Saba - Sint Maarten

Viimeinen purjehduspäivä alkoi jo ennen aunringon nousua nostamalla ankkuri ja suuntamaalla keula kohti Sint Maartenin saarta jonne olimme purjehduslomamme alussa Atlantin lennon jälkeen laskeutuneet.
Ladder Bay, Saba Island - Simpson Bay, Sint Maarten
Lähtöaika : 4.3.2012 05.41
Saapumisaika: 4.3.2012 9.22Matka: 26.6 NM
Matka-aika: 3h 40min
Keskinopeus: 6.7 solmua
Maksiminopeus: 10.2

Matkaa ei Saban saarelta Sint Maartenille ollut kuin muutama kymmenen mailia ja navakka peränpuoleinen tuuli huolehti vauhdista. Päällikkö viimeisen ruorissa viimeisen legin ja pian Vahine pujahti sisään Simpson Bayn lahdelle vievästä kanavasta ja ankkuroitu lahdelle.

Sint Maartenillla oli päättymässä Heineken Regatta 2012. Lahden rantojen laitureihin oli kiinnittynyt suuri määrä regattaan osallistuineita megaluokan jahteja kuten Hyperion ja Hetairos. Hetairos oli meille jo tuttu näky sen tullessa vastaan Kokkolan edustalla kesällä 2011 veistämön tehdessä alukselle merikokeita ennen luovutusta asiakkaalle.






Miehistä nautti vielä standby-vahdin valmistaman lounaan ja valmistatui veneen loppusiivouksen. Kun siivous oli saatu päätökseen viimeisteltiin vielä matkatavarat lähtökuntoon. Naiset siirtyivät vielä rannan marinarakennukseen makeavesisuihkuun miesten tyytyessä merimiessuihkuun aluksessa. Oli aika hyvästellä siirtyä  Princess Julianan lentokentälle odottamaan lähtöä.

Iles des Saints - Saba

Saban saarelle oli purjehdusretken pisin legi, 140 merimailia. Veneen vahtijärjestelyt sujuivat jo rutiinilla ja vahtien kesken syntyi jo pientä kilpailua siitä mikä vahti pitää parasta vauhtia yllä.

 Iles des Saints - Saba
Lähtöaika : 2.3.2012 14.21
Saapumisaika: 3.3.2012 11.03
Matka: 149.0 NM
Matka-aika: 20h 41min
Keskinopeus: 7.2 solmua
Maksiminopeus: 10.0 solmua

Tuuli nousi välillä yön aikana aina 14 sekuntimetriin saakka mutta heikkeni saarien suojassa. Matkan varrelle jääneiden saarien yllä oli myös sade- ja ukkosrintamia jotka toivat hetkittäisiä piiskasateita merivahtien niskaan.

Saban saari on jyrkkärantainen ja tarjoaa hyvin vähän suojaisia ankkuripaikkoja. Ladder Bayn ankkuripaikka on yksi harvoja joista löytyy poijuja joihin kiinnittyä.. Ankkuripoijujen ympärillä on sukellukseen tarkoitettuja poijuja joihin voi kiinniittyä vain tilapäisesti sukelluksen apuveneillä.
Saari on ulkoa mereltä tarkasteltuna vähemmän houkutteleva. Saaren huippua tuntui ympäröivän kaiken aikaa pilvet  ja eroosion syömät rantavedet olivat paikoin matalat ja kiviset.Saaren jyrkkäreunaisia rantojen suojassa on kuitenkin kuvauksellisen kaunis luonto ja saaren rantavedet ovat erittäin hyviä sukelluskohteita. Heti saarelle tultaessa Suunnittelimme tekevämme saaren sisäosaan patikkaretken sekä käyttää aikaa snorklaukseen. Ajanpuutteen vuoksi kaikkea ei kuitenkaan ollut mahdollista tehdä vaan osaryhmästä lähti saaren sisäosiin ja suunnitteli lähtevänsä lyhyelle kauppareissullle ja myöhemmin sukeltamaan. Saareen siirtymistä vaikeutti myös korkea aallokko ja puuskatuulet ja Oskari palatessaan ilmoitti ensimmmäisen rannalle siirtyneet ryhmän kastuneet matkalla. Loppumiehistö koetti siirtyä yhtenä ryhmänä rantaan mutta ajatuksesta oli luovuttava matkan puolessa välissä korkeaksi nousseen ristiaallokon vuoksi. Kaupparyhmä pieneni vain muutamaan lähtijään ja loput jäivät alukselle valmistautumaan sukeltamaan tai lepämään.

