Maanantaiaamuna suuntasimme vihdoin taas merelle. Sunnuntaina isoimmat alukset olivat jo nostaneet ankkurit ja lähteneet merelle. Erityisen vaikuttava oli Chileläisen Esmeraldan lähtö. Miehistö seisoi kansilla riveihin järjestäytyneinä, puhallinorkesteri kajautti Esmeraldan marssin (tai näin ainakin oletimme ensimmäisestä kappaleesta) ja koko parisatapäinen miehistö lauloi komeasti. Laiturille oli koontunut satapäinen yleisö seuraamaan lähtöä ja aplodeja riitti. Marsseja ja laulua kaikui niin kauan kunnes alus oli kuulomatkan ulkopuolella. Siinä riitti katsojille sekä silmänruokaa että kaunista kuultavaa.
Meillä oli kohteena St. Anne des Monts, jonne suuntasi meidän lisäksemme kaksi muutakin alusta, latvialainen Spaniel ja saksalainen Regina-Germaine. Alkumatkasta meillä oli toisiin aluksiin näköyhteys, mutta jossain vaiheessa se katosi. Nostimme purjeet pian satamasta lähdettyämme ja suuntasimme kohti etelää. Tuuli ei ollut parhaasta mahdollisesta suunnasta, mutta purjehduksesta nauttivat kaikki veneessä olevat. Jossain vaiheessa loppuiltapäivästä kapteeni laski, että tulevat virtaukset ja ennustttu tuulen suunnan muutos olivat sellaiset että jos aiomme saman vuorokauden aikana ehtiä perille, meidän oli pakko ottaa taas konevoimat käyttöön. Taas siis laskettiin purjeet alas peltigenualla jatkettiin matkaa. Ilta oli kuitenkin mitä hienoin, joten nautimme matkasta myös koneella ajettaessa. Illallinen nautittiin merellä ja saavuimme perille illan jo pimettyä. Matkaseurallamme ei ollut ihan yhtä onni. Saksalaisveneeseen oli tullut konerikko ja he olivat latvialaisveneen hinauksessa. Vastatuuli ja virtaukset hidastivat matkaa ja he tekivät matkaa vajaan kolmen solmun vauhtia. Satamassa 'varasimme' heille paikat ja heidän saapuessa yöllä kello kolmen aikaan, veneemme perämies oli yhden miehistömme jäsenen kanssa avustamassa hinausyhdistelmää laituriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti