S1307 Malt Trail: Kööpenhamina - Vaasa

Kööpenhaminassa meillä oli aikaa pari päivää ja pari yötä. Tiistai-iltana nautittiin vielä päivällinen Vahinella, sen jälkeen suuntasimme hotelliin. Lämmin suihku ja leveä sänky vetivät pitemmän korren veneen mukavuuksiin verrattuna. Seuraavana päivä olisi kuitenkin siivouspäivä ja kun meidän vahdilla oli vielä aamupalavuoro, niin marssimme hotellilta heti aamulla takaisin veneelle aamupalan valmistukseen. Aamiaisen jälkeen perämies kertoi loppusiivouksen tehtävät ja ryhdyimme tuumasta toimeen. Patjat nostettiin kannelle tomutettavaksi ja tuuletettavaksi, purjehdusvaatteet huuhdeltavaksi ja vessojen lattiarallit pesuun. Itse olimme veneen kannen alla siivoustöissä, mutta kannella suoritetut pesutoimet olivat kuulemma keränneet katselijoita ja innostaneet turistit jopa valokuvaamaan tilannetta. Epäilemme sen tietenkin johtuneen ennen kaikkea vetävän näköisestä kansimiehistöstä. Pisin yksittäinen homma oli pakastimen sulatus, joka oli tosin pääosin odottelua. Pakastimeen oli matkan - ja ehkä myös edellisenkin legin - aikana päässyt valumaan ainakin kahvia, joten pohjalle kertyi muutakin kuin pelkkää sulatusvettä. Keittiöpaperirulla toimi hyvänä kuivaimena ja niin saatiin pakastinkin pestyä asianmukaisesti. Kun siivoushommat oli saatu valmiiksi, niin palkitsimme itsemme oluilla. Sen jälkeen oli vapaata ja sovimme, että illalla menemme yhdessä syömään. 

Illalla lähdimme porukalla syömään vastarannalla olevaan, entiseen varastohalliin, jossa oli useita eri maita edustavia pikaruokakojuja. Pöydät olivat kaikkien yhteisiä ja ruokaa sai hakea itse valitsemastaan paikasta. Meidänkin pöydässä kokeiltiin useita ruokia ja kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä omiin annoksiinsa. Lautta ei enää kulkenut kun olimme syöneet, joten takaisinpäin käveltiin siltojen kautta.

Torstaina oli vielä 'nimenhuuto' Vahinella. Kapu kiitti meitä hyvästä purjehduksesta ja mukavasta matkasta. Ja me kiittelimme kapua ja perämiestä mainiosta retken johdosta ja mielenkiintoisista matkakohteista. Lounaan jälkeen palasimme vielä Vahinelle hakemaan sieltä viimeiset tavarat ja huomasimme, että viereemme oli ilmaantunut joukko ihmisiä ja kuninkaan jahdin isompi yhteysalus. Reilun puolen tunnin odottelun jälkeen paikalle saapui ensin kuninkaallinen koirantaluttaja kahden koiran kanssa ja heti perässä itse kuningas. 

Alkuillasta matkattiin junalla lentokentälle ja matkan viimeinen etappi Helsingin kautta Vaasaan saattoi alkaa.

S1307 Malt Trail: Helsingör - Kööpenhamina

Helsingörissa nautiittiin lämpimästä suihkusta ja muista sataman mukavuuksista. Maanantai oli pyhäpäivä, joten satamatoimisto oli kiinni, mutta onneksi saatiin kuitenkin tarpeelliset ovet satamassa auki. Lounaaksi vahtimme valmisti lihapullia ja perunamuusia, jotka tekivät kauppansa. Tätä lihapullareseptiä kokeilemme myös kotona.  

Illalla siistiytynyt miehistö suuntasi kaupungille, jossa nautittiin illallista ja iltapalaa pienemmissä ryhmissä. Harmaa, sateinen ja tuulinen kaupunki ei vaikuttanut kovin kutsuvalta joten olimme kaikki hyvissä ajoin takaisin veneellä ja nukkumassa.

Seuraavana aamuna kapu ilmoitti lounaan tarjoiltavan kello 13. Lounaan jälkeen suuntaisimme kohti Kööpenhaminaa. Itseä olisi vielä ainakin yksi välietappi ja purjehduspåivä kiinnostanut, mutta tällä kertaa matka eteni näin. Koska vapaata aikaa oli, niin aamupalan jälkeen suunnattiin tutustumaan Kronborgin linnaan ja linnoitukseen sekä niiden historiaan. Ehdoton kohokohta linnan ollessa aamun hetkillä kiinni oli kuitenkin merimuseo, jossa vierähti suuri osa ajasta ennen kun piti kiiruhtaa ilmoitetulle lounaalle. Lounasryhmä oli ehtinyt käydä kaupungilla ja kaupassa, joten lounastarjoilu oli tavallistakin parempi. Pitää tietenkin mainita, että kaikki Vahinella valmistetut ruuat ovat olleet oikein maittavia ja hyviä. Juha ja Äijä pitivät kiinni säätiön alusten tutusta leivontaperinteestä ja korvapuusteja oli tarjolla matkan aikana useaan otteeseen.

Lounaan jälkeen irrotettiin köydet ja kevyessä tuulessa lähdettiin matkaan. Auronko lämmitti mukavasti kannella ja kaikessa rauhassa nautimme matkasta C-vahdin huolehtiessa purjeista ja purjehduksesta. Kun oma vahtimme pääsi ruoriin oli tuulta taas jo vähän enemmän ja vauhtia saatiin taas. Tiukkaa purjeiden trimmausta ja taas kerran alitettiin matka-aika-arvio. Kööpenhaminaan saapuessa vastaan tuli  peräti kaksi loistoristeilijää, mutta hyvin mahduttiin väylälle molempien kanssa. Satamassa kiinnityttiin kuninkaallisen laiturin viereen.

S1307 Malt Trail: Pohjanmeri

Pohjanmeri ylitettiin lopulta pari vuorokautta suunniteltua nopeammin. Keliä ja ennen kaikkea tuulta riitti koko matkalle. Oma vahtimme kuittasi kolmen vuorokauden huippuvauhdit, eli lähtökohta ensi vuoden BVI:n regattaan on hyvä, kunhan sinne asti päästään. 

Kun öljynporauslautat olivat jääneet taakse, Norjan rannikko ilmestyi eteen jo varsin kaukaa. Matalampi Tanska sen sijaan alkoi näkyä vasta kun meillä oli jo Skagenin majakkakin näkyvissä. Illalla saimme tilaisuuden purjehtia lähes kevyessä kelissä auringon paisteessa, niin että meidän vahdin noustessa kannelle alkoi tuulta riittää reippaasti seuraavan vahdille. Mutta mikäs siinä on mennessä, kun vene kulkee ja miehistö viihtyy.

Reittijakokärjestelmän alueille ei Vahinella ole asiaa, joten niiltä pysyttiin poissa ja se tarkoitti paria 'ylimääräistä' jiippiä. Vastainen tuuli oli vaihtunut myötäiseksi, kun pääsimme Skagenin jälkeen kääntämään kurssin etelään. Ohi ajava loistoristeilijä kyllä sai mieleen lämpimän suihkun ja muutamia muitakin mukavuuksia, joista Vahinella pääosin vain haaveillaan.

Helsingöriin saavuttiin aamupalan jälkeen. Sataman sisäänajossa linna jää paapuurin puolellle. Sivutuulessa aallonmurtajien välissä oleva suuaukko näytti kovin kapealta. Osasyynä lienee se, että silmä oli useamman vuorokauden ajan tottunut aavaan avomereen. Kylkikiinnitys laituriin ja siinä samalla ihailtiin naapuriveneestä auttamaan tulleen purjehtijan nopeaa solmuntekoa.

Kiinnittymisen jälkeen vielä köysien koilaus ja sen jälkeen oltiin kaikki valmiita pienille päiväunille.

S1307 Malt Trail: Muirtown Marina, Inverness - Pohjanmeri 14.05

Invernessistä Pohjanmerelle, positio 57 40,611N 6 29.705E
Lähtö Invernessistä sujui suunnitelmien mukaan ja aurinkoisessa säässä
lähdettiin liikkeelle. Aurinko ei täällä päin tarkoita välttämättä
lämmintä, joten kannella vaatetta sai olla ihan kunnolla päällä. Ehkä
paikallisten varsin vähäinen veneilyinnostus johtuukin juuri siitä, että
vaikka tuulta ja aurinkoa riittää, niin riittää myös kylmää keliä.
Vuorovesi aiheuttaa lisäksi omat haasteensa kun pitää huomioida missä
milloinkin voi purjehtia ja minne päin vuorovesi kuljettaa.
Koneajoa oli koko perjantain vastainen yö ennen kuin pääsimme kääntämään
kurssin kohti Tanskan Skagenia.

Meritauti ei vielä tässä vaiheessa vaivannut, mutta kun pääsimme oikealle kurssille ja Pohjanmeri alkoi 