Kuvaaja: Jaakko Rintamäki

 Lähdimme Marja, Hannu ja nuorempi Jaakko yhdessä dingillä Ladder Bayn pohjoisrannan riutalle sukeltamaan.Sukeltaminen Ladder Bayn vesissä oli upea kokemus. Kalliorannassa oli sekä luolamaisia muodostelmia että vedenalaisia riuttoja joiden ympärillä oli runsaasti sekä kaloja että eri runkokuntia ja sienieläimiä. Värikkäät papukaijakalat, suuret meriahvenet ja monet muut lajit kansoittivat rantavesiä. Vedessä oli aalloista aiheutuvaa pystyliikettää jonka vuoksi riutan päällä sukeltamisessa piti olla varuillaan.

Kuvaaja: Jaakko Rintamäki

 Jonkun verran Ladder Bayn pohjoistapuolta suojaavan niemen takaa riutoille tuli myös virtausta jota vastaan joutui uimaan riuttaa kiertäessä.Alueelle tuli myös toinen ryhmä ankkuripaikalle kiinnittyneestä superjahdista. Sukeltajat kyselivät olimmeko nähneet kilpikonnia. Ensimmäisen sukelluksen aikana emme nähneet mutta jo toisella kerralla Jaakkko pääsi kilpikonnan jäljille. Sen verran ujo konna oli että kun Jaakko nousi hetkeksi pintaan oli se jo uinut uudestaan piiloon riutan suojiin.

Tunnit riutalla kuluivat nopeasti ja pian oli aika lähteä hakemaan saareen tutustumaan ryhmää. Ryhmä oli siirtynyt taksilla rannan satamasta ylempänä olevalle kylälle josta oli vielä tarkoitus patikoida ylös vuoren huipulle. Ylös vuorelle vievälle patikkareitille oli lopulta eksynyt vain Juha ja Henri. Heidän epäonnekseen huippu oli ollut pilvien ympäröimä ja näkymää huipulta alas merelle ei vuorelta tällä kertaa ollut tarjolla. Itse patikointi oli kuitenkin mukavan reipasta harjoitusta ja joitan huipulta otettuja valokuvia saimme nähtäväksi vaikka kaikki eivät vuorelle noussetkaan. Patikkaryhmä noustessa vuorelle kaupparyhmä oli onnistunut täydentämään ruokatarvikkeita niin että viimeisen yhteisen illlallisen valmistusaineet oli saatu hankittua. Illalliseksi nautittiin Jerk tahnassa kypsennettyjä jättikatkarapuja jotka maistuivat paremmille kuin mitä rantojen ravintoloista tarjotut kreolimenuut olivat saarilla tarjonneet. Vauhtikilpailun voittajaksi julistettiin kakkosvahdin Juha, Marja ja Noora.
Päivä kului saaren rannan tuntumassa ankkurissa nopeasti ja pian ilta kääntyi yöhön ja koko matka kohti viimeisen purjehduspäivän aamua.

Snorklausta ja skootterointia

Kuvaaja: Jaakko Rintamäki

Seuraavana päivänä kun aamiainen oli nautittu pakattiin snorklausvarusteet kumiveneeseen. Ankkuripaikan edestä löytyi hiekkaranta josta oli lyhyt matka Pain de Sucren kallionmuodostelman edustalla olevalle riutalle. Riutalla oli runsaasti kaloja, eri korallieläinten runkokuntia ja suuria sienieläimiä. Vesi oli kirkasta ja veden alla oli tyveneen jääneen veden kohdassa vain vähäinen virtaus. Vaikka vesi oli lämmintä oli tunnin snorklauksen jälkeen jo hieman vilu.

 Ennen lounasta vene siirrettiin Bourgin kaupungin lahdelle jossa nautittiin standby-vahdin valmistama lounas. Saimme myös viettäää synttäreitä ja nauttia ison Jaakon juhlan kunniaksi tehtyä kakkua. Synttärisankaria tervehdittiin tietysti laulun kera.

Iles des Saintes - Bourg
Lähtöaika : 1.3.2012 12.53
Saapumisaika: 1.3.2012 13.42Matka: 1.3 NM
Matka-aika: 0h 49min
Keskinopeus: 1.6 solmua
Maksiminopeus: 4.2 solmua

Iltäpäivällä koko ryhmä lähti dingillä kylälle vuokraamamaan skootterit joilla sitten otettiin sateisessa säässä tuntuma saaren muutamiin teihin joista useimmat päätyivät ennen pitkää rannalle.Illallista päätettiin nauttia maissa. Jakauduimme muutamaan ryhmään ja jalkauduimme eri kaupungin ravintoloihin. Pilottikirjan mukaan ravintoloita löytyi useampikin mutta melko monet osoittautuivat olevan kiinni. Löydettyjen ravintoloiden listalta löytyi ertyisesti kreoliruokaa. Pina Colada alkudrinkkien kookos oli ainakin tuoretta ja liekitettyjen pikkubaanaanien rommiannos oli vähintäänkin runsas.

Seuraavana aamuna ryhmä hyppäsi rantaan jätettyjen vuokraskoottereiden selkään ja suuntasi kaupungin yllä olevan vuoren laelle jonne Napoleon oli rakennuttanut yhden monista Karibian meren linnakkeistaan. Linnakkeeseen oli koottu aikakauden esineistöä kuten aseita ja ammuksia sekä merimiesten matkoiltaan tuomia tavaroita. Linnake paksuine muureineen tarjosi viileää varjoa keskipäivän paahteelta.

Tuurilaiva saapui sataman redille.

Fort Napoleon.

Iles des Saintsin saari on kaunis ja hyvin hoidetun oloinen verrattuna Dominicaan. Dominica on kuitenkin vehreydessään aivan oma lukunsa ja tunnelmaltaan välitön ja aidon oloinen. Dominican saaren 365 jokea on jotain mitä muilta saarilta saaa hakea. Monet Karibian alueen saaren alkavat muistuttaa toisiaan turistien ja heille rakennettujen palveluiden täyttäessä rantoja.

Iguaani.

Pelikaaneja.

Ennen mopojen palauttamista tarkastettiin vielä saaren monia hiekkarantoja. Saaren lentokentän päässä oleva suuri hiekkaranta oli mieleenpainova valtavien aaltoineen. Ollessamme pysähtyneenä rannassa uima-asut päällä kävi luonamme kaksikin paikallista naista jotka varoittivat uimasta rannalla. Rannan reunassa oli näkyvä akanvirta joka vei kohti lahtea reunustavia kallioseinämiä ja aaltojen vuoksi myös rannan merelle päin vievä pohjavirtaus oli voimakas. Katsoimme viisaammaksi jättää uimisen vähemmälle.



Palautimme puolen päivän aikaan skootterit vuokraamoon ja suuntasimme rannassa nautitun lounaan jälkeen Vahinelle. Koska päivä oli ollut erinomaisen kuuma, oli yötä vasten suunniteltu purjehdus Saban saarelle tervetullut ohjelmaamme.

Iles des Saints

Purjehdus Iles des Saints saariryhmälle oli lyhyt pyrähdys verrattuna edelliseen legiin. Reilun parinkymmenen mailin matka taittui nopeasti. Tuuli pysyi edellisten päivien tapaan kohtuullisen navakkana ja kiritti Vahinen muutamaan otteeseen liki kymmenen solmun nopeuteen. Suunnaltaan tuuli pysyi muuttumattomana. Muutamana päivänä kauden aikana idästä puhaltava pasaati saattaa vaihtua pohjoisen tai etelän puolen tuuliin mutta tätä ei tapahdu usein.



Portsmouth - Petite Antilles, Iles des Saintes legi

Lähtöaika : 29.2.2012 15.25
Saapumisaika: 29.2.2012 18.36

Matka: 21.5 NM
Matka-aika: 3h 11min
Keskinopeus: 6.7 solmua
Maksiminopeus: 9.7 solmua


Perille saavuttuamme kiinnityimme ankkuriin Bourgin kaupungista itään olevalle lahdelle. Koska pimeä ennätti ennenkuin ankkurin kiinnitys ehdittiin tarkistaa sukeltamalla, oli aluksella ensimmäistä kertaa käytössä ankkurivahti. Yö sujui puuskaisesta tuulesta huolimatta rauhallisesti.

Vahine Dominicalla

Dominica II

Keskiviikkoaamuna nautimme aamupalan ja siirryimme Provedence veneen kipparin Martin kyydillä Purple Turtlen laituriin ja sieltä jo parhaat päivänsä nähneen Hiacen kyytiin jota tulisi päivän opastetulla retkellä ajamaan Paul niminen kuski/opas.
Matka alkoi Portsmouthin keskustan kautta kaupungin ylärinteille, jossa Paul esitteli meille sekä tulevaa uutta taloansa että kaverinsa yrttipuutarhaa. Puutarhassa  kasvoi suuri määrä sekä meille ennestään tuttuja että tuntemattomia maustekasveja. Saimme sekä tuoksutella että maistella kasveja jotka hämmästyttivät voimakkuudellaan verrattuna kotikeittiön kuivattuihin markettimausteisiin. Portsmouthista matka jatkui läpi saaren pitkin kapeaa ja mutkaista tietä kohti seuraavaa nähtävyyttä.

