R1374 Sept Iles - St. Anna des Monts

Maanantaiaamuna suuntasimme vihdoin taas merelle. Sunnuntaina isoimmat alukset olivat jo nostaneet ankkurit ja lähteneet merelle. Erityisen vaikuttava oli Chileläisen Esmeraldan lähtö. Miehistö seisoi kansilla riveihin järjestäytyneinä, puhallinorkesteri kajautti Esmeraldan marssin (tai näin ainakin oletimme ensimmäisestä kappaleesta) ja koko parisatapäinen miehistö lauloi komeasti. Laiturille oli koontunut satapäinen yleisö seuraamaan lähtöä ja aplodeja riitti. Marsseja ja laulua kaikui niin kauan kunnes alus oli kuulomatkan ulkopuolella. Siinä riitti katsojille sekä silmänruokaa että kaunista kuultavaa.

Meillä oli kohteena St. Anne des Monts, jonne suuntasi meidän lisäksemme kaksi muutakin alusta, latvialainen Spaniel ja saksalainen Regina-Germaine. Alkumatkasta meillä oli toisiin aluksiin näköyhteys, mutta jossain vaiheessa se katosi. Nostimme purjeet pian satamasta lähdettyämme ja suuntasimme kohti etelää. Tuuli ei ollut parhaasta mahdollisesta suunnasta, mutta purjehduksesta nauttivat kaikki veneessä olevat. Jossain vaiheessa loppuiltapäivästä kapteeni laski, että tulevat virtaukset ja ennustttu tuulen suunnan muutos olivat sellaiset että jos aiomme saman vuorokauden aikana ehtiä perille, meidän oli pakko ottaa taas konevoimat käyttöön. Taas siis laskettiin purjeet alas peltigenualla jatkettiin matkaa. Ilta oli kuitenkin mitä hienoin, joten nautimme matkasta myös koneella ajettaessa. Illallinen nautittiin merellä ja saavuimme perille illan jo pimettyä. Matkaseurallamme ei ollut ihan yhtä onni. Saksalaisveneeseen oli tullut konerikko ja he olivat latvialaisveneen hinauksessa. Vastatuuli ja virtaukset hidastivat matkaa ja he tekivät matkaa vajaan kolmen solmun vauhtia. Satamassa 'varasimme' heille paikat ja heidän saapuessa yöllä kello kolmen aikaan, veneemme perämies oli yhden miehistömme jäsenen kanssa avustamassa hinausyhdistelmää laituriin.

R1374: Riviere au Renard -Sept Iles

Parin vuorokauden purjehduksen jälkeen vene kaipasi taas hiukan perushuoltoa, joten torstaiaamuna oli ohjelmassa siivousta ennen kuin lähdimme tutustumaan sataman palveluihin ja lähialueeseen muutoinkin. Illan suussa lähdimme kohti seuraavaa kohdetta, joka oli RDV ohjelman mukainen Sept Iles. Vuorovesi ja virtaukset hidastivat matkan tekoa melkoisesti ja suunnitellusta saapumisajasta myöhästyttiin useita tunteja. Tuulen suunta ei antanut aihetta nostaa purjeita, joten koko matka taittui konevoimin. Sept Ilesissä meitä oli vastassa RDV:n yhteyshenkilö, joka piti meistä hyvää huolta koko sen ajana kun olimme satamassa. Ohjelman mukaan olisimme täällä muutaman päivän, joten ohjelmaan mahtui hyvin mm. pyykinpesu, johon olikin hyvät mahdollisuudet läheisessä armeijan tukikohdassa, jonne meille oli järjestetty sekä suihkut että pyykinpesumahdollisuudet.

Suhteellisen pieni kaupunki oli varsin pian nähty, varsinkin kun lauantaina vuokrasimme polkupyörät, joilla pääsi kaupungin päästä päähän mukavan nopeasti.

R1374: Souris - Riviere au Renard

Tiistaina lähdimme aamupäivällä Sourisista ensin itään ja Prinssi Edwardin saaren itäkärjen kierrettyämme kohti länttä. Tavoitteena oli purjehtia saaren pohjoispuolitse mantereelle. Aluksi purjehdimme mukavasti purjeilla, mutta jonkin verran itäkärjen ja kurssin muuttumisen jälkeen tuulen suunta alkoi olla sellainen, että matkaa jatkettiin konevoimin. 

