maanantai 27. helmikuuta 2012

Marigot Bay II

Marigot Bayn lahdella Vahinen löysi laiturinsa aivan lahden perällä olevan JJ:n ravintolan edestä. Viime käynnin jälkeen laiturin, ravintolan ja majoitusyrityksen omistus oli vaihtunut. Uusi omistaja on vakaa kristitty ja piti sunnuntain sapatin vietosta  kiinni. Tämän vuoksi oli myös tulopäivänä laiturin ravintola suljettu joka ei kuitenkaan aluksen päivärutiinia suuresti haitannnut. Osa retkeläisistä  toimitti sisäsaareen suuntautuneella retkellä vielä alukseen puuttuvia juoma- ja ruokatarvikkeita. Matka kaupalle ja takaisin rannalta neuvotellulla taksilla oli kokemus.


Osa lahdella olevista aluksista oli valmiudessa toimittamaan omistajan tahtoa ja tarjoamaan Karibian kiertämisen elämyksiä miellyttävissä puitteissä.




Osa lahden perukkaan parkkeeratuista veneistä kertoivat kadonneista unelmista ja haaveista. Puuttuvat purjeet, ruosteistet kyljet ja homeiset varusteet viestivät unohduksesta ja kadotetusta matkasta.





Jäätelötarjoilu Vahinella Marigot Bayn JJ:n laiturissa

Lähetetty Nokia-puhelimestani

Marigot Bay

Viestintää II

Marigot Bayn ilmainen langaton verkko toimii ja blogin päivittäminen ainakin tekstien osalta on onnistunut. Kaista ei aivan riitä kuvien lähettämiseen. Matkablogin ylläpitäminen on vaivatonta kun aika ajoin löytää vain verkon hetkeksi.
Avomereltä ei edelleenkään viestitä kuin satelliittipuhelimella. Sillä lähetetään myös päivitykset Vahinen lokikirjaan. Linkin lokiin löydät tämän blogin oikeasta reunasta.
Puolen päivän jälkeen alkaa yli sadan mailin legi kohti Dominicaa jonka aikana päivityksiä ei ole luvassa.

Vientintää

Maailma on tänään pienempi kuin vuosia sitten. Kun vielä 90-luvulla sai ponnistella Kanariansaarilla käsi pystyssä Helena-kuunarin deckhousen katolla yhteyttä matkapuhelimeen, on tänään pelkän viestin lähettäminen helppoa. Sen sijaan nyt tuskailen kun sataman ilmainen langaton verkko ei riitä kaistan puolesta monien kymmenien megojen videoiden lähettämiseen. Tekniikka on kuitenkin tuonut ihmiset pikainformaation äärelle. Tälläkin matkalla aluksen miehistö on pian satamaan saapumisen jälkeen etsinyt mahdolliset ilmaiset langattomat verkot ja pian sukulaiset ystävät saaneet päivityksen matkan etenemisestä.

Vahine ankkurissa Viex Fortin edustalla

Vieux Fort - Marigot Bay

Sunnuntaina lähdettiin matkaan heti aamiaisen jälkeen. Tavoitteena oli Marigot Bay jonne oli arviolta muutaman tunnin matka. Purjeita nostettiin heti kun olimme päässeet pois satamasta. Luvassa oli reippaita tuulia, joten isoon otettiin 2. reivi. Kun kurssi muuttui lenssiltä vastaisemmaksi niin avasimme myös genuan.
Saari ja ennenkaikkea saaren vuoret tekivät tuulista saaren läheisyydessä vaihtelevia. Välillä tuntui, ettei tuulta ole ollenkaan kun kohta taas tuulta ja vauhtia oli oikein reippaasti. Vene tuli miehistölle äkkiä tutuksi ja purjehduksesta päästiin nauttimaan oikein kunnolla. Kauempana saaresta oli aallokkoa ja maininkeja niin, että suolaista merivettä pärskyi välillä kannellekin ja aurinkolaseista ei satamaan tullessa juuri läpi nähnyt.
Marigot Bayhin saavuttiin n. 26 Nm purjehduksen jälkeen. Suojaisessa laguunista ovat hakeneet turvaa merenkävijät hurrikaaneilta. Ja ainakin kerrotaan, että aikoinaan myös Brittilaivasto on piilotellut laguunin suojissa ja yllättänyt ranskalaiset hyökkäyksellään.
Suojaisassa laguunissa tehtiin pieniä korjaustoimenpiteitä, joiden jälkeen illallinen nautittiin paikallisessa ravintolassa.