  Saarella käytössä oleva vasemman puoleinen liikenne on tottumattomalle kokemus. Kun istuu etupenkillä ilman turvavöitä autojen tullessa vastaan kapeissa mutkissa lähtee mielikuvitus helposti liikkeelle. Vastaantulleiden autojen rutatut etukulmat vielä vain vahvistivat mielikuvia tiellä sattuneista kolareista.
Retkemme pääkohteena oleville putouksille pääseminen edellytti sekä ajoa pitkin sateiden runtelemia kärrypolkuja että patikoimista sademetsään rakennettua polkua.
Koska tie oli loppumatkasta niin huonossa kunnossa ettei autolla voinut enää jatkaa matkaa, tuli Paulin mukaan patikkaosuudesta hieman tavallista pidempi. Matkalla Paul kertoi sekä kasveista että metsässä tavattavista eläimistä. Hän osoitti meille niin lehvästössä keikkuvan papukaijan kuin juurakon alla piileskevän keltaravun.

Polun juurakon alla lymyilevä keltarapu oli Paulin mukaan erinomaisen makuista jos sen keitti pilkottujen ruokabanaanien kera. Yhdestä ravusta ei vielä illallista olisi valmistunut eikä ravun pyydystäminen luonnonpuistosta muutenkaan tuntunut oikealta. Rapu jäi jälkeemme vartiomaan koloansa juuren alla.

Polun varren kanelipuusta Paul irroitti veitsellä kuoren alla olevaa nilaa josta kaneli kuivatuksen jälkeen jauhetaan. Kotimatkaa varten pakkasimme kanelia pyyhkeitä varten varattuun kassiin. Maistoimme myös tuoretta kookosta, jonka Paul etsi metsiköstä ja halkasi machetella auki.






  

 Saavuttuamme putouksille heitimme vaatteet pois ja pulahdimme kosken niskalla olevaan altaaseen uimaan. Poistuminen putouksilta oli tuloreittiä lyhyempi mutta huomattavasti jyrkemmän rinteen kautta kuin tullessa.

 Paluumatkalla käväisimme vielä Red Rock nimisen kalliomuodostelman luona joka ulottui punaisena pinnaltaan pehmeänä kivilaakiona aina merenrantaan saakka. Matkaa seuraavaavn saareen oli vain reilun parikymmentä mailia joten lähtö kohti uutta saariryhmää iltapäivän lopussa mahdollistaisi perille saapumisen vielä ennen auringon laskua

Dominica

Lahdelle tullessa laskettu ankkuri ei pitänyt vaan vene veti koukkua kohti ulkomerta. Ankkuri nostettiin ja laskettiin uudelleen lähemmäksi rantaa. Ankkurin kiinnityksen tarkisti pienempi Jaakko snorklaamalla. Pian päivää kulutettiin snorklaamalla veneen tuntumassa. Kölin alla ollut merenpohja oli tosin lähinnä ankkuriurien kuluttamaa tyhjää aavikkoa jossa kuljeskeli satunnaisia kaloja ja pieniä meduusoja jotka ihoon osuessaan polttivat nokkosen tavoin jättämättä kuitenkaan näkyvää jälkeä.

Seabird veneestä lähetetyt Heliconia-kasvin kukinnot.

Prince Rubertin lahdella toimii jonkinlainen venemiesten kilta joka huolehtii veneiden kiinnittymisestä muutamiin lahdella oleviin poijuihin ja jonka jäsenyritykset tuottavat korvausta vastaan erinäisiä palveluksia aina jätteiden kuljettamisesta opastettuihin retkiin. Venemiehiä tapaa kaikilla Karibian saarilla mutta Dominicalla he ovat päällikön kertoman mukaan enemmän järjestäytyneitä. Tavallisesti vene asioi jonkun tutun venemiehen kanssa ja tällöin muut venemiehet jättävät veneen rauhaan. Kaikki perustuu suhteisiin ja luottamukseen ja rahat annetaan tehdyistä palveluksista käteen eikä kuittia kysellä. Hinta on aina neuvottelukysymys lukuun ottamatta hallinnon maksuja kuten nähtävyyksille tarvittavia kohdepasseja.

