Atlantilla

Kuvasatoa:

Laitetaan poppikoneet soimaan, laitetaan vaan..itsenäsyyspäivän tunnelmissa.

Koristeluryhmä onnistui luomaan itsenäisyyspäivään oikean laista tunnelmaa.

Itsenäisyyspäivän aterialla.

Syvän veden karjalanpiirakat tarjolla.

Täällä syntyy tuoretta ruisleipää messiin.

Valmiina pulahtamaan Atlanttiin.

31.12 Vaasa

ISO kiitos kaikille teille, jotka jaksoitte lukea mikroblogien sekuntinäpsäysten js pikakuvapostausten aikana kuukauden täysin kuvatonta päivätarinaa! Te olette mediavirran sitkeitä vastaan uimareita. Matkan rasitukset on pois pyyhitty. Ensimäinen lyhyt kuvasaldo on tässä:

Teneriffe:

Santa Cruz Teneriffe

Vahtilista, printti kiinnitettynä naviskan sivuseinään. Paperin sisältö kaivertui muutaman vuorokauden jälkeen jokaisen lähimuistiin.

Henkilökohtainen ylimmäinen sänky kuukauden ajan.

Toisen henkilön samaan lepotilaan saapuminen yhtäaikaisesti puoltaisi mielestäni merkittävää kykyä saada elanto viihdeteollisuusesta. Nukkumaan siirtyminen oli silkkaa akrobatiaa.

Kuitenkin, on tämä huomattavan tukeva ja käytännöllinen vuode. Omaan hartialeveyteen alustasta löytyi kaikki sivuväännöt eliminoiva nukkumista nurkumatta palveleva räätälöinti. Teräsalukseen rakennettuina etuina ja mukavuutena löytyy majoituksesta myös eteläisillä merialueilla alati riittävästi lämmitystä.  

Marja on vihdoin päässyt lähtösataman ja Cap Verden Mindelon sataman välillä kiinni isoon rattiin.
Lisää hymyä..ja enemmän fokusta!

Osa neljännestä vahdista ja perämies ottaa Risto tuntumaa kuunarin vauhtiin. 

Keulakansi.

Jokin monista kuvatuista auringonlaskuista....

Mindelo Cap Verde.

Matkalla Mindelon marinaan.

Pasaatituulien työntämänä eteenpäin kohti Karibiaa.



Itsenäisyyspäivän 6.12.2014 kunniaksi suuri valtiolippu salossa. Onnekkaasti tällä kertaa vahti oli päivän valon aikaan ja kirjoittajalla tukeva ote Helenan ruorista.

Tarjoiltua päivän juhlallisuuksissa:

Erinomaisen maistuva tonnikalapihvi lisukkeineen.

Jälkiruokana valikoima kakkuja.

Kakkuja jälkiruokana..ja sankarillinen vahti tarjoilujen takana:

Vielä suuri kiitos kaikille juhlan rakentajille!

Lisää kuvia? Tietenkin, tästä väritys vasta alkoi. Olihan matkalaisilla kuvauskalustoa reppukaupalla. 

21.12. Helsinki

Seikkailupurjehduksen viimeinen legi alkaa olla muutamaa mailia vaille valmis, kun saavuimme puolen yön jälkeen Helsinkiin. Takana on vuorokauden verran matkantekoa Martiniquelta kohti kotia. Näin nopeasti sujui paluumatka verrattuna liki neljä viikkoa kestäneeseen menomatkaan. Pää tuntuu olevan vieläkin jossain matkalla ja ihmettelee lattiaa ja sohvaa, jotka eivät keinu ja sitä ettei mistään kuulu meren ääniä. Edessä on myös ensimmäinen yö pitkään aikaan oikeassa sängyssä lakanoiden välissä. Nyt saa matkaa varten hankitut silkkiset makuupussit jäädä kassiin. Myöskään vahtikavereita ei ole enää majoittunut samaan huoneeseen eikä tarvitse kiivetä kolmannen kerroksen punkkaan. Nyt vain pää tyynyyn ja huomenna vielä jaksetaan matkan viimeinen etappi Vaasaan.
Tulevina päivinä puretaan matkan aikana otetut kuvat ja videot ja rikastetaan blogikirjoituksia. Matkan GPS-koordinaattitietoja ja karttakaappauksia lisätään myös kuvien lisäksi blogikirjoituksiin.

20.12. Orly

Matkan lopulla tapahtumat tuntuvat tiivistyvän. Purjehduksen päättäneen Marigot Bayn illallinen ansaitsee osansa blogin ruokapuolella. Purjehdus viimeiselle Martiniquen saarelle ei niinkään irroita rivejä lukijoille. Juuri nyt päivitys blogiin kirjoitetaan kotiin johtavan lentomatkan puolivälistä. Matkan päättävään yhteenvetoon palataan kuvin ja videoin lähipäivien aikana.

17.12. St. Lucia, Marigot Bay

Tobago Caysin illallista sulateltiin vielä kun keula oli jo kohti St. Lucian saarta. Matkan toiseksi viimeinen satama Marigot Bay oli meille ennestään tuttu vuoden 2012 Karibian purjehdukselta. Tuuli oli jälleen jotain muuta kuin ennusteet antoivat ymmärtää. Pohjoinen puolen tuuli asetti pitkästä aikaa purjeet kryssiasetuksille. Hyvää vauhtia riitti tuskin yli puolen yön kun moottori käynnistettiin. Isopurje jalustettuna keskelle ja purjeet tiukattuina yövahdit ajoivat alusta pimeään yöhön.

