maanantai 7. kesäkuuta 2021

Viikonloppu

 Yön yli purjehdus saaristossa. Jälkeen pandemian ensimmäinen purjehdus saarisatamaan. Koneella matka mutta kuitenkin venettä hieman tunnustellen. 

maanantai 31. toukokuuta 2021

Nyt rikkoutuu vuosien hiljaiselo

FIIA:n blogi on nukkunut ruususen unta muutaman vuoden ja kirjoitukset ovat jääneet RDV 2017 purjehduksen jälkeen tauolla. Purjelaivasäätiön taholta luvattiin 2016 purjehdusta tiedusteltaessa ja pyydettäessä Vahine käyttöömme päällystön kera vuoden 2020 ARC purjehdukselle mutta 2019 meille purjehduksen varanneille ilmoitettiin, että vastoin lupausta alusta ei voitu asettaa käyttöömme. Syyksi säätiön toiminnan johtaja ilmoitti "asiakokonaisuuden, jota ei voi jakaa ulkopuoliselle". Tuolloin säätiön yksipuoleinen ilmoitus aiheutti rutosti mielipahaa mutta koronapandemia muutti lopulta kaikki suunnitelmat. 

Näillä näkymin viimeiseksi purjehdukseksi säätiön aluksillä jäi purjehdus S1492 Benalmadena - Ceuta - Madeira - Las Palmas vuonna 2019 Vahinella. Totuttuun tapaan matkaan sisältyi monenlaisia tapahtumia mm. potkuriaksenin laipan pulttien katkeaminen Madeiralta lähdön jälkeen. Syyksi osoittautui lopulta potkuriin tarttunut köyden pätkä joka esti potkurin sulkeutumisen ja pysäyttämisen purjehdittaessa. Vapaasti pyörivä potkuri katkaisi lopulta akselin laipan pultit, jotka olivat jääneet kiristämättä kunnolla Italiassa tapahtunen huollon yhteydessä. Rantautuminen laituriin tapahtui paikalle kutsutun meripelastuksen avustamana.

Tapahtuma muistutti aiemmin samana vuonna Napolin lahdella tapahtunutta ruorikoneiston ketjun katkeamista ystävämme Peer Gynt Swan veneellä. Kutsuimme ohjailukyvyttömänä apua ja saimme saaton takaisin Napoliin paikalle osuneelta suurelta hinaajalta. Napolin lahden vesillä purjehdimme mm. Caprin ja Ischian saarille ja tutustuimme kuuluisaan Pompejin kaupunkiin. Samaisella Swan veneellä olin jo viettänyt syntymäpäiviäni Korfulla Kreikan saaristossa. Siellä purjehtiessa olimme jo hieman vahingossa purjehtimassa ja rantautumassa pohjoisen naapurimaan Albanian Sarandeen. Onnistuimme välttämään tulomuodollisuudet kääntämällä veneen keulan takaisin tulosuuntaan.

Italian vesien jälkeen purjehdimme veneen myöhemmin Biskajan yli Brestiin Ranskaan josta eri vaiheiden jälkeen vene löysi kotisataman Helsingistä.

Sekä viimeinen säätiön purjehdus ja Swan purjehdukset ovat osaltani jääneet puutteellisesti dokumentoiduksi. Olisiko tullut jo pieni väsy kuvaamiseen ja kirjoittamiseen.

Viime kesän purjehdukset jäivät myös lopulta eri syin vähäisiksi lukumäärältään ja FIIA purjehdittiin ajoissa odottamaan talvea lämpimään telakointihalliin. Kuluneena sunnuntaina Marja moottoroi FIIA:n ystävänsä kanssa kotisatamaan. Eilen kävimme viimeistelemässä rikauksen ja veneen katsastus on tarkoitus saada tehdyksi tällä viikolla. Purjehdusta tullaan aloittamaan "uuden normaalin" tilanteessa. 

Jatkan tämän blogin kirjoittamista taas uusin virkein ajatuksin ja mielin.

 


sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

R1374 Sept Iles - St. Anna des Monts





Maanantaiaamuna suuntasimme vihdoin taas merelle. Sunnuntaina isoimmat alukset olivat jo nostaneet ankkurit ja lähteneet merelle. Erityisen vaikuttava oli Chileläisen Esmeraldan lähtö. Miehistö seisoi kansilla riveihin järjestäytyneinä, puhallinorkesteri kajautti Esmeraldan marssin (tai näin ainakin oletimme ensimmäisestä kappaleesta) ja koko parisatapäinen miehistö lauloi komeasti. Laiturille oli koontunut satapäinen yleisö seuraamaan lähtöä ja aplodeja riitti. Marsseja ja laulua kaikui niin kauan kunnes alus oli kuulomatkan ulkopuolella. Siinä riitti katsojille sekä silmänruokaa että kaunista kuultavaa.