Matkaa tehtiin kaikkiaan yli 220 merimailia ja satamaan saavuttiin myöhään keskiviikkoiltana. Matkalla tehtiin muutamia valas- ja hyljehavaintoja ja kävimme myös ihailemassa kalliomuodostelmia Roche Percessä. Tässä kohtaa oli myös mukavia tuulia, joten pääsimme jonkin matkaa purjehtimaankin ja mikäs sen mukavampaa kuin aurinkoisessa säässä purjehtiminen. Muutoin matka oli koneella eteenpäin puksuttamista ja vahtivuorojen mukaista ruuanlaittoa ja merivahtia vuoron perään.

R1374: Charlottetown - Souris

'

Charlottetownissa viivyimme RDV2017 aikataulun mukaisesti maanantaiaamuun saakka, jolloin meillä oli lähtö muiden alusten kanssa kello. 9.00 jälkeen. Ensimmäisenä matkaan lähtivät Yhdysvaltalainen Eagle ja Perulainen Union, joihin molempiin olimme ehtineet tutustua satamassa ollessamme. 

Heidän vanavedessään suuntasimme merelle ja lähdimme purjehtimaan kohti Sourisin kalastajakylää. Matkalla näimme retken ensimmäiset valaat, joka herätti tietenkin innostusta koko miehistössä. Matkaa kertyi kaikkiaan noin 72 mailia ja illan suussa saavuimme Sourisin satamaan. Kalastajakylän laiturissa ei juuri suihkua kummempia palveluita ollut, mutta tässä kohtaa se riitti. Paikalliset olivat selvästi innoissaan näinkin ison aluksen saapumisesta kylän satamaan ja illan aikana riitti liikennettä muutoin hiljaisen oloisessa kalasatamassa.

R1374: RDV2017 Halifax - Charlottetown

Torstaiaamuna kello herätti jo edellisaamua aikaisemmin ja aamiaisen jälkeen auton keula suunnattiin kohti Cape Bretonia ja Cabot Trailia. Edessä olisi pitkä päivä, joten pientä evästäkin oli varattu automatkalle. Alkumatka oli TransCanadian highwaytä, jota pitkin matka taittui hyvää vauhtia. Cape Bretonilla ja Cabot Traililla vauhti hidastui. Reittiä ei syyttä pidetä yhtenä Kanadan hienoimmista, näköalat olivat huikeat ja pysähdyimme useamman kerran ihailemaan merinäköalaa ja reitin näkymiä. 

Tie kiemurteli välillä ylös ja alas ja vähän väliä uusia näkymiä piirtyi eteen. Iltapäivällä pysähdyttiin myöhäiselle lounaalle korkealla rantajyrkänteellä olevaan ravintolaan, jossa saimme taas nauttia ihanista hummeriaterioista. Tällä kertaa emme valinneet keitettyä hummeria vaan muita hummeriherkkuja. Matkaa jatkettiin vielä iltaan saakka kunnes saavuimme majapaikkaamme, josta oli näkymä meren lahdelle. 

Aamulla päätimme nauttia aamiaisen ulkona ja tämän merenrantaaamiaisen kruunasi lahtivalaan saapuminen ihailtavaksemme. Aamukahvia nautittaessa saimme katsella kuinka valas sukelteli lahdella. Makrillien saapuminen rannikolle tuo mukanaan myös valaat, joten paikallinen isäntämme piti näkyä varsin tavallisena. Aamiaisen jälkeen otimme suunnan kohti Prinssi Edwardin saarta ja Charlotttownia. Matkalla pysähdyimme kahville ja tietenkin ihailemaan mantereen ja saaren välistä siltaa mantereen puolelta. Päivän tutustumiskohteeksi oli jo ennakkoon valittu Anne of Green Gables eli paikka joka oli aikoinaan innoittanut LM Montgomeryn kirjoittamaan Vihervaaran Annasta kertovat kirjat. Paikka oli varsinainen turistirysä, mutta ehkä alkupeäinen henki oli kuitenkin vielä aistittavissa alueella liikuttaessa. 

Loppuiltapäivästä saavuimme Chartttowniin ja hotelliin kirjautumisen jälkeen suuntasimme kaupunkiin illalliselle, jonka jälkeen kiertelimme vielä hetken kaupungilla ennen kuin lähdimme hotellille nukkumaan.

Lauantaina meillä oli vielä jonkin verran aikaa ennen kuin meidän odotettiin saapuvan s/y Vahinelle. Aamiaisen jälkeen päätimmekin vielä lähteä käymään läheisellä majakalla Point Primissä. Ajomatkaa oli hiukan oletettua enemmän, mutta käynti oli matkan arvoinen.

