylös ja alas ja vähän väliä uusia näkymiä piirtyi eteen. Iltapäivällä pysähdyttiin myöhäiselle lounaalle korkealla rantajyrkänteellä olevaan ravintolaan, jossa saimme taas nauttia ihanista hummeriaterioista. Tällä kertaa emme valinneet keitettyä hummeria vaan muita hummeriherkkuja. Matkaa jatkettiin vielä iltaan saakka kunnes saavuimme majapaikkaamme, josta oli näkymä meren lahdelle. 
Aamulla päätimme nauttia aamiaisen ulkona ja tämän merenrantaaamiaisen kruunasi lahtivalaan saapuminen ihailtavaksemme. Aamukahvia nautittaessa saimme katsella kuinka valas sukelteli lahdella. Makrillien saapuminen rannikolle tuo mukanaan myös valaat, joten paikallinen isäntämme piti näkyä varsin tavallisena. Aamiaisen jälkeen otimme suunnan kohti Prinssi Edwardin saarta ja Charlotttownia. Matkalla pysähdyimme kahville ja tietenkin ihailemaan mantereen ja saaren välistä siltaa mantereen puolelta. Päivän tutustumiskohteeksi oli jo ennakkoon valittu Anne of Green Gables eli paikka joka oli aikoinaan innoittanut LM Montgomeryn kirjoittamaan Vihervaaran Annasta kertovat kirjat. Paikka oli varsinainen turistirysä, mutta ehkä alkupeäinen henki oli kuitenkin vielä aistittavissa alueella liikuttaessa. 




Loppuiltapäivästä saavuimme Chartttowniin ja hotelliin kirjautumisen jälkeen suuntasimme kaupunkiin illalliselle, jonka jälkeen kiertelimme vielä hetken kaupungilla ennen kuin lähdimme hotellille nukkumaan.
Lauantaina meillä oli vielä jonkin verran aikaa ennen kuin meidän odotettiin saapuvan s/y Vahinelle. Aamiaisen jälkeen päätimmekin vielä lähteä käymään läheisellä majakalla Point Primissä. Ajomatkaa oli hiukan oletettua enemmän, mutta käynti oli matkan arvoinen.




Majakalle päästyämme meitä odotti hylje, joka lekotteli kaikessa rauhassa majakan edustalla ja katseli meitä. Pientä pääsymaksua vastaan majakkaan sai kiivetä. Majakka on vanhin Prinssi Edwardin saaren pyöreä majakka ja se on myös saaren ainoa tiilimajakka. Muutoin ulkonäkö oli hyvin samanlainen muiden saaren ja näkemiemme pohjois-Kanadan majakoiden kanssa. Majakalta suuntasimme kohti Charlotttownin satamaa, jossa s/y Vahine oli odottamassa uutta miehistöä.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

R1374: RDV2017 Helsinki - Halifax

RDV2017 Tall Ship regatta alkoi osaltamme siitä kun lähdimme Helsingistä Halifaxiin, jossa yöpyisimme pari yötä. Vaihdoimme lentoa Islannin pääkaupungissa Reykjavikissä, jossa meillä ei kuitenkaan ollut aikaa tutustua muuhun kuin remontissa olevaan lentokenttään. Vaihto sujui kuintekin näppärästi ja saavuimme Kanadaan aikataulun mukaisesti. Kun matkalaukut oli saatu ja maahantulomuodollisuudet hoidettu, haimme vuokra-auton, jolla ajoimme ensimmäiseen majapaikkaamme. 



Majoittautumisen jälkeen lähdimme vielä ruokakauppaan, joka oli auki vielä iltamyöhälläkin. Seuraavan päivän osalta sovimme herätysajan ja sitten olikin jo aika mennä nukkumaan. 6 tunnin aikaero tarkoittu sitä, että sisäinen kellomme oli jo aamutunneilla.
Halifaxissa lähdimme ensimmäiseksi tutustumaan merimuseoon, joka oli katsottu jo ennakkoon yhdeksi vierailukohteista. Museossa vierähti mukava parituntinen, jonka jälkeen istahdimme ravintolaan kevyelle lounaalle, jonka aikana tutkimme myös Nova Scotian esitteitä. Päätimme lähteä Peggy's Covesin kautta Lunenburgiin. Peggy's Cove on kaunis kallioniemi, jossa on majakka ja pieni kalastajakylä. 