Aamiaisen jälkeen St. Lucian saari oli ilmestynyt styyrpuurin partaalle.

Ykkösvahti ylitti jälleen keittiössä itsensä ja tarjoili lounaaksi loistavan kala-aterian. Marlin pihvejä kyyditti valkoviinipohjaan tehty kastike ja sipulimaidolla herutettu perunamuhennos täytti vatsat. Miksi syödä maissa kun niin hyvää ruokaa oli alati tarjolla kuunarissa. Illan ateria oli kuitenkin sovittu jo maihin. Lahdessa kuunari käänettiin perä kohti lahden pohjaa ja kiinnitettiin perästä vanhaan JJ:n laituriin. Päällikkö hyppäsi töijauksen jälkeen dingiin selvittämään meitä maihin.

16.12. Tobago Cays

Barbadokselta lähdettiin maanantaina iltapäivällä tankkien ja ruokavarojen täydennyksen jälkeen. Speightstownin ruokakaupoista saatiin hyvin täydennystä ruokavaroihin ja Helenan hedelmäverkotkin olivat taas täynnä banaaneja, appelsiineja ja omenoita. Tuoreet hedelmät olivat ehtineet loppua jo viikkoja aiemmin koska Cap Verdeltä niitä ei ollut saatu juuri tädennettyä.

Tätä ennen olimme viettäneet aamupäivän tutustuen Speightstowniin. Kävelimme Port St. Charlesin satamasta hiekkarantaa pitkin kaupunkiin, joka on Barbadoksen toiseksi suurin. Koko saarella asukkaita on muutama sata tuhatta, joten mistään suurkaupungista ei toki ole kyse. Kaipungin pääladun varrelta löytyi vaatekauppoja, supermarket ja apteekkeja. Vierailimme myös Arlington Home Museumissa, jossa esiteltiin paikallisten käsitylöläisten ammatteja ja töitä. Ostosten jälkeen pysähdyimme nauttimaan oluet varjoisalle terassille ennen kuin jatkoimme matkaa etsimään ruokapaikkaa.

Kuljimme pääkadun vartta takaisin satamaan päin ja tutkimme huolella eri ruokapaikkojen ruokalistoja. Päädyimme Fiaherman's Pub & Grubiin, jossa kolkkahattuinen sisänheittäjä esitteli meille Bajan-buffeen vaihtoehtoja. Buffeest sai valita eri ruokalajeja ja lasku määräytyi sen mukaan mitä oli lautaselleen ottanut. Hinta oli kohtuullinen ja ruoka hyvää. Tunnelman täydensi katetun terassin kupeeseen lyövät aallot, joista silloin tällöin muutama pisara lensi melkein pöytään saakka. Ruokailun jälkeen alkoikin olla jo aika palata Helenalle ja valmistautua liikkeelle lähtöön.

Uusi kohteemme oli Tobago Cays Maríne Park, jonne matkaa oli reilut 100 mailia. Tuulta oli varsin vähän ja matkan tekoa autettiinkin koneella melkein koko ajan. Aamulla ohitimme Sail rockin, joka on yksi maailman parhaita syväsykellus paikkoja. Moni halusi tulla kuvatuksi ruoriss Sail rockin näkyessä taustalla.
Tobago Cays näkyi jo ja pian aamiaisen jälkeen olimmekin jo ankkurissa riuttojen ja saarten ympäröimällä ankkuripaikalla. Viereisillä saarilla voi piraattielokuvien ystävä bongata kuvauspaikkoja, sillä ankkuripaikalta oli suora näkymä saareen, johon merirosvot hylkäsivät kapteeni Jack Sparrown Disneyn elokuvassa Pirates of Caribian. Merirosvojen aluksia ei muutoin enää näkynyt vaan ankkurissa ja poijuissa kellui kirjava joukko purjeveneitä eri maailman kolkilta. Seassa sukkuloi paikallisten pienveneitä, joista oltiin valmiina myymään niin paitoja, savukkeita kuin illallisia lähisaaressa. Paikallinen Mr. Fabulous tulikin heti Helenan kylkeen ja ryhdyimme tekemään kauppoja hummeri-illallisesta. Hänen ystävänsä Mr. Quality saapui myös kohtapuoliin myymään T-paitoja.

Päivän ohjelmassa oli uimista ja sukeltelua. Läheisen saaren kupeessa oli uimaranta, jonka läheisyydessä asustelii kilpikonnia. Näitä kävimme tarkkailemassa snorkkeleiden ja uimalasien kanssa. Tämän jälkeen suuntasimme dingin kohti riuttoja, joilla snorklatessa näki paljon erilaisia kaloja ja riuttakasveja. Kymmenittäin eri kalalajeja vietti aikaa riuttojen vierellä ja päätyi innokkaiden sukeltajiemme tallentamaksi kuviin ja videoihin. Muutamat näkivät myös hiekkapohjalla matkaavia rauskuja. 