kunnolla velloa, niin meritautikin alkoi useammalla henkilöllä. Osa on ollut täysin toimintakyvyttömiä, osa puolikuntoisia ja jotkut ovat tsemppanneet kannelle meritautia taltuttamaan. Hannulla ei ole ongelmia
ollut, Marja sai sen sijaan kokea elämänsä ensimmäisen meritaudin. Se oli onneksi nopeasti ohi eikä vaikuttanut toimintakykyyn kannella, vaikka sisähommat jäivät kyllä tekemättä. Erityisesti nostamme hattua oman vahtimme kolmannelle jäsenelle Juhalle, joka naama valkoisena kiipesi kannelle omalle vahtivuorolle ja hoiti osuutensa mallikkaasti. On tainnut meritautikin siinä samalla saada kyytiä. Hannun punkkaan valuva vesi on saanut hänet muuttamaan viihtyisästä keulakajuutasta salongin sohvalle. Kuiva sänky on tietenkin hyvä juttu, mutta paljon rauhattomampi on tietenkin nukkua salongissa jossa syödään ja vahdit vaihtavat vaatteita jne. Paapuurin puolen punkka taas on  kallistukseen nähden väärällä puolella, joten käytännössä siellä pitää nukkua poikittain ettei putoa lattialle. Perjantain päivällisellä nautittiin jo lounaaksikin tarjottua kalakeittoa ja lauantaille suunniteltu 

salaattilounas korvattiin makkarapekonirisotolla. Hyvin kelpasi niille, jotka lounasta ylipäätään söivät.
Meille merivahdit osuivat perjantaina myöhään illalla (20.00 – 23.00) ja
lauantaiaamuna (05.00 – 08.00). Ensimmäisen vahdin aikana vaihdettiin keulalle fokka genuan tilalle ja niillä purjeilla on menty siitä lähtien. 

Molempiin vuoroihin osui reippaasti tuulta ja isoja aaltoja. Vauhtiennätyksiä on tehty ja jopa 12 solmua saatiin rikki. Aaltojakin on osunut kohdalle ja niitä on saatu sitloodaan saakka. Ja suolavesi tekee hyvää iholle, näin ainakin uskomme. Aiempiin purjehduskokemuksiin verrattuna Pohjanmeri on ollut erilainen. Esimerkiksi jäämereen verrattuna aallokko on lyhyempää ja terävämpää ja keikuttaa venettä aivan eri lailla. 

Nyt aurinko paistaa ja keli on tasaantunut, joten purjehduksesta päästään nauttimaan vielä lisää.

S1307 Malt Trail: Dores Bay - Muirtown Marina, Inverness

Vuorossa oleva merivahti eli vahti B: Paula, Seppo ja Ilari tekivät apukäsineen mahdottoman eli purkivat ja pakkasivat aamiaisen valmistettuaan ja syötyään keulakannelta dingin takaisin sitloodan laatikkoon, joka oli jo ennestään ääriään myöten täynnä. Kumiveneen mahduttaminen takaisin veneen syövereihin oli epäilyttänyt myös veneen päällikköä mutta tavalla tai toisella taika tapahtui. Osaltani tilanteen seuraaminen tapahtui sisäpalveluksessa kannen alta. Aiemmin olimme jo käyneet keskustelua paljonko tarpeetonta tavaraa voitaisiin telakointijaksolla poistaa rannalle ja säästyä vaivalta kuljettaa sitä edestakaisin meren rannalta toiselle. Tarpeettoman painon kuljettaminen tulisi harkintaan seuraavalla purjehduksella johon osallistuisimme vuoden päästä Vahinen startatessa Rolex Swan Cup osakilpailuun  Karibialla.

Purjeet pysyivät poissa vedosta kun siirryimme viimeisen kanavaosuuden Invernessin kaupunkiin, joka tulisi olemaan lähtösatamamme yli Pohjan Meren matkalla päätesatamaan Kööpenhaminaan. Loch  Dochfour jäi matkan viimeiseksi järveksi. Muirtown portaat saivat purjehtijat kommentoimaan oppimaansa toiminnasta sululla. 

S1307 Malt Trail: Aberchalder Swing Bridge - Dores Bay

Kääntösilta avautui aikataulun mukaan puoli yhdeksältä joten aamun toimet tapahtuivat kiireettä. Matka seuraavalle Cullochyn sululle oli lyhyt ja sulutus tapahtui vähäisen korkeuseron vuoksi nopeasti. Matka suluissa eteni edelleen kohti merenpinnan korkeutta alaspäin. Seuraavana oli vuorossa Kytran sulku josta matka jatkui kohti Fort Augustuksen portaikkoa.

Matkaseurana kanavassa ajoi jo kanavan alusta tutuksi tulleita veneitä kuten ranskalaisten syvän veden matkapurjehduksille tehty alumiinipursi Lazuli, Plymouthsta Invernesiin ostettu siirtopurjehduksella matkaava Sweet Harmony, Contess 36, jota purjehti kolme mukavan oloista kaveria sekä pikkuruinen kajuuttavene jonka kahden setämiehen edesottamusten seuraaminen niin vesillä kuin maissa herätti kovasti hilpeyttä. Miekkosten merimiestaidot saatii kokemus retkeilystä vaikuttivat kovin ohkaisilta. Sulussa herrat olivat milloin poikittain, milloin menossa kohti sulun seinää ja aina ei ollut ollenkaan selvää pitikö köydellä työntää vai pitikö jomman kumman vetää ja mistä. Edesottamukset rannalla kahvin keitossa retkikeittimellä kuin myös teltan pystyttäminen sujuivat heilltä yhtä kaikki sarjana yleisöä riemastuttavia kommelluksia. Ansiosta nimesimme kaverukset "Touhuksi" ja "Peuhuksi". Vain häveliäisyys esti kuvaamasta tapahtumia viihdyttäväksi kommelluskavalkaadiksi.