Turisteja riitti tietenkin bussilasteittain tänne idylliseen kylään. Jatkoimme matkaa kohti Lunenburgia ja matkalla pysähdyimme Swissair 111 muistomerkille ja muutaman kerran ihailemaan maisemia. Maisemat toivat mieleen osin Suomen Lapin, mutta ihan samanalaista ei kuitenkaan ollut.


Lunenburgissa nautimme hummeri-illallisen rannassa olevassa ravintolassa, josta oli kaunis näkymä merelle ja vastapäiselle rannalle. Illallisen jälkeen ajettiin takaisin Halifaxiin.






torstai 29. kesäkuuta 2017

RSC1336: Yacht Club Costa Smeralda, Virgin - Race Day 4

After Saturday evening’s party we still had one more race day ahead of us. Wake up was at normal time on Sunday morning and after breakfast we headed towards the start area. First upwind leg was not good at all. Or maybe we had just become more critical ourselves. After very well sailed downwind leg we ad again upwind leg ahead us and at the same place where we on earlier race days had seen quite strong currents. Price giving ceremony was scheduled and we started to calculate if we would be able to finish the race in time or not. After some calculations and discussion we made hard decision to retire from the race. We still wanted to see price giving and it would not be possible if we would sail the race course. 

Our crew were on time at price giving ceremony and we were all wearing our team’s official RSCC 2017 outfit. Winners of each race day got their pricing and at the end regatta winners got their Rolexes and trophies. After ceremony we had dinner at Vahine and then couple of beers at local bar. Monday morning we would head back to St. Maarten.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

RSC1336: Yacht Club Costa Smeralda, Virgin - Race Day 3

After the first racing day the race committee had decided to postpone start with one hour. This left us plenty of time in the morning before the race would start. Therefor we decided to start third racing day with testing of the downwind foresail. Getting it up was ok, as well as getting it down. So nothing would stop us from using it in today’s race. Race committee informed that we shall downwind start. It is quite challenging as it is not possible to “put break on” before start lane if you are early. Again we were well positioned at the starting lane and after the start we hoisted downwind foresail really quickly, taking into account that we have no electrical equipment to help with sail handling, everything is done manually with real man power. 

After third racing day we had regatta barbecue in the evening together with all other teams. Good food, music, dancing and videos from first three days of racing were the formula for nice evening for all the sailors. Crew enjoyed the evening and it was quite late, at least for some of us, before we were all in deb in the evening.

Tunnin viive alkua ilmoitettuun starttiin käytettiin päällikön ilmoituksella. Vahine irtosi kilpailualueelle heti kun alus oli valmis. Keulakansi aloitti kisapäivän haasteella painia avotuulipurjeen kanssa. Suuren epäsymmetrisen avotuulipurjeen, puolikupolin nostamiseen tilaus oli ollut ilmassa jo hetken. Miehistön mielipiteet Vahinen nopeuteen kohti alamerkkiä tuskin erosivat mielipiteistä nopeudesta kohti ensimmäistä ylämerkkiä. Mutta nyt meillä kaikilla oli tarjolla kilpailussa onnistumisia ja joiden tuloksia kisavauhtiin haettiin monin tavoin. 

Päivän kilpailu käynnistyi Vahinen leikatessa lähtölinjan hyvässä asemassa. Veneen potentiaali oli läpi kisan käytössä mutta joutui myötäämään kilpailijoiden edessä. 

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

RSC1336: Yacht Club Costa Smeralda, Virgin - Race Day 2

Course on the second race day was longer than day before. We rounded first island Neckar and then whole Virgin Gorda. We took a good start and started well with other competitors. 
First leg was upwind and that is really not good for Vahine. The sails we have give too much handicap to others. Downwind sailing could have benefit from using downwind sails, but with high seas we decided not to use those as getting big foresail down could have been an issue as we had not tried itat all before.
The end of the course was upwind again and we saw a long journey in front of us. Just before 5 pm race committee informed us that finishing line is closed and we did not make it this day. With the sails we have, this is the best we can do and we shall continue to sail the coming races th good spirit.