Lounaaksi oli järjestetty burgereita, joita kukin sai lämmittää oman aikataulunsa mukaan. Kello viiden aikaan siirsimme Helenan illallispaikan lähelle ja siirryimme dingeillä rantaan nauttimaan hummeri-illallista. Mr. Fabulous ei pettänyt lupauksiaan vaan kolmekymmentä euroa henkilöltä maksanut illallinen oli runsas kaikkine tarjottuine kasviksineen ja suurine puolitettuine hummereineen. Pöytiin asetetut kynttilät ja puihin ripustetut valot valaisivat illlastavia seurueita, joita oli rantaan kokoontunut useista veneistä. Aiemmin päivällä samalla paikalla oli lounasta nauttinut suuri seurue ankkurissa olleesta Royal Clipper raakatakila-aluksesta. Illallisen päätyttyä Mr. Fabulous kuljetti veneellään kaikki takaisin kuunarille. Yön ohjelmassa oli purjehdus St. Lucian saarelle ja matkaan lähdettiin vajaa tunti Helenalle saapumisen jälkeen.

16.12. Speightstown, Barbados

Roikuttuamme yön ankkurissa töijasimme Helenan eilen aamulla Port St. Charlesin marinaan. Saimme paikan kaijasta, johon marinan pomo otti 150 jalkaa ja sitä suurempia aluksia. Hyvin kelpasi Helenakin satamaan.

Oppilaat pääsivät lyhyen odottelun jälkeen marinan allasbaarin nauttinaan virvokkeita. Kukaan ei ollut kiinnostunut syömään sen paremmin lounasta kuin illallistakaan kuunarilla. Näin ollen standby pääsi helpolla kokkauksen suhteen.

Osa joukkoa lähti bussilla illaksi syömään Bridgetowniin, me muiden mukana. Paluu kuunarille tapahtui taksilla yön ollessa jo pitkällä. Tänään viikon alkaessa maanantaina ohjelmassa on proviantin ostaminen alukselle, bunkkerin tankkaus ja uloskirjautuminen satamasta. Lounasta nautimme juuri nyt kyläkierroksen jälkeen Fisherman's PUB and GRUB rantaravintolassa.  Yöllä lähdemme purjehtimaan kohti Tobago Keysin snorklaustaivasta.

Koukku hiekassa

Merivahti päättyy keulakannella ankkuripelin luona Peten opastaessa vahdin ankkurin laskemiseen. Vahti suoriutuu lopulta Peten ja päällikön toimien seuraamisesta mallikkaasti. Ehkä sitten seuraavalla kerralla ollaan asialla 😏

Odottelemme aamua jotta pääsemme St. Charlesin marinaan. Nyt pitäisi nukkua muutama hetki mutta ranta valoineen kutsuu seireenien lailla.

Lähetetty iPhonesta

Atlantti on ylitetty!

Barbadoksen saaresta saatiin eilen illalla kello 19.08 ensimmäinen havainto. Majakan valon tuikahdus tavoitti alkaneen yön hämärässä 36 merimailin päästä kakkosvahdin oppilaan Anun silmän ja valtameren ylitys voitiin virallisesti todeta näin tehdyksi.

Juuri nyt tätä kirjoittaessa saari hehkuu öisine valoineen paapuurissa ja kuunarimiehistö valmistatuu laskemaan ankkurin ennen aamuyön päättymistä. Olisiko ankkurivahdille ehkä luvassa perinteinen purjealusten miehistölle kuuluva ankkuriryyppy? Jos ei sitä niin tukeva maa ja kaakelisuihku nyt ainakin!

Barbados ohoi!

Takana on 12 vuorokautta rannatonta valtamerta ja Barbados on enää noin
100 merimailin päässä. Samalla toisiaan seuranneet meripäivät alkavat
lähestyä loppuaan. Tämän jälkeen on luvassa snorklailua, rantaelämää ja
lähinnä yöllisiä siirtymisiä paikasta toiseen. Mieli yrittää totuttautua
ajatukseen maailmasta ja ihmisistä Helenan ulkopuolella ja myös tasaiseen,
keikkumattomaan alustaan.
Vaikka pihveistä ja kylmästä oluesta on jo muutaman päivän ajan haaveiltu,
niin siitä huolimatta matka ei ole tuntunut pitkältä. Tätä
rannattomomuutta ja vapautta me olemme tänne tulleet hakemaankin. Öisin on
ollut hienoa seurata tähtitaivasta ilman mitään häiritsevää valosaastetta.
Kiikareilla on tutkitty tähtiä useassa vahdissa ja runsaat tähdenlennot
ovat olleet hienoja seurata.
Kalastusta on matkan aikana yritetty, mutta toistaiseksi tehokkaimmaksi on
osoittautunut kerätä talteen Helenan kannelle päätyneet lentokalat.Näistä
onkin tarkoitus valmistaa pizzaa tai peräti lentokalakukkoa! Juuri tätä
kirjoitettaessa saimme noin 5 kg:n Doradon, josta tehdään samantien
kalasoppaa. Hiukan harmittaa ettei matkan varrelle ole osunut yhtään
valasta. Niitä olisi ollut hienoa nähdä. Ehkäpä vielä viime mailien
kohdalla onnistaa. Nyt kun ranta alkaa olla hiukan lähempänä, niin lintuja
on näkynyt jo vähän enemmän. Niitä on toki nähty pitkin matkaa erilaisia
liitäjiä Atlantin aavoilta ulapoilta kalastamassa.
Viimeinen kellojen siirto on jätetty Barbadoksen satamaan. Näin saamme
ylimääräisen tunnin aikaa nukkua satamaan saapumisen jälkeen :-) Aamulla
onkin sitten klaaraus, tulli ja immigration, ruokakaupassa käynti ja
muidenkin varastojen tankkaus. Jokainen lienee myös odottaa jo innolla
'kaakelisuihkua', josta tulee makeaa vettä Helenan merivesisuihkujen
sijaan.
Mutta vielä on matkaa jäljellä vajaan vuorokauden verran ja nautimme siitä
täysin rinnoin.