Fort Augustus oli pullollaan turisteja, jotka seurasivat suurten pitkien kanavalaivojen, purjealusten ja vuokramoottoreiden sulutusta milloin ylös milloin alas. Jouduimma aluksi odottamaan ylöspäin matkaavien alusten sulutuksen ja meitä ennen paikalla odottamassa olleiden alas sulutuksen ennen kuin vuoroimme koitti. Olimme alun pitäen varautuneet sulutuksen kestävän tunnista hieman toiseen mutta odottamisineen aikaa kului reilusti enemmän. Alas päästyämme kiinnityimme paapurin puolen venttakaijaan ja kiirehdimme hiemassa myöhästyneelle lounaalle. Yhdestä kanavan ravintolasta useamman purjehtijan eteen kannettiin tuhdin oloinen pizza. Jaana sen sijaan tilasi valistuneen matkaajan tapaan paikallisen Haggis Puddingin.

Lounaan painaessa vatsassa käänsimme keulan kuuluisalle Loch Ness järvelle. Tuuli oli pitkin päivää nostanut järvelle vaahtopäitä ja oli pohjoisesta tuullessaa jälleen purevan kylmää. Etukäteen oli päätös, että järvellä purjehditaan ja pian kryssimme kohti pohjoista. Keulassa kokonaan avattu genoa ja 2. reivi isossa yhdistelmä osoittautui puuskaisessa ja nopeasti suunnaltaan vaihtelevassa tuulessa haastavaksi. Muutaman kunnon puuskan ja reippaan kallistuksen jälkeen genoa pyöriteltiin sisään ja keulaan avattiin vuorostaan fokka. Tällä asetuksella meno oli jo sujuvampaa mutta edelleen tiukkaa kryssimistä vendojen seuratessa toisiaan. Alkataulun painaessa moottorin käynnistäminen oli vihdoin väistämätöntä, jotta ehtisimme ankkuriin ennen pimeän laskeutumista.  Konevoimin reittiä siirrettiin järven länsireunaan jotta näkisimme ikonisen Urquhartin linnan hieman lähempää. 

Ankkuripaikkaan Doresin pienen kylän ja hiekkarannan eteen pääsimme ilta-auringon valaistessa hiekkarannalla nuotiotulien ääreen kokoontunutta nuorisoa. Ankkurin laskiessa veteen tapahtumaa säesti rannalla soittanut nelihenkinen säkkipilliyhtye. Kovin oli suurelliset vastaanottoseremoniat varattu ilmeisesti vain meitä varten, mutta emme tohtineet ryhtyä alkuasukkaita moittimaankaan.

Ennen nukkumaan menoa kävimme dingikyydillä lasillisella rannan pubissa. 

S1307 Malt Trail: Corran light house - Aberchalder Swing Bridge

Dingi oli nostettu kannelle jo edellisenä iltana, joten aamun lähtövalmistelut oli nopeasti tehty; ankkuri ylös ja menoksi. Yö oli oltu ankkurissa ja virta pyöritellyt venettä jonkin verran ja pitänyt ankkurivahdit hereillä. Meriaamiainen nautittiin matkalla kohti Caledonian kanavan ensimmäistä sulkua. Sulkuun ajettiin heti sen auettua puoli yhdeksältä.

Sitten vielä polttoainetankkaus ennen kuin jatkettiin matkaa kanavaa ylöspäin. Kanavamaksu on huiket 300 puntaa, joten tästä matkaosuudesta kannattaa nauttia koko rahan edestä. Sulkujen lisäksi matkalla on kääntösiltoja. 

Maanantain huikein nousu oli Neptunuksen portaat, joissa on peräkkäin 8 sulutusallasta. Siinä riittää kansivahdilla ja muillakin tekemistä pitemmäksi aikaa. 

Aurinko oli alkanut lämmittää jo heti aamusta ja kun kanavalla ei tuullut, niin purjehdushousut ja -takki vaihtuivat äkkiä shortseihin ja T-paitaan. Aurinkorasvaakin alkoi kulua enemmän kuin aiempina päivinä.

Neptunuksen portaiden kahvilasta haettiin sulkujen puolivälin paikkeilla jäätelöt. Koko päivä nautittiin auringosta ja lämmöstä kun ajettiin kanavaa pitkin eteenpäin ja välillä pysähdyttiin sulkuihin tai kääntösilloilla. 