Majakalle päästyämme meitä odotti hylje, joka lekotteli kaikessa rauhassa majakan edustalla ja katseli meitä. Pientä pääsymaksua vastaan majakkaan sai kiivetä. Majakka on vanhin Prinssi Edwardin saaren pyöreä majakka ja se on myös saaren ainoa tiilimajakka. Muutoin ulkonäkö oli hyvin samanlainen muiden saaren ja näkemiemme pohjois-Kanadan majakoiden kanssa. Majakalta suuntasimme kohti Charlotttownin satamaa, jossa s/y Vahine oli odottamassa uutta miehistöä.

R1374: RDV2017 Helsinki - Halifax

RDV2017 Tall Ship regatta alkoi osaltamme siitä kun lähdimme Helsingistä Halifaxiin, jossa yöpyisimme pari yötä. Vaihdoimme lentoa Islannin pääkaupungissa Reykjavikissä, jossa meillä ei kuitenkaan ollut aikaa tutustua muuhun kuin remontissa olevaan lentokenttään. Vaihto sujui kuintekin näppärästi ja saavuimme Kanadaan aikataulun mukaisesti. Kun matkalaukut oli saatu ja maahantulomuodollisuudet hoidettu, haimme vuokra-auton, jolla ajoimme ensimmäiseen majapaikkaamme. 

Majoittautumisen jälkeen lähdimme vielä ruokakauppaan, joka oli auki vielä iltamyöhälläkin. Seuraavan päivän osalta sovimme herätysajan ja sitten olikin jo aika mennä nukkumaan. 6 tunnin aikaero tarkoittu sitä, että sisäinen kellomme oli jo aamutunneilla.

Halifaxissa lähdimme ensimmäiseksi tutustumaan merimuseoon, joka oli katsottu jo ennakkoon yhdeksi vierailukohteista. Museossa vierähti mukava parituntinen, jonka jälkeen istahdimme ravintolaan kevyelle lounaalle, jonka aikana tutkimme myös Nova Scotian esitteitä. Päätimme lähteä Peggy's Covesin kautta Lunenburgiin. Peggy's Cove on kaunis kallioniemi, jossa on majakka ja pieni kalastajakylä. 

Turisteja riitti tietenkin bussilasteittain tänne idylliseen kylään. Jatkoimme matkaa kohti Lunenburgia ja matkalla pysähdyimme Swissair 111 muistomerkille ja muutaman kerran ihailemaan maisemia. Maisemat toivat mieleen osin Suomen Lapin, mutta ihan samanalaista ei kuitenkaan ollut.

Lunenburgissa nautimme hummeri-illallisen rannassa olevassa ravintolassa, josta oli kaunis näkymä merelle ja vastapäiselle rannalle. Illallisen jälkeen ajettiin takaisin Halifaxiin.

Talvipurjehdus 2017: Rolex Swan Cup Caribian Virgin Gorda

RSCC 2017

Pakkaaminen matkaa varten on minulle edelleen se hetki joka avaa mielen matkakuumeelle. Usein ennen tuota hetkeä olen sysännyt monien vuosien matkojen jälkeenkin kaiken matkaan liittyvän pois mielestä. Etukäteen matkan repostaminen mielessä on kuin varaslähtöä. Ehkä siksi en juuri katso suuresti matkakohteitani käsittelevää mediatarjontaa. Haluan yllättyä suuresti. Se lähtö on kuitenkin nyt pian käsillä. /hannu

S1307 Malt Trail: Corran light house - Aberchalder Swing Bridge

Dingi oli nostettu kannelle jo edellisenä iltana, joten aamun lähtövalmistelut oli nopeasti tehty; ankkuri ylös ja menoksi. Yö oli oltu ankkurissa ja virta pyöritellyt venettä jonkin verran ja pitänyt ankkurivahdit hereillä. Meriaamiainen nautittiin matkalla kohti Caledonian kanavan ensimmäistä sulkua. Sulkuun ajettiin heti sen auettua puoli yhdeksältä.

Sitten vielä polttoainetankkaus ennen kuin jatkettiin matkaa kanavaa ylöspäin. Kanavamaksu on huiket 300 puntaa, joten tästä matkaosuudesta kannattaa nauttia koko rahan edestä. Sulkujen lisäksi matkalla on kääntösiltoja. 

Maanantain huikein nousu oli Neptunuksen portaat, joissa on peräkkäin 8 sulutusallasta. Siinä riittää kansivahdilla ja muillakin tekemistä pitemmäksi aikaa. 

Aurinko oli alkanut lämmittää jo heti aamusta ja kun kanavalla ei tuullut, niin purjehdushousut ja -takki vaihtuivat äkkiä shortseihin ja T-paitaan. Aurinkorasvaakin alkoi kulua enemmän kuin aiempina päivinä.