Syntymäpäiväonnittelut Mammalle Jämsänkoskelle!

12.12 Atlantin ylitys

Puuroaamiainen on siivittänyt vahtimme kannelle tekemään yhdessä vanhan
merivahdin kanssa lehmänkäännöstä, eli halssin vaihtoa vastaisen kautta
takaisin myötäisen vastahalssille. Halssin vaihto on tarpeen sillä
edelliset vahdit ovat kyllä ajaneet kuunaria eteenpäin kelpo vauhtia,
mutta suuntaan jossa syntyneet hyötymailit ovat jääneet paljon toivottua
vähäisemmiksi. Nyt kurssi on 265 astetta ja nopeus tasaisen päivätuulen
noustua 9 solmua, huiput 13,5 solmua. Viimeisen vuorokauden aikana hukkaan
ajetut 47 mailia unohtuvat pian uuden kurssin viedessä meitä liki suoraan
kohti Barbadosta.

Ykkösvahdin Jouko piti eilen iltapäivällä erinomaisen esitelmän
Barbadoksen historiasta, kulttuurista ja saaren kehittymisestä
itsenäiseksi Brittiläisen Kansanyhteisön jäseneksi. Kuuntelimme esitystä
kerääntyneitä vahdeittain sitloodaan. Esityksen keskeytti hyvän aikaa
näkyvässä meripiirissä näkyvissä ollut saksalainen matkakatamaraani, joka
otti radioitse yhteyttä alusten kurssien leikatessa vain lyhyen matkan
päässä toisistaan. Katamaraanin kapteeni ilmoitti kaiken olevan
aluksellaan kunnossa huolimatta rikkoutuneesta isopurjeesta ja
genaakkerista. Rullagenoan vetämänä katamaraani kulki keikkuen suoraan
kohti yhteistä määränpäätämme, jossa sovimme tapaavamme. Esityksen
päätteeksi Helenan päällikkö johti keskustelun saarivierailuista ja
aikatauluista Karibialla. Kaikkien ehdoton suosikki vierailukohteeksi oli
äänestyksen jälkeen Tobago Cays, jonka vesillä on tarkoitus snorklata ja
päälle päätteeksi nauttia hummeri-illallinen palmurannalla. Muut menot
sovitellaan sitten aikataulun osalta tämän ympärille.

Yritys lennättää patjaleijaa aluksen partaalta lässähti tuulen
puutteeseen. Vaikka tosituulta olikin lähes yhdeksän metria, jäi
vauhtituulen komponentin poiston jälkeen lennättämiseen liian vähän
tuulta. Lennätystä yritetään uudelleen loppumatkan saarten rantatuulissa.
Matkan lopulle on suunniteltu mm. vierailu St. Lucian Marigot Bayn
lahteen, joka on ennestään tuttu purjehdukselta Vahinen miehistössä.
Lahden suun reunustavilla riutoilla saattaa olla mahdollista myös
snorklata. Nyt pitää vain toivoa, että tuuli ja edullinen kurssi säilyy
ainakin yli vuorokauden. Se päättäisi meidän Atlantin ylityksen
viikonloppuun.



Terveisiä purjehtiville ja muillekin ystäville!

10. - 11.12 Atlantin ylitys

Koiravahti on kaikista vahdeista kurjin ja aloittaa vahtikierrossa
työteliään vuorokauden. Ennen koiravahdin alkua pitäisi koettaa nukkua
vaan käskemällä uni ei tule. Muut vahdit kuluttavat aikaa illalla messissä
korttia pelaten, UNO ykköspelinä ja katsoen DVD:ltä elokuvia. Usein seura
ottaa mukaansa ja koiravahdin alku on käsillä aivan liian aikaisin. Neljä
tuntia öisellä kannella ja vajaa neljä tuntia kevyttä unta ennen
aamupäivää, joka alkaa standby vahdissa. Aamiaisen jälkien korjaaminen,
tiskaus, leipominen ja lounaan valmistaminen tarjoiluineen väsyttää
ennestään univajeisen vahdin. Iltapäivä antaa mahdollisuuden lyhyisiin
torkkuihin ennen seuraavaa puolivahdin pituista ajovuoroa. Eilinen päivä,
10. joulukuuta, seilasi juuri tätä kurssia. Lisänä iltapäivän puolivahtiin
oli lisätty puolituntinen. Santsiaika johtui laivan kellon kääntämisestä
tunnilla taaksepäin. Aikaeroa tasaava tunti jaettiin puolivahtien kesken.