Matka eteni mukavasti, mutta Loch Oichin koilliskärjen kääntösillalle saavuttiin muutama minuutti virka-ajan jälkeen, joten yöpymispaikkaa ei tarvinnut juurikaan miettiä. Kiinnityimme sillan kupeessa olevaan laituriin ja nautimme illallsieksi tuoretta, Obanista hankittua, kalaa. Kääntösillan lisäksi paikassa ei juuri mitään ollut. Pieni koski kohisi vähän matkan päässä ja joen uoman yli kulki vanha riippusilta, jonka kantavuudeksi ilmoitettiin 50 henkilöä. Iltakävelyllä nähtiin myös jonkinlainen rakennustyömaa. Rakenteilla näytti olevan pieni vesivoimala. Rinteeseen oli kaivettu uomaa vettä varten ja alapäässä oli pienehkö rakennus, jonka alapuolella oli selvästi vedenjuoksutusaukko. Mitään infotaulua rakennuttajasta tai rakennusaikataulusta, joten rakennuksen tarkoitus jäi täysin omien arvailujen varaan. Iltalenkin jälkeen Hannu teki kajuutassamme pienen siivous-/järjestelyoperaation ja sen jälkeen oli hyvä aika mennä nukkumaan pitkän päivän jälleen.

S1307 Malt Trail: Oban - Corran light house, Ardgour, Fort William

Aamiaisherätys oli normaaliaikaan klo 07.30 ja aamiaisen jälkeen suunniteltiin päivän ohjelmaa. Lähtö olisi yhdeltä, mutta sitä ennen olisi vapaata. Joka vahdista toki toivottiin yhden henkilön osallistuvan kaupparetkelle, koska kaupasta hankitaan tarvikkeet seuraavia ruokailuja varten, joten on hyvä jos paikalla on joku joka varmistaa, että oman vahdin ruokiin on tarvittavat ainekset hankittuna. 

Obanin kaupungissa on kaupungin tarjoamat, kolikolla toimivat suihkut, jotka todettiin hyviksi ja toimiviksi. Muutama henkilö kävi myös uimahallissa, jossa oli kuulemma oikein hyvä sauna. Ensi kerralla siis itsekin sinne! Hannu kävi tislaamokierroksella ja Marja hoiti kauppavuoron. Yhdeksi palattiin Vahinelle ja sitten päästiin matkaan. Tänäänkin alkumatka taittui moottorilla ja meidän vahdilla oli tiskivuoro lounaan jälkeen. Koska myös apukone oli käynnissä, niin myös imuroitiin salongissa. Merivahti alkoi koneajossa, mutta viimeiseksi matkatunniksi pääsimme nostamaan purjeet. Ihanan lämmin tuuli puhalsi sopivan vastaisesta suunnasta ja pääsimme kryssimaan leppoisasti viimeiset mailit.

Majakan kapeikossa oli melkoiset virtaukset ja siinä sai tarkkaan katsoa, ettei vahingossa aja vastavirtaukseen. Hyvin kutenkin päästiin salmen läpi. 

Lahden poijut olivat isoja metallipoijuja, jotka on tarkoitettu hiukan erityyppisille aluksille, joten laskimme ankkurin. Virtaukset ovat varsin voimakkaita, joten ensi yönä taatusti valvotaan ja vahditaan ankkurivahdissa. Illallisen jälkeen dingillä rantaan ja tutustumaan majakkaan ja 'kylän' ainoaan pubiin. Salmen yli ajava lossi oli mielenkiintoinen. Siinä on autorampit sivulla, ja lossi kiinnittyy laiturin sijaan betoniluiskaan.

S1307 Malt Trail: Crinan - Oban

Crinanista lähdettiin aamulla matkaan kohti Obania. Oban on pieni kaupunki, jonka keskustassa on mikäs muu kuin viskitislaamo. Koko matka ajettiin koneella melkoisessa vastatuulessa ja paikoin kovassakin virtauksessa. Alkumatkasta virtaus oli niin kova, että se vei venettä taaksepäin. Päivän mittaan nähtiin muutama muukin purjevene, joten ei niitä ihan pelkästään rannassa täällä pidetä.

Obaniin saavuimme klo 14.00. Tällä kertaa ei tarvinnut laskea ankkuria, vaan kiinnityimme poijuun. Juuri ennen kuin lähdimme dingillä rantaan kuului radiosta hätäkutsu. Alus oli ohjailukyvyttömänä merellä ja aluksessa viisi henkilöä. Paikka ei ollut kaukana meidän sijainnista ja matkalla kohti kaupunkia näimmekin kun paikallinenmeripelastus lähti laiturista merelle. Ehkä juuri tätä alusta auttamaan? Pieni tutustumiskäynti kaupungilla ja varasimme myös tislaamokierroksen seuraavalle päivälle (Hannu ja kolme muuta oppilasta Vahinelta).

Kiipesimme myös läheiselle kukkulalle, jonka päällä oli torniksi kutsuttu rakennelma. Sieltä olikin hienot näkymät kaupungin ja kaupunginlahden yli.