Toisen kisapäivän rata oli edellistä pidempi. Tällä kertaa rata tulisi kiertämään Neckar saaren itäpuolelta ja edelleen Virgin Gordan ympäri.
Lähtö oli tälläkin kertaa hyvä ja lähtölinjalla edellispäivää enemmän säpinää. Olimme juuri oikeaan aikaan linjalla ja hyvin sijoittuneina muihin nähden. Alun luoviosuudella jäimme kuitenkin muiden vauhdista. Vahinen genua on parhaat päivänsä nähnyt eikä sillä luovia kunnolla. Vaikka saimmekin vauhtia, niin nousukulma ei millään riitä. Aallokkoa oli sen verran, että myötätuuliosuudella emme nostaneet genaakkeria, koska sitä ei oltu ehditty kokeilla ja jonkin verran arvelutti saammeko sen kunnialla alas kääntömerkille. Loppumatkan luoviosuus oli meille kuin viimeinen niitti. Tuntui ettemme liikkuneet ollenkaan oikeaan suuntaan ja lopulta järjestäjät tulivat kertomaan meille, että maalilinja oli tältä päivältä suljettu ennen kuin ehdimme sinne saakka. Kilpailulautakunta pyysi kuitenkin kipparia puheilleen ja kertoi terveiset, että miehistöllämme on ehdottomasti hyvä asenne. 
Ruorin takaa etenkin Vahinen kryssiä on välillä tuskallista katsoa. Vaikka miten yrittäisi purjeita trimmata, niin mitään parannusta ei oikein synny. Mutta tehdään se mikä voidaan ja purjehditaan joka lähtö loppuun saakka.

torstai 2. maaliskuuta 2017

RSC1336: Yacht Club Costa Smeralda, Virgin Gorda - Welcomin Coctail Party


Heti satamaan tulon jälkeen aluksen päällikkö Kari ja perämies Antero lähti ilmoittamaan Vahinen saapuneeksi ja osallistumaan kipparikokoukseen. 




Vajaata tuntia myöhemmin miehistö seurasi perässä yllään uudet valkoiset Vahine RSCC 2017 paidat, kiitos Juhan ja hänen yrityksensä MAANTIE Trans:in.
Suuren juhlakatoksen alla saivat osallistuvien veneiden miehistöt ensi kertaa mahdollisuuden tutustua toisiinsa ja viettää hieman rentoa aikaa odotellessa seuraavan päivän starttia.


Kohtasimme juhlassa Vahinen sisarveneen Spiritin omistajan ja kapteenin sekä myös legendaarisen ensimmäisen vuosina 1973-74 purjehditun Whitbread Round the World Race maailmanympäri kilpailun voittajaveneen Sayula ll:n nykyisen omistajan Enrique Carlín vaimoineen. 


Hänen isänsä Ramón Carlín yllätti purjehdusmaailman ottamalla kilpailun voiton kaikkien ennakkosuokkien sijasta Enriquen ollessa mukana miehistössä. Yllätyksemme saimme kuulla että Sayula II ei olisi kuitenkaan  mukana kilpailussa. Olisimme mielellämme olleet kilpailemassa yhdessä legendan kanssa. 


Tapaaminen oli lämmin ja se ikuistui yhteiskuvaan.


Tilaisuuden päätyttyä oli vielä hetki aikaa ihailla saapuneiden kilpailijoiden Swaneja ennen Anun valmistamaa iltapalaa. Osa miehistöstä sai myös tilaisuuden vierailla sisarveneessä Spiritissä.

RSC1336: Soper's Hole - Yacht Club Costa Smeralda, Virgin Gorda

Rankkasade herätteli miehistön uuteen aamuun. Edellisen illan aikana tehty suunnitelma lähti käyntiin kun aamiaisen jälkeen Vahine irroitettiin poijusta ja keula käännettiin kohti pohjoista. 
Päivän harjoitus oli vastatuuleen purjehdusta kohti kilpailun järjestäjän Yach Club Costa Smeraldan satamaa Virgin Gordalla.