Päivät ja yöt kuluvat vahteihin sisältyvissä rutiineissa. Runkomiehistö
tekee aluksessa päivisin huolto- ja korjaustöitä sekä ohjaa merivahdin
kurssin pitoa. Halssia vaihdetaan aika ajoin kun purjehdittu suunta alkaa
poiketa liikaa kohteesta. Matkalaisten puheissä vilahtelevat yhä useammin
Barbados ja rantautuminen. Pilottikirja, josta saarten tiedot satamineen
ja palveluineen löytyvät, kuluu uteliaiden lukijoiden käsissä.
Tupakoitsijat laskevat jäljellä olevia varastojaan ja rantaelämän huveista
ja nautinnoista haaveillaan värikkäin puhein, joissa tirisevät mehukkaat
pihvit ja kylmenevät huurteiset tuopit.

Aamuisin on ryhdytty keräämään kannelle päätyneitä lentokaloja, joista
ensimmäisiä maisteltiin paistettuna eilisellä päivällisellä. Makua voisi
kuvata voimakkaan merelliseksi. Pääruoka oli tosin turvallisesti
lihaperunasosevuoka. Tarjolla on ollut myös niin juuresvuokaa kuin
kasvisrisottoa ja vahtimme pääsi valmistamaan myös nakkikeittoa.
Ruokalistalle on tehnyt hiljattain sisääntulon cruising klassikko ruoka-
aine, säilötty papu, josta mieleen muistui riemuisa loru: "Beans, beans,
the musical fruit...". Papupataa valmistetaan parhaillaan lounaaksi. Kun
lisätään torstain tapaan illalliselle valmistettava hernekeitto, voi
yölliseen makuukajuuttojen tuuletukseen olla todella vielä aihetta.
Leipomotuotteiden tarjontaan kuivahiivan loppuminen on tehnyt loven.
Niinpä vahtimme paistoi eilen lounaaksi valmistetun intialaisittain
maustetun kasvismuhennoksen kylkeen chapati-leipää. Tänään vuorossa oleva
vahti leipoo rieskaa, jota pääsee maistamaan papupadan seurana.

Matkaa on jäljellä vielä reilut 400 merimailia. Kuunarin styyrpuurin
puolelta saatiin näköhavainto matkan yhdeksännestä aluksesta, joka matkaa
purjeet virsikirjalla suoraan kohti Karibiaa. Helenan kurssi on sen sijaan
juuri nyt etelän puolelle, yli 30 astetta pois kohteesta, ja nopeus
suoraan kohteeseen vaivaiset neljä solmua. Tuore sääennuste lupaa lisäksi
tuulten vain keventyvän.

Ruorin takaa

Oppilaat tottuvat kuunari Helenan ruorin kääntämiseen ja aluksen
ohjaamisen matkalla merivahtien seuratessa toisiaan. Ensimmäinen öinen
vahtivuoro pilkkopimeässä yössä saattaa tuntua aluksi hieman pelottavalta
mutta turvaa tuo alati ohjaamista vierestä seuraava runkomiehistöön
kuuluva vahtipäällikkö. Ohjausvuorossa oleva oppilas saa vahtipäälliköltä
ohjeet kurssista joko kompassisuunnan tai tuulikulman muodossa.
Pitkäkölinen, vajaat 39 metriä pitkä ja 110 tonnia painava teräsrunko
vastaa ruorin kääntämiseen viivellä. Ruorissa oppii kuitenkin ennakoimaan
ohjausliikkeiden vaikutukset aluksen kääntymiseen. Päivänvalossa
ohjaaminen käy melko helposti seuraamalla keulan liikkeitä. Ruoria
kääntäessä tuntuu aluksi ettei alus vastaanota käskyä kurssin muutoksesta.
Hetken päästä pitkän kölin jatkeena oleva peräsin kuitenkin puree kiinni
ja alkaa kääntämään alusta haluttuuun suuntaan. Käännöstä saatttaa
tehostaa kurssista riippuen myös aluksen perään osuva aalto tai tuulen
puuska, joiden yhteisvaikutus satttaa yllättää varomattoman ruorimiehen.
Usein tilanteeseen lisätään korjausliike ja vielä sitä korjaava liike,
joka pahimmillaan johtaaa aluksen kiemurteluun halutun kurssin molemmin
puolin. Ruorimiehen apuna oleva ruorikulmamittari ja ruoriin teipattu
keskikohta tulevat apuun, kun ruorin käännöksiä puolittamalla palautetaan
kuunari takaisin tasaiselle liikehdinnälle ja aiotulle kurssille.

Hieman vaikeammaksi tehtävä käy yön laskeuduttua ja etenkin taivaan
ollessa öisten pilvien verhoama. Ruorin edessä oleva mittaristo kertoo
kuunarin purjehtiman kompassisuunnan, jonka muutoksia ja aluksen liikkeitä
aistimalla on pyrittävä pitämään kurssi vakaana. Tärkeä seurattava on
purjeisiin kohtaavan tuulen suhteellisen tuulen kulma. Tämän tiedon saa
mittariston tuulikulmamittarista. Kulman tulee vastata mieluiten
optimaalisesti purjehditule kurssille jalustettuja purjeita. Jos taivas on
kirkas ja kuu näkyvissä saadaan ruoriin merkittävä määrä lisää tietoa
helpottamaan oikean kurssin pitoa. Parhaimmillaan taivaalta saadaan
näkyviin tähti, jonka voi asettaa kiintopisteeksi vaikka maston saalingin
päähän helpottamaan ohjaamista. On vain muistettava vaihtaa tähteä tunnin
välein tähtitaivaan kiertyessä öisellä taivaalla. Kuun valo saattaa mös
valaista horisontin ja meren aallot, joiden tulokulmasta aluksen runkoon
nähden saa käsitystä aluksen liikkeistä.