Paikallisessa rantakadun ravintolassa nautittiin llallinen, jonka jälkeen siirryttiin takaisin Vahinelle ja nukkumaan. Tänä yönä ei ollut yövahteja, joten saimme nukkua aamun aamiaskutsuun saakka.

S1307 Malt Trail: Port Ellen, Islay - Crinan

Port Ellenin kylä ei ole suuren suuri, vaan pikeminkin pätkä kylätietä jonka varresta matkaaja löytää hotellin, pari kauppaa, bistron ja muutaman majatalon. Matkaillijoita paikalle kuljettaa lautta, jonka satamaa vartioi maailmansodissa kaatuneille oman kylän skottisotureille omistettu muistomerkki. Kadun reunassa rannassa on pieni lahjoitusvaroin perustettu puisto tai oikeastaan pikkuruinen ruohokenttä somisteineen.

Niin kuin pienissä kylissä on satoja vuosia jo tehty, myös ventovierasta vastaantulijaa tervehditään. Kyläläisen katse on rehellinen, tutkivan utelias muttei kuitenkaan tungetteleva. Pienen kaupan tiskin takana jo hyvää vauhtia harnaantuvan rouvakaksikon puuhailu ja hyväntahtoinen keskinäinen jutustelu näytti ja kuulosti kovin herttaiselta. Koko kylässä oli kiireetön, leppoisa ja ajaton tunnelma.

Aamupalan jälkeen soitettu taksi hakee meidät laiturilta ja ajaa lähimmälle tislaamolle. Laphroaigin vuonna 2015 kaksisataa vuotta täyttänyt tislaamo on tunnettu paitsi viskistään myös erinomaisesta markkinoinnistaan. Myös meidän joukossa oli kaksi viskinystävää joilla oli tislaamon myyntikampanjan tuloksena hankittu hallintaoikeus neliöjalan palaan turvemaata. Tuosta oikeudesta he saivat hallintaoikeutta osoittavan sertfikaatin ja opastetun käynnin "tiluksillaan". Tislaamon viskejä sai maistaa edellistä tislaamoa jo astetta prameammassa vierailijakeskuksessa. 

Paluumatka satamaan kesti jalan noin puolituntia. Sataman ja tislaamon välin voi taittaa myös bussilla. Kahdeksan henkilön taksimatka oli kuitenkin edullisempi kuin kaikkien matka bussilla. Edullisin tapa oli tietenkin kävellen joka oli hyvässä säässä laiduntavia lampaita seuraten oikein rentouttavaa. 

Port Ellenin satama jäi iltapäivän alussa taaksemme ja nostimme purjeet kirkkaassa mutta edelleen kovin viileässä säässä. Matka jatkoi kohti läntisen ylämaan pääkaupunkia Obania. Iltapäivä ei tulisi riittämään periile pääsemiseen joten yöksi välille oli suunniteltu ankkuroituminen pienen Crinan kanavan suulle. Matkalla reippaassa tuulessa purjehtimisesta tuli vahtien kesken leikkisä kilpailu.  Alle kuuden solmun vauhteja ei katsottu hyvällä. Crinaa lähestyttäessä Juran salmen virtaukset näyttivät voimansa. Vesi kuohui pinnastaan kosken lailla ja pyörteitä, akanvirtoja sekä virran muovaamia vaahtopalloja ilmestyi aluksen molemmille puolille. Vahva virta hankaloitti myös ohjausta mutta Vahineen mastoihin avattiin loputkin purjeet työnsivät alusta vasten virtaa. Crinaan ankkurointi yöksi onnistui toisella yrittämällä ja miehistö siirtyi nauttimaan ansaitut oluet rantahotellin pubiin. 

S1307 Malt Trail: Bunnahabbainn Bay - Port Ellen

Edellisen illan vierailu Bowmoren kylässä ei painanut eikä väsymystä tunnettu kun olimme kaikki aamulla ankkuripaikkamme edessä rannassa olevan tislaamon sisäpihalla valmiina opastetulle kierrokselle. Edellisen illan vierailu oli onnistunut Keithin kuljettaessa meidät Bowmoren kylän hotelliin jossa ilstuimme yhdessä iltaa hotellin baarissa jota pitivät isä ja poika, molemmat nimeltään Peter. Heistä nuorempi onnistui tilaamaan meillle myös paluukyydin joskin sen saaminen varmustui vasta pitkän soittokierroksen jälkeen.