 


Navakassa tuulessa miehistö teki lukuisia käännöksiä ja kokeili kummankin keulapurjeen antamaa vauhtia reivatun isopurjeen ja ilman reivejä asetuksen kanssa. Fokan ja täyden ison tuoma vauhti alkoi olla lähellä toivottua menoa. Ainakin sitä mihin Vahine pystyy kuljettaessaan melkoista määrää tavaraa jota yli puolen vuoden mittainen purjehdus satamasta toiseen läpi kauden vaatii.
Virgin Gordan tullessa lähemmäksi alkoi näkymään myös muita kilpailijoita. Hyvin paljon Vahinea suuremmat nykyaikaiset Swanit olivat myös harjoittelemassa seuraavana päivänä alkavaa kilpailua varten. Valtaisien uusista teknisistä materiaaleista tehtyjen harmaiden ja mustan puhuvien purjeiden kiidättämät jättiläiset olivat mykistävä näky. Yhdenmukaisiin kilpailuasuihin pukeutuneiden purjehtijoiden pitkät rivit täyttivät alusten reelit. 
Täysi tusina vastakäännöksiä ja olimme lahdella YCCS:n vieressä. 


Ohjelmassa oli vielä lyhyt uimatauko Vahinen ollessa kiinni poijussa sekä salaattilounas ennen kiinnittymistä järjestävän seuran laituriin. 



tiistai 28. helmikuuta 2017

RSC1336: Sint Maarten - The Baths - Marina Cay - Soper's Hole

 We started from Sint Maarten on Sunday evening a bit after 5 p.m. We sailed over the night towards British Virgin Island and our first target was The Baths. There you have to take a buoy and also with dinghi you are not allowed to drive ashore. We took a walking path from The Baths to Devils Bay and then through the caves back to The Baths. The caves are formed over the years by sea water. This is the only place at the Caribbean where you can see granite and compared to other islands this looks different. As it is not allowed to stay over night at the Baths, we sailed to Marina Cay for the night. There we went ashore to a bar to listen local music and then returned to the boat for a dinner. Thai style chicken Anu had prepared for us was wonderful! Early night to bed after over night sailing was welcome to everyone.
Tuesday morning we started with setting up boat for all day training session for coming racing. We arrived early afternoon to Soper's Hole, where captain did the immigration formalities and after almost one hour waiting we found mooring place. After some maintenance related to coming race a shower and then a beer at local bar is well deserved.

Iltapäivä Sint Maartenilla päätyi siihen että saimme kaikki alukseen ja irroitimme köydet. Yöpurjehdus välillä puuskaisessa tuulessa päättyi seuraavana aamuna 10:35 paikallista aikaa poijuun rannan tuntumaan paikkaan nimeltä The Baths. Paikassa oli tilaisuus uida, snorklata ja tutustua eroosion kuluttamiin graniittimuodostelmiin ja luoliin. 





Matka jatkui eteenpäin, sillä saarten kansallispuistoon kuuluvaan lähinnä retkikohteeksi luokiteltavaan kohteeseen ei saa jäädä yöpymään. Poiju yöpymistä varten odotti saarella nimellä Marine Cay.






Marine Cayn iltaohjelmaan tutustuimme kuuntelemalla saaren huipulla olevaan aiemmin saarella asuneen pariskunnan kotitalosta baariksi muutetun rakennuksen terassilla yhden miehen orkesteria. Saaren historiaa kannaa hieman googlettaa. Saarella on mahdollista toki myös yöpyä hotellissa, mutta hieman vähien yöpurjehduksen vapaavahdin kevyiden unien jälkeen yönunet poijussa Vahinen keulassa tuntuivat liki unilta loistohotellin lakanoisssa.

Seuraavan aamun aloitimme suunnittelemalla päivän harjoituksia ja valmistelemalla venettä seuraavien päivien kilpailua varten. Ohjelmassa tulisi olemaan koko joukko myötätuulikäännöksiä. Tarkoitus oli nostaa mastoon myös genaakkeri, mutta tuuli nousi lopulta matkalla nopeasti niin, että sen käyttö ei ollut mahdollista.


Kaiken kaikkiaan reitillä kohti yöpaikkaamme miehistö teki seitsemän jiippiä jotka veivät kerta kerralta vähemmän aikaa. Lopulta jiippiin kului aikaa alta minuutti johon olimme jo ihan tyytyväisiä. 

Poijun saaminen ja maahantuloselvityksen käytännöt perillä Soper's Holessa ottivat hieman aikaa, mutta lopulta kaikki oli valmista ja miehistö etsiytyi rannan suihkuihin ja virkistäytymään ennen illallista. Kokkimme Anu oli pitänyt meistä hyvää huolta koko alkumatkan ja kiitoksia oli sadelllut. Kokki säätiön aluksella on useimmille uusi ja aivan upea kokemus.