Meillä oli kohteena St. Anne des Monts, jonne suuntasi meidän lisäksemme kaksi muutakin alusta, latvialainen Spaniel ja saksalainen Regina-Germaine. Alkumatkasta meillä oli toisiin aluksiin näköyhteys, mutta jossain vaiheessa se katosi. Nostimme purjeet pian satamasta lähdettyämme ja suuntasimme kohti etelää. Tuuli ei ollut parhaasta mahdollisesta suunnasta, mutta purjehduksesta nauttivat kaikki veneessä olevat. Jossain vaiheessa loppuiltapäivästä kapteeni laski, että tulevat virtaukset ja ennustttu tuulen suunnan muutos olivat sellaiset että jos aiomme saman vuorokauden aikana ehtiä perille, meidän oli pakko ottaa taas konevoimat käyttöön. Taas siis laskettiin purjeet alas peltigenualla jatkettiin matkaa. Ilta oli kuitenkin mitä hienoin, joten nautimme matkasta myös koneella ajettaessa. Illallinen nautittiin merellä ja saavuimme perille illan jo pimettyä. Matkaseurallamme ei ollut ihan yhtä onni. Saksalaisveneeseen oli tullut konerikko ja he olivat latvialaisveneen hinauksessa. Vastatuuli ja virtaukset hidastivat matkaa ja he tekivät matkaa vajaan kolmen solmun vauhtia. Satamassa 'varasimme' heille paikat ja heidän saapuessa yöllä kello kolmen aikaan, veneemme perämies oli yhden miehistömme jäsenen kanssa avustamassa hinausyhdistelmää laituriin.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

R1374: Riviere au Renard -Sept Iles





Parin vuorokauden purjehduksen jälkeen vene kaipasi taas hiukan perushuoltoa, joten torstaiaamuna oli ohjelmassa siivousta ennen kuin lähdimme tutustumaan sataman palveluihin ja lähialueeseen muutoinkin. Illan suussa lähdimme kohti seuraavaa kohdetta, joka oli RDV ohjelman mukainen Sept Iles. Vuorovesi ja virtaukset hidastivat matkan tekoa melkoisesti ja suunnitellusta saapumisajasta myöhästyttiin useita tunteja. Tuulen suunta ei antanut aihetta nostaa purjeita, joten koko matka taittui konevoimin. Sept Ilesissä meitä oli vastassa RDV:n yhteyshenkilö, joka piti meistä hyvää huolta koko sen ajana kun olimme satamassa. Ohjelman mukaan olisimme täällä muutaman päivän, joten ohjelmaan mahtui hyvin mm. pyykinpesu, johon olikin hyvät mahdollisuudet läheisessä armeijan tukikohdassa, jonne meille oli järjestetty sekä suihkut että pyykinpesumahdollisuudet.
Suhteellisen pieni kaupunki oli varsin pian nähty, varsinkin kun lauantaina vuokrasimme polkupyörät, joilla pääsi kaupungin päästä päähän mukavan nopeasti.

R1374: Souris - Riviere au Renard




Tiistaina lähdimme aamupäivällä Sourisista ensin itään ja Prinssi Edwardin saaren itäkärjen kierrettyämme kohti länttä. Tavoitteena oli purjehtia saaren pohjoispuolitse mantereelle. Aluksi purjehdimme mukavasti purjeilla, mutta jonkin verran itäkärjen ja kurssin muuttumisen jälkeen tuulen suunta alkoi olla sellainen, että matkaa jatkettiin konevoimin. 
Matkaa tehtiin kaikkiaan yli 220 merimailia ja satamaan saavuttiin myöhään keskiviikkoiltana. Matkalla tehtiin muutamia valas- ja hyljehavaintoja ja kävimme myös ihailemassa kalliomuodostelmia Roche Percessä. Tässä kohtaa oli myös mukavia tuulia, joten pääsimme jonkin matkaa purjehtimaankin ja mikäs sen mukavampaa kuin aurinkoisessa säässä purjehtiminen. Muutoin matka oli koneella eteenpäin puksuttamista ja vahtivuorojen mukaista ruuanlaittoa ja merivahtia vuoron perään.