Vieux Fort - Marigot Bay legi

Lähtöaika : 26.2.2012 9.00
Saapumisaika: 26.2.2012 13.59
Matka: 26.4 NM
Matka-aika: 4h 59min
Keskinopeus: 5.3 solmua
Maksiminopeus: 9.1 solmua

Vieux Fort

Rodney Bay jäi lauantaina taaksemme kun lähdimme taksilla matkaan saaren yli itärannalle ja kohti etekärjessä olevaa Viex Fortin satamaa.  Noin 50 km matkaan saaren ja vuorten yli kului pari tuntia. Mutkaisella tiellä kuljettajan päätä ei paljon huimannut ja kyydissä olijat yrittivät olla pelkäämättä vauhdista huolimatta. Turvavöitä autosta ei luonnollisestikaan löytynyt.





s/y Vahinen ankkurissa Vieux Fortin sataman edessä.
Oppilaiden ja Vahinen oli määrä kohdata tuossa saaren eteläisessä kalasatamassa, jossa alus oli ankkuroituna.
Edellisen legin miehistöä oli saapunut jo laiturille kun purkauduimme taksista kasseinemme satamaan. Hyvin olivat kaikki saaneet väriä ja auringonpolttamaa ihoakin oli muutamalla matkaajalla. Lähtevät oppilaat muistuttivat aurinkovoiteiden käytöstä ja kehuivat edellisen legin purjehdusta. Vahinelle saavuttuamme järjestelimme majoituksen ja valmistauduimme kauppareissulle.
Seikkailijat jakaantuivat rantautumista varten kahteen ryhmään. Toinen ryhmä lähti kauppareissulle ja toinen  muuten vain tutustumaan sataman yhteydessä olevaan kylään.






Kylässä oli melkoisen värikäs tunnelma ja pääkadulla runsaasti ihmisiä joko ostoksilla tai muuten vain chillaamassa lukuisten baarien edustalla olutpullot kädessä. Satama toimi saaren eteläisenä kalasatamana jossa tuoretta kalaa käsiteltiin aivan rannan tuntumassa ja kalastajien veneet täyttivät rantaviivan.
Rantaretkien jälkeen ennen päivällistä kävimme koulutukseen aluksen turvallisuuteen ja muihin purjehdukseen liittyvien asioiden tiimoilta. Ennen auringonlaskua oli vielä iltauinnin aika.



Ilta päättyi stanby-vahdin valmistamaan pasta-ateriaan. Iso osa miehistöstä kävi vielä Suomen aikaa ja väsy yllätti monet nopeasti. Nukkumaan menessä ajatuksissa oli seuraavan päivän kohde Marigot Bay.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Rodney Bay

Rodney Bayn satama St.Lucian saarella on ollut yli kahdenkymmenen vuoden ajan ARC:n kotisatama. Marina oli edelleen joulukuussa päättyneen edellisen kilpailun osallistujien kansoittama. Viimeinen lento edellisenä yönä toi meidät saarelle ja hotelliin aivan sataman tuntumaan.


Rodney Bayn satama oli aamun valjetessa vielä hyvin hiljainen. Sataman suojissä oli monenkirjava joukko veneitä joista osa näytti olleen kiinnitettyinä laituriin pidemmän aikaa. ARC veneiden joukko oli huomattava mukaanlukien ainakin yksi laiturista bongattu suomalaisvene.



 Rodney Bayn telakan laituriin oli kiinnitetty myös kuvan raakatakilainen alus joka vaikutti enemmän mainokselta kuin todelliselta perinnealukselta.

Matkapäivän illallinen

Matkapäivän kääntyessä iltaa kohti on lautasella tuoretta snapperia ja universaaleja ranskalaisia. Viimeinen lento St. Lucialle on vain vajaan kahden tunnin loikka. Se ei tunnu pitkältä.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Karibia Sint Maarten

Meri ylitetty lentäen ja kaikkien vaiheiden jälkeen olemme vain viimeisen lennon päässä saaresta, jonka satamassa Vahine odottaa Vaasasta 14 tuntia sitten matkaan lähtenyttä oppilasjoukkoa. Täältä tullaan!

Onnistui sittenkin...

Matka käynnistyi sittenkin lennolla Helsinkiin vaikka olimme jo lähdössä liki tunnin myöhässä. Selvisimme kuitenkin Pariisin ja asti ja matka jatkuu edelleen.