Bunnahabbain tislaamolle oli mahdollista tehdä kolme eri kestoista kierrosta joista meille riitti tunnin vakiokierros kahden tuotteen maistelulla. Kierroksen ja maistelun jälkeen teimme vielä ostoksia pienessä mutta tislaamon tuotteilla hyvin varustellussa kaupassa. Palasimme tyytyväisinä Vahinelle, nostimme ankkurin ja käänsimme aluksen samalle reitille takaisin josta olimme edellisenä päivänä tulleet. C vahdin vuoro oli aloittaa tuulen puuttuessa moottorointi. Pian lähdön jälkeen ihmettelin iPadin navigointiohjelman näyttöä ja aluksen etenemistä sillä näytti siltä että emme liikkuneet laisinkaan. Pian myös päällikkö vahvisti että salmessa oli niin kova vuorovesivirta että moottoriin asetetut eivät saaneet alusta voittamaan virran voimaa. Vahti oli myös alkanut ihmetellä kun tislaamo oli edelleen laivan sivulla. Matka alkoi taittumaan vasta kun kierroksia lisättiin ja salmesta haettiin kohtaa jossa virtausta olisi vähemmän.

Päivä oli poutainen ja aurinko paistoi kun sivuutimme Islayn saaren rannalla olevat Ardbegin,  Lagavulin ja Laphroaigin tislaamot. Port Ellenin satamaan saavuimme iltapäivän puolessa välissä ja kiinnityimme pienen satamalahden reunalla oleva pienvenemarinan laiturin päähän. Pian päällikkö ja perämies totesivat että kiinnityspaikassa ei tulisi välttämättä vettä riittämään vaan alaveden koittaessa olisimme pohjassa kiiinni. Jälleen kerran kunnollisia laitureita oli vähän tarjolla joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi yksi vuorolaivan laiturin sivuista. Laituri oli korkea ja Vahineen siirtyminen ja sieltä pois tapahtui terästikkaita pitkin mutta paikassa riitti kuitenkin vettä kölin alle myös alavedellä. Sataman tuntumasta löytyi myös rakennus jossa oli suihkut. Iltaruokailuun kylän hotellin ravintolaan pääsimme kaikki näin suihkun raikkaina. 

S1307 Malt Trail: Dun Laghoire - Bunnahabbainn Bay, Islay päivä 2

Vahdillemme osui yön pimeimpien tuntien aika kahdesta viiteen. Purjehdus sujui ilman ongelmia mutta väsymys painoi ja vahdin pättyminen oli tervetullutta. Aamiaiselle herättiin kuitenkin normaaliin tapaan ja tiskin jälkeen päivän lounaan, tomaattikeiton valmistamiseen. Päivän mittaan tuuli ja aallokko alkoivat voimistua niin että Port Ellenin sataman  suojattomuus alkoi tulla ongelmaksi. Iltapäivän alkuun päällikkö ilmoitti matkasuunnitelman muutoksen. Vahine suunnattiin hakemaan suojaa Islayn ja Juran välisestä salmesta ja sen mahdollisista satamista ja ankkuripaikoista.

Salmen suojaan päästyämme yritimme ensin löytää laituripaikkaa Port Askaig nimisestä yhteysalusten satamasta tuloksetta. Ensimmäinen näkemämme saaren yhdeksästä tislaamosta, Caiol Ila, oli edessämme rannalla mutta mitään pääsyä rantaan meillä ei ollut. 

Jonkun matkaa eteenpäin oli rannalla paremmin suojaa tarjoavan lahden reunalla toinen tislaamo. Laskimme pienelle lahdelle ankkurin ja aloimme etsiä Karibialla kannen alle pakattua kumivenettä. Veneen etsimiseen, kasaamiseen ja etenkin perämoottorin käyntiin saamiseen meni paljon aikaa. Ensimmäinen ryhmä onnistui rantaumaan vasta päivällisen jälkeen.

Nyt alkoi purjehduksen todellinen seikkailuosuus. Ensimmäisenä rantaan ehtineet kohtasivat täysin sattumalta paikalle ajaneen Keithin joka oli lainannut kaverinsa turistikierroksiin tarkoitettua minibussia. Hän oli itsekin saarella kiertelemässä turistina vaikkakin toimi oppaana Edinboroughista käsin ajetuilla kierroksilla myös saarella. 

Tislaamo oli jo kiinni mutta tislaamosta ulos kävellyt työntekijä tuli tervehtimään kapteenia. Hän toi myös lasin viskiä ja kertoi tutustumiskierroksen avautuvan aamulla kymmeneltä. Kaiken pällle Keith lupautui ajamaan meidät kaikki lähimpään kylään Bowmoreen jonne oli reilun puolen tunnin ajomatka. Tuskin olimme uskoa tuuriamme. Pääsisimme maistamaan kylällä toimivan kylän nimeä kantavan tislaamon tuotteita. 