Neptunuksen portaiden kahvilasta haettiin sulkujen puolivälin paikkeilla jäätelöt. Koko päivä nautittiin auringosta ja lämmöstä kun ajettiin kanavaa pitkin eteenpäin ja välillä pysähdyttiin sulkuihin tai kääntösilloilla. 

Matka eteni mukavasti, mutta Loch Oichin koilliskärjen kääntösillalle saavuttiin muutama minuutti virka-ajan jälkeen, joten yöpymispaikkaa ei tarvinnut juurikaan miettiä. Kiinnityimme sillan kupeessa olevaan laituriin ja nautimme illallsieksi tuoretta, Obanista hankittua, kalaa. Kääntösillan lisäksi paikassa ei juuri mitään ollut. Pieni koski kohisi vähän matkan päässä ja joen uoman yli kulki vanha riippusilta, jonka kantavuudeksi ilmoitettiin 50 henkilöä. Iltakävelyllä nähtiin myös jonkinlainen rakennustyömaa. Rakenteilla näytti olevan pieni vesivoimala. Rinteeseen oli kaivettu uomaa vettä varten ja alapäässä oli pienehkö rakennus, jonka alapuolella oli selvästi vedenjuoksutusaukko. Mitään infotaulua rakennuttajasta tai rakennusaikataulusta, joten rakennuksen tarkoitus jäi täysin omien arvailujen varaan. Iltalenkin jälkeen Hannu teki kajuutassamme pienen siivous-/järjestelyoperaation ja sen jälkeen oli hyvä aika mennä nukkumaan pitkän päivän jälleen.

S1307 Malt Trail: Oban - Corran light house, Ardgour, Fort William

Aamiaisherätys oli normaaliaikaan klo 07.30 ja aamiaisen jälkeen suunniteltiin päivän ohjelmaa. Lähtö olisi yhdeltä, mutta sitä ennen olisi vapaata. Joka vahdista toki toivottiin yhden henkilön osallistuvan kaupparetkelle, koska kaupasta hankitaan tarvikkeet seuraavia ruokailuja varten, joten on hyvä jos paikalla on joku joka varmistaa, että oman vahdin ruokiin on tarvittavat ainekset hankittuna. 

Obanin kaupungissa on kaupungin tarjoamat, kolikolla toimivat suihkut, jotka todettiin hyviksi ja toimiviksi. Muutama henkilö kävi myös uimahallissa, jossa oli kuulemma oikein hyvä sauna. Ensi kerralla siis itsekin sinne! Hannu kävi tislaamokierroksella ja Marja hoiti kauppavuoron. Yhdeksi palattiin Vahinelle ja sitten päästiin matkaan. Tänäänkin alkumatka taittui moottorilla ja meidän vahdilla oli tiskivuoro lounaan jälkeen. Koska myös apukone oli käynnissä, niin myös imuroitiin salongissa. Merivahti alkoi koneajossa, mutta viimeiseksi matkatunniksi pääsimme nostamaan purjeet. Ihanan lämmin tuuli puhalsi sopivan vastaisesta suunnasta ja pääsimme kryssimaan leppoisasti viimeiset mailit.

Majakan kapeikossa oli melkoiset virtaukset ja siinä sai tarkkaan katsoa, ettei vahingossa aja vastavirtaukseen. Hyvin kutenkin päästiin salmen läpi. 

Lahden poijut olivat isoja metallipoijuja, jotka on tarkoitettu hiukan erityyppisille aluksille, joten laskimme ankkurin. Virtaukset ovat varsin voimakkaita, joten ensi yönä taatusti valvotaan ja vahditaan ankkurivahdissa. Illallisen jälkeen dingillä rantaan ja tutustumaan majakkaan ja 'kylän' ainoaan pubiin. Salmen yli ajava lossi oli mielenkiintoinen. Siinä on autorampit sivulla, ja lossi kiinnittyy laiturin sijaan betoniluiskaan.

S1307 Malt Trail: Crinan - Oban

Crinanista lähdettiin aamulla matkaan kohti Obania. Oban on pieni kaupunki, jonka keskustassa on mikäs muu kuin viskitislaamo. Koko matka ajettiin koneella melkoisessa vastatuulessa ja paikoin kovassakin virtauksessa. Alkumatkasta virtaus oli niin kova, että se vei venettä taaksepäin. Päivän mittaan nähtiin muutama muukin purjevene, joten ei niitä ihan pelkästään rannassa täällä pidetä.