Pasaatituulissa purjehdittaesssa tuulet ovat Cap Verdeltä lähdön jälkeen
asettuneet kuunarin perän puolelle. Itäiset tuulet ovat pakottaaneet
leikkaamaan vuoroin niin pohjoisen kuin etelän puolelle lisäten
prjehdittavia maileja ja käännöksiä matkan tekoon. Myötätuuleen
purjehdittatessa haasteena on pitää kurssi mahdollisimman lähellä kohti
Barbadosta ja samalla varoa alati tarjolla olevaa vahinkojiippiä,
tahatonta kurssin muutosta, jossa aluksen kääntyessä ison maston puomi
heilahtaa hallitsemattomasti peräkannen ylitse puolelta toiselle. Tätä
vaarallista ja pelättyä liikettä estämän on aluksen keulakannen vinssiltä
viety köysi ison maston puomin päähän. Köysi estää puomin heilahduksen ja
on saanut tehtävänsä mukaisesti nimen "preventteri". Köysi on varmasti
pelastanut useamman oppilaan vahdin. Myötäiseen purjehtiminen nopeasti
kohti kohdetta on tarkkaa puuhaa kuten kuunarin ohjaaminen kaikkinensa.
Tässäkin harjoitus tuottaa hyviä tuloksia.

Tänään on Atlantin ylityksen yhdeksäs matkapäivä ja matkaa on
Barbadokselle vielä 748 merimailia. Helenan tapahtumista ja tunnelmista
voit lukea edelleen lisää Helenan blogista.

Itsenäisyyspäivä Atlantilla

Juhla keskellä Atlanttia
Suomen itsenäisyyspäivän, 6. joulukuuta, aamu oli aurinkoinen ja lämmin.
Aloitimme päivän klo 8.30 lipunnostolla. Suomen lippu nostettiin
isomastoon juhlallisin menoin Porilaisten marssin soidessa, jonka jälkeen
kohotimme maljan isänmaalle. Juhlapuheiden jälkeen lauloimme Maamme-
laulun. Tämän jälkeen jatkui itsenäisyyspäivän juhlaillallisen valmistelu.
Karjalanpiirakoita oli leivottu jo edellisenä päivänä, samoin
koristelutyöryhmä oli ahkeroinut jo edellisenä päivänä, mutta tehtävää
riitti myös tälle päivälle. Lounas nautittiin normaaliaikaan ja muutenkin
vahdot toimivat kuten muinakin päivinä.
Juhlaillallinen
II-vahti oli valmistanut juhlaillallisen, joka tarjoiltiin yläkannella.
Tonnikalafileen ja kermaperunoiden lisäksi tarjolla oli kasviksia ja
jälkiruuaksi saimme täytekakkua. Ohjelmatyöryhmä oli valmistellut
illallisen ajaksi sopivaa musiikkia. Juuri ennen illallisen alkua onkeen
tarttui kala, joka kuitenkin pääsi irti. Olisikin ollut sääli lykätä näin
herkullinen illallinen vaikka, kalansaalista onkin odotettu jo useita
päiviä. Erittäin onnistunut itsenäisyyspäivä ja mukava juhla. Virallisesta
ohjelmasta puuttui vieraiden kättely, koska kukaan ei varsinaisesti
saapunut alukselle itsenäisyyspäivän, vaan kaikki olivat paikalla jo heti
aamusta.

Purjehduksen osaltakin on aina vain parempaa kerrottavaa. Pasaati tuulet
ovat vihdoin olleet tasaisia jo useamman päivän ajan, ja tuulta on ollut
riittävästi, joten olemme voinee purjehtia. Tämä on kohottanut kaikkien
mielialaa ja omia merivahteja odotetaan taas uudella innolla. Barbados
lähestyy nyt entistä nopeammin. Pilvettömät yöt ja täysi kuu ovat tehneet
yöpurjehduksesta muutenkin miellyttävää, vaikkakin kuu häiritsee muiden
taivaankappaleiden näkymistä.

Paluu arkeen
Kaikkien juhlien jälkeen koittaa arki, niin myös meille. Tosin Helenalla
tehdään normaalityöt kaikkina päivinä, myös juhla- ja pyhäpäivinä.
Maanantaiaamu Helenalla ei tokikaan tunnu samalta kuin maanantaiaamu
työmaalla, täällähän ollaan lomalla. Merivahti purjehtii, mutta stanby-
vahtien osalla on aluksen ruuanlaitto ja siivoustyöt kaikkina päivinä.
Olemme siirtyneet käytäntöön, että merivahti valmistaa klo 7.30
tarjoiltavan aaimiaisen, näin ollen 04-08 standby-vahti saa nukkua
pitempään. Tämän jälkeen aamun standby-vahti (08-12) tiskaa aamiastiskit,
leipoo leivän ja valmistaa lounaan, iltapäivävahti (12-16) tiskaa
lounasastiat ja suorittaa päivittäissiivouksen (imurointi ja moppaus,
vessojen ja suihkujen pesu sekä pintojen desifiontipyyhintä). Illan
ensimmäinen puolivahti (16-18) valmistaa illallisen ja toinen puolivahti
(18-20) tiskaa illallisastiat. Muut standby-vahdit saavat levätä ellei
kannella tarvita lisäapua.