Reikä rungossa

Ei veneen vaan lentokoneen, jolla meidän pitäisi lähteä matkaan! Istumme kotikaupungin lentokentän portilla ja ihmettelemme miksi lentokoneemme seisoo aseman edessä pimeänä ilman portaita. Hetken kuluttua paikalle saapuu pilotit, jotka ilmoittavat kenttähenkilöstön tehneen ajoneuvolla koneen kylkeen reiän. Matkan alku ei näytä hyvältä.

torstai 23. helmikuuta 2012

Purjehtijat

STAF K1120 purjehdukselle ilmoittautuivat lisäksemme Vaasasta kahdeksan muuta purjehtijaa. Kaikki mukaan tulijat, Jaakko S. ja Maarit L. sekä  Juha R. ja Heli A. ja heidän nuoret purjehtijat Jaakko ja Noora ovat meille ennestään tuttuja. Heidän kanssaan olemme purjehtineet yhdessä sekä matkaa että kilpailua ja olemme vieläpä jäseniä samassa pursiseurassa. Lisäksi matkaan ilmoittautuivat Saara ja Henri joita emme ole aiemmin säätiön aluksilla tavanneet. Runkomiehistossä aluksella toimivat Mikko ja Oskari.

Pakkaamisen taidetta

Vaikka Vahine on purjeveneeksi jo melkoisen suuri on senkin tarjoamat tilat rajalliset. Matkaan osallistujien toivotaan ottavan mukaan yhden pehmeän kassin, jonka kanssa tulee mahtua punkkaamaan. Ylimääräisiä säilytystiloja ei aluksessa juurikaan ole.
Matkaan lähdetään sillä ajatuksella että mitään ei tarvitsisi laittaa lentokoneen ruumaan. Pariisissa vaihtoaikaa lentojen välillä on vain yksi tunti ja se ei siellä ole pitkä aika. Onneksi terminaalit ovat vierekkäin sillä bussimatkailuun kentällä ei vaihtoaika oikein riittäisi.

Käsimatkatavaran määrä ja paino rajoittuvat käytetyillä lentoyhtiöillä yhteen kahdeksan kiloon kassiin sekä pieneen käsilaukkuu tai vastaavaan. Painoraja huomioiden reilun viikon mittaiseen matkaan tarvittavat vaatteet sekä purjehdus- ja snorklausvarusteet pitää valikoida huolella. Matkakohteen ilmasto on onneksi siinä määrin suopea että varsin vähäinen määrä vaatteita riittää. Kaiken pakkaamisen jälkeen puntari osoitti molempien kassien mahtuvan painorajaan. Tosin omasta kassistani piti siirtää räpylät ja muutama muukin tavara vaimon kassiin jotta kassi laihtui painorajan alle. Nyt kaikki pakaasit ovat valmiita ja lähdön odottelu voi alkaa.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

STAF K1120

Tätä purjehdusta ei Hannu tai Marja suunnitellut etukäteen vaan mukaan heittäydyttiin tapaan, joka mahdollisti lyhyessä ajassa peruutetun varauksen täytttämisen uudella miehistöllä, joista useimmat on toisensa kanssa tuttuja. Tämä talvinen purjehdus on osa Suomen Purjelaivasäätiön alusten ohjelmaa, jossa kohdealus liikkuu Karibialla. Ajankohtaan liitetty purjehdus oli tietenkin varattu hyvissä ajoin etukäteen mutta viikon yhdeksän peruutus Vahinen osalta käynnisti toimet, jotka mahdollistivat kirjoittajien osallistumisen talviseen purjehdukseen.

Uusi blogi

Google ilahdutti taannoin yhdistämällä apps tilejä ja samassa rytinässä katosi hallintaoikeudet entiseen Avotuuleen blogiini. Mielelläni olisin jatkanut kirjoittamista tutulla paikalla, ja olinkin muutoksen jälkeen siinä määrin suivaantunut että kirjoittelu jäi kokonaan hetkeksi.
Nyt olen kuitenkin avannut uuden blogin tulevan talvilomapurjehduksen ollessa ovella. Miksi blogin nimi on sitten s/y FIIA. FIIA on ollut meidän uiva lomiemme tukikohta jo vuosien ajan, ja tuntui luontevalta avata blogi veneen nimelle. Kirjoittajan ajatuksissa saattaa olla että joskus kirjoitetaan veneen retkistä suurten vesien taakse.
 Edellisessä blogissa kirjoitin matkapäiväkirjaa purjehduksesta Huippuvuorille Suomen Purjelaivasäätiön Vahine aluksen miehistössä. Koska tähän aikaan vuodesta s/y FIIA on vielä tukevasti telakoituna maihin, ei sen lokiin tai tänne blogiin ilmesty vielä uusia kirjoituksia sillä matkailusta. Uudet kirjoitukset alkavatkin uudesta matkasta samalla Vahine aluksella, jolla purjehdimme Huippuvuorille. Tälllä kertaa matkaa tehdään pohjoisen jäämeren sijaan eteläisillä vesillä.