Obaniin saavuimme klo 14.00. Tällä kertaa ei tarvinnut laskea ankkuria, vaan kiinnityimme poijuun. Juuri ennen kuin lähdimme dingillä rantaan kuului radiosta hätäkutsu. Alus oli ohjailukyvyttömänä merellä ja aluksessa viisi henkilöä. Paikka ei ollut kaukana meidän sijainnista ja matkalla kohti kaupunkia näimmekin kun paikallinenmeripelastus lähti laiturista merelle. Ehkä juuri tätä alusta auttamaan? Pieni tutustumiskäynti kaupungilla ja varasimme myös tislaamokierroksen seuraavalle päivälle (Hannu ja kolme muuta oppilasta Vahinelta).

Kiipesimme myös läheiselle kukkulalle, jonka päällä oli torniksi kutsuttu rakennelma. Sieltä olikin hienot näkymät kaupungin ja kaupunginlahden yli.

Paikallisessa rantakadun ravintolassa nautittiin llallinen, jonka jälkeen siirryttiin takaisin Vahinelle ja nukkumaan. Tänä yönä ei ollut yövahteja, joten saimme nukkua aamun aamiaskutsuun saakka.

S1307 Malt Trail: Port Ellen, Islay - Crinan

Port Ellenin kylä ei ole suuren suuri, vaan pikeminkin pätkä kylätietä jonka varresta matkaaja löytää hotellin, pari kauppaa, bistron ja muutaman majatalon. Matkaillijoita paikalle kuljettaa lautta, jonka satamaa vartioi maailmansodissa kaatuneille oman kylän skottisotureille omistettu muistomerkki. Kadun reunassa rannassa on pieni lahjoitusvaroin perustettu puisto tai oikeastaan pikkuruinen ruohokenttä somisteineen.

Niin kuin pienissä kylissä on satoja vuosia jo tehty, myös ventovierasta vastaantulijaa tervehditään. Kyläläisen katse on rehellinen, tutkivan utelias muttei kuitenkaan tungetteleva. Pienen kaupan tiskin takana jo hyvää vauhtia harnaantuvan rouvakaksikon puuhailu ja hyväntahtoinen keskinäinen jutustelu näytti ja kuulosti kovin herttaiselta. Koko kylässä oli kiireetön, leppoisa ja ajaton tunnelma.

Aamupalan jälkeen soitettu taksi hakee meidät laiturilta ja ajaa lähimmälle tislaamolle. Laphroaigin vuonna 2015 kaksisataa vuotta täyttänyt tislaamo on tunnettu paitsi viskistään myös erinomaisesta markkinoinnistaan. Myös meidän joukossa oli kaksi viskinystävää joilla oli tislaamon myyntikampanjan tuloksena hankittu hallintaoikeus neliöjalan palaan turvemaata. Tuosta oikeudesta he saivat hallintaoikeutta osoittavan sertfikaatin ja opastetun käynnin "tiluksillaan". Tislaamon viskejä sai maistaa edellistä tislaamoa jo astetta prameammassa vierailijakeskuksessa. 

Paluumatka satamaan kesti jalan noin puolituntia. Sataman ja tislaamon välin voi taittaa myös bussilla. Kahdeksan henkilön taksimatka oli kuitenkin edullisempi kuin kaikkien matka bussilla. Edullisin tapa oli tietenkin kävellen joka oli hyvässä säässä laiduntavia lampaita seuraten oikein rentouttavaa. 

Port Ellenin satama jäi iltapäivän alussa taaksemme ja nostimme purjeet kirkkaassa mutta edelleen kovin viileässä säässä. Matka jatkoi kohti läntisen ylämaan pääkaupunkia Obania. Iltapäivä ei tulisi riittämään periile pääsemiseen joten yöksi välille oli suunniteltu ankkuroituminen pienen Crinan kanavan suulle. Matkalla reippaassa tuulessa purjehtimisesta tuli vahtien kesken leikkisä kilpailu.  Alle kuuden solmun vauhteja ei katsottu hyvällä. Crinaa lähestyttäessä Juran salmen virtaukset näyttivät voimansa. Vesi kuohui pinnastaan kosken lailla ja pyörteitä, akanvirtoja sekä virran muovaamia vaahtopalloja ilmestyi aluksen molemmille puolille. Vahva virta hankaloitti myös ohjausta mutta Vahineen mastoihin avattiin loputkin purjeet työnsivät alusta vasten virtaa. Crinaan ankkurointi yöksi onnistui toisella yrittämällä ja miehistö siirtyi nauttimaan ansaitut oluet rantahotellin pubiin.