Puolimatkassa
Eilen illalla olimme Atlannin ylityksen puolivälissä ja ns. puolimatkan
krouvi olikin auki muutamia minuutteja. Näillä näkymin saavumme vajaan
viikon sisällä Barbadokselle.

2. - 3.12. Atlantin ylitys

Herääminen koiravahtiin oli aina yhtä takkuista kuin aiemminkin. Edellinen
vahti antaa pyynnöstä kaksikymmentä minuuttia aikaa herätä, kerätä
varusteet, juoda kupin lämmintä
ja siirtyä kannelle. Vahtimme kului Sisun murinaa kuulostellessa ja
kuunarin suunnan pidossa ristiaallokkossa. Edellinen vahti oli mennyt
oikukkaan tuulen asettamaan jekkuun uskoen tuulen pian heräävän. Päällikön
ratkaisu oli purjeiden säästämiseksi laskea jälleen purjeet.
Taivaanrantaa valaisi hennosti kuu, joka jäi kuitenkin kohdallamme pilvien
taakse. Lisää viihtyvyyttä kannelle toi toinen toisiaan seuraavat hennot
sadekuurot. Ohjelmaa vahdissa oli aloitetun oppilaspäiväkirjan pidossa
ylläpidossa sekä hyttien tuulettamisessa keulatäkiltä käsin. Ilman
lämpeäminen edelleen piti hytin yöllä ilman tukalana nukkua, jonka vuoksi
tasatunnein tehtyä tuuletuskierrosta nukkuajat arvostivat suuresti.
Kuunari rullasi läpi aamuyön ja unet laidasta laitaan viskovassa hyttimme
yläpunkassa jäivät vähäisiksi. Aamutoimiin kuului aamiaisen jälkien
siivoaminen, tiskaaminen, leivän leipominen ja lounaan valmistaminen.
Kolmannes vahdistamme oli jäänyt sänkyyn uupumuksen ja merisairauden
vuoksi. Jäljelle jääneet toimintakykyiset käsiparit olivat hiostavan
kuumassa keittiössä ja messissä kiireisiä. Lounaaksi vahtimme sai
kuitenkin tarjolle sekä tuoretta leipää että edellisenä päivänä tuodun
kalan leikkuutähteistä keitettyä kalakeittoa. Kala oli ollut siinä määrin
suuri että keitettynä ja perattuna keittoa syntyi suuret määrät aina
santsiannoksia myöten. Ruuanlaiton aikana vapaana oleville vahdeille oli
viihdettä paloletkusta ruiskutetun merivesisuihkun muodossa.
Juuri ennen lounastarjoilun aloitusta kannelta kuului pitkään odotettu
tieto purjeiden nostamisesta. Klo. 11.30 vahdit standby vahtia
lukuunottamatta saivat kutsun kannelle ja pian kuunarin takilassa oli
kaikki purjeet ylhäällä. Olmme tavoittaneet vihdoin yli vuorokauden ja
lähes yli sadan merimailin jälkeen pasaatituulet, jotka saattaisivat
meidät Karibialle!

Joulukuun 3. päivän aamuterveiset tulivat kello kuunarin molemmille
partaille ilmestyneiltä pyöriäisiltä. Aamuyön aikanan kuihtui pois
lupaavasti alkanut tuuli ja matkanteko vaihtui jälleen konevoiman
avustamaksi. Vahtimme oli toipunut täysilukuiseksi ja aamu sujui yhdessä
ruorissa ja keulatäkillä sadekuurojen jälleen kastellessa aika ajoin
kantta. Valkenevan päivän ohjelmaan tulisi kuulumaan matkan ensimmäiset
oppitunnit. Muut tunnelmat ja kuunaripörssin sisäpiirin vinkit
investoreille kannattaa lukea Helenan oppilaiden julkisuuteen saattamasta
tiedotteesta, jonka löydät Helenan blogista.

1.12. Atlantin ylityksen aloittaminen

Joulukuun ensimmäisenä päivänä herätys ja aamiainen olivat normaalitapaan
klo. 07:30. Aamiaisen jälkeen oli aamun palaveri, josa päällikkö kertoi
päivän aikataulusta. Satamasta poistuminen olisi mahdollista
rajamuodollisuuksien jälkeen, ja "passitoimisto" avattaisiin kello. 10.00.
Meillä oli siis vajaa kaksi tunti aikaa käydä vielä maissa ja viimeisen
kerran ennen ylitystä maasuihkussa. Mindelon marinasta panttia vastaan
saatu kortti mittasi aina suihkussa käydessämme kulutettua vettä, joten
satamassa vesi oli kirjailmellisesti kortilla. Saarilla saadaan hyvin
vähän sateita ja maaperästä löytyvä vesi joudutaan pumppaamaan syvältä.
Saarten vuoret ovat liian matalia, jotta niiden rinteille lankeaisi
pilvien sisältämää kosteutta. Arviomme oli että pääosa saarten
käyttövedestä tehdään suuressa mittakaavassa koneellisesti merivedestä.
Tämä arvion paikkansa pitävyys pitää tarkistaa myöhemmin eri lähteiden
ollessa paremmin saatavilla. Marinassa oli langaton yhteys, johon
tunnuksen salasanoineen sai ostaa sataman infosta. Yhteys oli hinnoiteltu
datan siirtomäärän mukaan. Oma ostoksemme oli 500 Mb dataa ilman
aikarajoitusta joka maksoi hieman alle 13 euroa. Ongelma oli vain siinä
että yhteys oli toivottaman hidas ja sen käyttö jäi näin ollen avain
välttämättömien päivitysten valmiiksi saattamiseen.