S1307 Malt Trail: Dun Laghoire - Bunnahabbainn Bay, Islay

Vihdoin olimme valmiita purjehtimaan ulos merelle. Edellisenä päivänä tuuli oli puuskissa puhaltanut jopa parinkymmenen metrin nopeudella ja oli edelleen aamulla reilusti nopeudeltaan yli kymmenen metriä ja purevan kylmää.  Päivä valkeni kuitenkin poutaisena ja aloitimme oman vahtivuoron valmistamalla aluksen päällystölle ja oppilaille aamiaisen. Saimme vahdit ja majoitusjärjestyksen edellisenä päivänä päälliköltä Karilta. A vahtiimme kuului nyt Marja, Hannu ja Juha. Aamiaiseksi keitettiin kattilallinen puuroa sekä kahvi, tee ja tarjolle asetettiin leipää. Niin tuttua ja turvallista rutiinia jo aiemmilta purjehduksilta. Loma alkoi todellla kun köydet irroitettiin laiturista ja alus suuntasi päällikön ja perämiehen johtamana ulos sataman aallonmurtajien suojista kohti Irlannin merta.

Epäilykset maston sisään katkenneen nostinköyden aiheuttamista mahdollisista ongelmista isonpurjeen nostossa eivät onneksemme käyneet toteen vaan Vahine sai mastoon purjeensa ja pian kuljimme tuuli aluksen paapuurin lanteella reipasta seitsemää solmua auringon paistaessa kohti Skotlantia. A vahti sai aloittaa merivahdin ja pian saimme vuorollamme molemmat, Marja ja Hannu, tarttua Vahinen ruoriin ja tuntea omaa venettämme suuremman aluksen vakaan käynnin. Muut vahdit totuttautuivat kannella aallokkoon. Vielä vaikuttl siltä että kukaan ei olisi ollut sairastumassa meritautiin. Jaana viritti toiveikkaasti Karin kanssa vieheen pyytämään lounaskalaa. Jos saalis tarttuu matkalla syöttiin jää vielä haasteeksi saada saalis veneeseen sillä kalan nostamiseen tarvittavaa koukkua ei löytynyt huolellisen etsinnän jälkeenkään kalastajille.

Merivahtimme päättyi puolen päivän hetkellä ja pääsimme nauttimaan B vahdin valmistamaa salaattilounasta.  Pian lounaan lälkeen tuuli tyyntyi ja aluksen moottori käynnistyi. Koetimme lepäillä ennen seuraavaa vuoroa jolloin valmistaisimme päivällistä. 

Päivällisen jälkeen merivahtimme aikana keulan eteen ilmestyivät matkan ensimmäiset delfiinit. Matka jatkui kevyessä tai olemattomassa tuulessa väliin purjen, väliin konevoimin. 

S1307: Dun Laghoire

Jätimme Dublinin taaksemme ja palasimme tutuksi käyneellä junalla Dun Laghoireen. Olimme puolen päivään aikaan viimeiset oppilaat jotka saapuivat alukselle. Osa oppilasta oli yöpynyt useamman päivän satamakaupungissa ja osa oli saapunut edellisen päivän aikana joko alukselle tai sataman yläpuolen hotelleihin.

Iltapäivän aikana osa oppilaista järjesteli alusta lähtökuntoon ja osa hankki kaupungin marketista matkan ensimmäisen osuuden ruokatavarat. Korjaustöistä hankalin oli ison purjeen katkenneen nostimen uusiminen johon tarttui rohkeasti oppilaista Ilari. Korjaus tapahtui isomaston huipusta käsin. 

INautimme illallista vielä yhdessä rannan ravintolassa ja kävimme lepäämään ja odottamaan lähtöä merelle. 

S1307: Dublin, päivä 3

Aamiaisen jälkeen lähdimme junalla kohtaamaan Dun Laghoiren satamaan edelliseltä Azorien Hortasta paluun tehneen Vahinen ja sen miehistön. Löysimme marinasta Peten ja Pertsan ja pari edellisen legin oppilasta. Veneellä tehtiin vielä huolto- ja korjaustöitä joten emme jääneet pitkäksi aikaa vierailulle vaan jätimme muutaman matkatavaran ja teinme paluun kaupunkiin. 

Myöhäistä lounasta nautimme tsekkiläisessä ravintolassa ja odottelimme  kiireettä kaupunkiloman viimeisen vierailukohteen Guinness Storehouse vierailun alkamista. Kohteeseen siirryimmre kävellen aivan kuten olimme tehneet muinakin päivinä viikonlopun aikana. Vain aamun matkustamiseen käytinme paikallisjunaa.

Guinnessin turistipyydys oli valtaisa rakennus johon oli rakennettu kaikkiin aisteihin vetoava suuri näyttelykokemus.  Kierroksen palkintona oli lipunhintaan sisältynyt pintti olutta jonka nautimme rakennuksen katolla rakennetussa näköalaravintolassa. Suureellinen ja ehkä hieman hämmentävä elämys. 

Paluureitillä poikkesimme vielä Braven Head pubissa jossa istuimme parin juoman verran yhdessä Vahinen miehistön kanssa. Heillä oli edessä paluu Suomeen ja meillä oli edessä purjehdus Skotlantiin uuden miehistön kanssa.