R1374: Charlottetown - Souris

'

Charlottetownissa viivyimme RDV2017 aikataulun mukaisesti maanantaiaamuun saakka, jolloin meillä oli lähtö muiden alusten kanssa kello. 9.00 jälkeen. Ensimmäisenä matkaan lähtivät Yhdysvaltalainen Eagle ja Perulainen Union, joihin molempiin olimme ehtineet tutustua satamassa ollessamme. 






Heidän vanavedessään suuntasimme merelle ja lähdimme purjehtimaan kohti Sourisin kalastajakylää. Matkalla näimme retken ensimmäiset valaat, joka herätti tietenkin innostusta koko miehistössä. Matkaa kertyi kaikkiaan noin 72 mailia ja illan suussa saavuimme Sourisin satamaan. Kalastajakylän laiturissa ei juuri suihkua kummempia palveluita ollut, mutta tässä kohtaa se riitti. Paikalliset olivat selvästi innoissaan näinkin ison aluksen saapumisesta kylän satamaan ja illan aikana riitti liikennettä muutoin hiljaisen oloisessa kalasatamassa.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

R1374: RDV2017 Halifax - Charlottetown


Torstaiaamuna kello herätti jo edellisaamua aikaisemmin ja aamiaisen jälkeen auton keula suunnattiin kohti Cape Bretonia ja Cabot Trailia. Edessä olisi pitkä päivä, joten pientä evästäkin oli varattu automatkalle. Alkumatka oli TransCanadian highwaytä, jota pitkin matka taittui hyvää vauhtia. Cape Bretonilla ja Cabot Traililla vauhti hidastui. Reittiä ei syyttä pidetä yhtenä Kanadan hienoimmista, näköalat olivat huikeat ja pysähdyimme useamman kerran ihailemaan merinäköalaa ja reitin näkymiä. 












Tie kiemurteli välillä ylös ja alas ja vähän väliä uusia näkymiä piirtyi eteen. Iltapäivällä pysähdyttiin myöhäiselle lounaalle korkealla rantajyrkänteellä olevaan ravintolaan, jossa saimme taas nauttia ihanista hummeriaterioista. Tällä kertaa emme valinneet keitettyä hummeria vaan muita hummeriherkkuja. Matkaa jatkettiin vielä iltaan saakka kunnes saavuimme majapaikkaamme, josta oli näkymä meren lahdelle. 
Aamulla päätimme nauttia aamiaisen ulkona ja tämän merenrantaaamiaisen kruunasi lahtivalaan saapuminen ihailtavaksemme. Aamukahvia nautittaessa saimme katsella kuinka valas sukelteli lahdella. Makrillien saapuminen rannikolle tuo mukanaan myös valaat, joten paikallinen isäntämme piti näkyä varsin tavallisena. Aamiaisen jälkeen otimme suunnan kohti Prinssi Edwardin saarta ja Charlotttownia. Matkalla pysähdyimme kahville ja tietenkin ihailemaan mantereen ja saaren välistä siltaa mantereen puolelta. Päivän tutustumiskohteeksi oli jo ennakkoon valittu Anne of Green Gables eli paikka joka oli aikoinaan innoittanut LM Montgomeryn kirjoittamaan Vihervaaran Annasta kertovat kirjat. Paikka oli varsinainen turistirysä, mutta ehkä alkupeäinen henki oli kuitenkin vielä aistittavissa alueella liikuttaessa. 




Loppuiltapäivästä saavuimme Chartttowniin ja hotelliin kirjautumisen jälkeen suuntasimme kaupunkiin illalliselle, jonka jälkeen kiertelimme vielä hetken kaupungilla ennen kuin lähdimme hotellille nukkumaan.
Lauantaina meillä oli vielä jonkin verran aikaa ennen kuin meidän odotettiin saapuvan s/y Vahinelle. Aamiaisen jälkeen päätimmekin vielä lähteä käymään läheisellä majakalla Point Primissä. Ajomatkaa oli hiukan oletettua enemmän, mutta käynti oli matkan arvoinen.




Majakalle päästyämme meitä odotti hylje, joka lekotteli kaikessa rauhassa majakan edustalla ja katseli meitä. Pientä pääsymaksua vastaan majakkaan sai kiivetä. Majakka on vanhin Prinssi Edwardin saaren pyöreä majakka ja se on myös saaren ainoa tiilimajakka. Muutoin ulkonäkö oli hyvin samanlainen muiden saaren ja näkemiemme pohjois-Kanadan majakoiden kanssa. Majakalta suuntasimme kohti Charlotttownin satamaa, jossa s/y Vahine oli odottamassa uutta miehistöä.