Lähtövalmistelut etenivät ripeästi ja alus täyttyi niin polttoaineesta
kuin makeasta vedestä. Toiseen suuntaan laiturille kulkivat kuunarista
pois kerätyt roskat. Risto ja Henri suuntasivat vielä toiveikkaina
kalatorille täydentämään tulevan kahden viikon ruokavaliotamme tuoreella
kalalla. Viimeisten suihkuhetkien jälkeen saimmekin tervetulleen tiedon
retken onnistumisesta. Kuunariin oli tuotu runsaasti tuoretta tonnikalaa,
sekä pihveinä että muina paloina, kokonaiset 19 kiloa, josta ensimmäisiä
pihvejä pääsimme nauttimaan jo samana illan aikana.

Kuunarin tullessa merikuntoon klo. 11.00 irrotimme köydet laiturista ja
ajoimme kaupungin lahdelle, jossa aloitimme paloharjoituksen. Päällikkö
lmoitti ruorin takaa messissä havaitusta tulipalosta. Aluksen
palontorjuntakalusto haettiin esille ja pian palopostiin liitetty
vesiletku suihkutti paineella merivettä. Ei kylläkään messiin vaan partaan
yli mereen. Harjoituksen jälkeen aloitimme purjeiden nostamisen. Päällikkö
ohjasi kuunarin pohjoiselle kurssille ja oppilaat aloittivat
harjoittelemaan palaverissa ilmoitettuja vastatuulikäännöksiä. Käännösten
vaatimia tehtäviä kannella harjoiteltiin yhdessä vaihtamalla paikkoja
vinsseillä ja köysissä. Harjoitusten jälkeen olimma valmiit kääntämään
keulan kohti Barbadosta. Suora isoympyrä kurssi kohteeseen kertoi
purjehdittavaksi matkaksi noin 2016 merimailia. Tuulista riippuen
purjehdittu aika tulisi olemaan yhdeksästä kahteentoista päivään. Arvio
perustui tietoon kuunarin tekemistä aiemmista ylityksistä. Miehistön ja
oppilaiden kesken sovittiin Riston ohjeistaessa veikkauksesta, jonka
kohteena olisi sekä ensimmäinen havaintohetki Barbadoksesta että matkalla
havaittujen ja laskettujen muiden alusten määrä. Ruhtinaalliset palkinnot
olivat odottamassa ja tuotu etukäteen Suomesta.

Cap Verden saarten vaikutus tuuliin tuntui ulottuvan vielä pitkään ja yön
laskeutuessa tuuli kuoli kokonaan pois. Pasaatituulia ei ole vielä
löytynyt. Lopulta klo. 18.00 päätti päällikkö laskea purjeet ja käynnistää
moottorin. Ylitys alkaa hieman masentavasti konevoimin.

1.12. Cabo Verde

Lauantaina tutustuimme paikallisiin kauppoihin ja illalla kävimme melkein koko porukalla ulkona syömässä. Sunnuntaina oli vuorossa kiertoajelu saarella. Meille oli varattu kaksi pikku bussia, joihin mahduimmekin mukavasti. Pysähdyimme aina välillä katsomaan maisemia ja nautimme lounaan meren rannalla saaren toisella puolella. Lounaan jälkeen ajoimme vuorelle, josta oli hienot näkymät Mindelon satamaan ja merelle. Tämän jälkeen palasimme takaisin Mindeloon. Illalla tutustuimme taas paikalliseen iltaelämään. Maanantaiaamuna oli aamupalaveri kello kahdekalta ja silloin sovimme lähtöaikataulusta ja viimeisistä valmisteluista ennen lähtöä. Kalatorilta haettiin tuoretta kalaa, tankattiin vesitankit ja käytiin vielä viimeisen kerran maasuihkussa. Nyt ollaan lähtövalmiita ja kohta irrotamme köydet.

Teneriffa -Cap Verde 30.11.

Vajaan viikon purjehduksen jälkeen olemme saapuneet Mindeloon ja ensimmäiseem välisatamaan reissulla. Purjehdusmaileja on takana reilut 900, linnun tietä kulkien olisimme päässeet noin 150 mailia vähemmällä. Mutta tälläista tämä purjehdus on :-)  Nyt on nautittu Mindelon sataman palveluista ja käyty saariretkellä. Satamassa on hyvät palvelut ja vesimittari pyörii suihkussa käydessä. Nettikin on hinnoiteltu, johon palataan myömemmin, mutta sopivasti. Saarikierroksella näki, että vedenkulutuksen tarkkailuun on syytä. Saarella ei juuri vettä ole. 

Kierroksen jälkeen palasimme laivalle ja kävimme kaupassa. Ruokalistalle oli päätetty lisätä Oululainen rössypotut, mutta valitettavasti rössyyn tarvittavaa verta ei lähikaupasta löytynyt. Pitänee tehdä muita ruokia :-(

Laivan kaapit on täynnä ja hyviä purjehduksia luvassa.