 Lahdella oli koko joukko veneitä sekä ankkurissa että muutamassa poijussa joita venemiehet välittivät. Kuvan vene näytti pikemminkin elokuvalavasteelta kuin matkaa taittavalta purjeveneeltä. Veneen perään kirjoitettu kotisatama oli oli yllättäen manner-euroopan keskellä.

 Edellinen raju hurrikaani oli iskenyt lahdelle edellisen vuosituhannen puolella jonka muistona rannalle viskautuneita aluksia ruostui edelleen peittämässä rannan rakennusten merimaisemaa. Alusten kansilla ja kyljillä näkyi liikehdintää ja polttoleikkurien suihkut ilmoittivat alusten hitaasta pilkkoutumisesta. Romumetallin määränpää oli päällikön kuuleman mukaan Venetzuela. Ehkä saarelle tuodusta halvasta öljystä annettiin näin vastineeksi romumetallia.

Päällikön ehdotuksesta lähdimme tutustumaan lahdelle laskevan Indian River-joen varressa oleville Pirates of the Caribian elokuvien kuvauspaikoille. Venemiesten Seabird veneestä Geofrey niminen kaveri vei miehistön jokisuuhun jossa pysähdyimme ostamaan alueelle tarvittavan hallinnon myöntämän kohdepassin. Geofrey aloitti veneen sauvomisen jokea ylös kertoen samalla sekä elokuvan kuvauksista alueella että ympäröivästä luonnosta. Joella liikkuminen oli sallittua vain sauvoen ilman moottorin apua. Joella oli saman aikaisesti pari muutakin ryhmää turisteja liikkeellä joita venemiehet kuljettivat kohteille.

Elokuvan kuvauspaikoista ei luonnollisesti ollut juuri jälkiä nähtävissä vaan kuvausryhmät olivat purkaneet lavasteet ja muut rakenteet huolella pois. Viidakossa näkyi lähinnä vielä kasvillisuudesta vapaa alue siinä missä kuvattavan kohteen paikka oli kuvausten aikaan ollut. Geofreyn mukaan elokuvan tuotantoyhtiöltä oli kysytty jos lavasteet olisi voitu jättää maastoon mutta näin ei kuitenkaan tehty vaan yhtiö siivosi jälkensä poistuessaan.

Joen penkalla piilotteli mangrovepuiden juurien seassa sekä muhkean kokoisia maarapuja että vilisti penkan kolojen välillä pieniä merirapuja. Jokea reunusti jokitörmällä kasvavat palmut ja suuret saniaisen näköiset puut.

Geofreyn sauvottua hetken yläviraan ysähdyimme  joen varressa oleva baarin luona josta kävelimme lähellä oleville viljelyksille tutustumaan saarella viljeltäviin hyötykasveihin. Dominica on Karibian runsauden aitta josta viedään lukuisia hedelmiä ja vihanneksia läheisille saarille. Kävelimme jokirannasta hetken matkaa ylärinteeseen viljelyksille jossa kasvoi monia tuttuja kasveja joita kotikeittiössä tapaa vain kuivattuina jauheina.

Näistä hedelmistä tulee talvikauden lämmikkeeksi tuttua kaakaota.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä hetkeksi rantaan jossa osa ryhmästä poistui veneestä ja kipaisi pankkiautomaatille täydentämään käteisvarantoa.

Karibian ilta saapui jälleen kellon tarkasti ja koko miehistö siirtyi rantaan nauttimaan illallista. Hetki ennen auringon vajoamista taivaan rannan taakse on eteläisillä leveysasteilla lyhyt ja yllättää helposti pohjoisen purjehtijan. Hämärää kestää vain lyhyt tovi ja liikkuminen dingillä rantaan ennen pimeää on hyvä ajoittaa etukäteen.
Osa vaasan joukkueesta löysi tiensä rannan Purple Turtle ravintolaan jossa pöydän täytti yön pimetessä yksinkertainen, mutkaton mutta maistuva illallinen jossa kalaa, kanaa ja lihaa täydenti joukko pavuista, makaroneista, ruokabanaaneista ja muista kasviksista valmistettuja lisukkeita.

Matkalla kohti Dominicaa..

Marigot Bay - Dominica

Marigot Bayn lahti jäi tiistain keskipäivän jälkeen taakse kun aloitimme noin 110 merimailin purjehduksen kohti Dominican saarta. Matkaa taitettaisiin purjehtien yön yli ja matkalla tulisimme ohittamaan Martiniquen, joka tällä kerralla jäisi väliin. Emme pitäneet kiirettä matkaan lähdössä, jotta saapuminen määräsatamaan ajoittuisi valoisaan aikaan auringon nousun jälkeen.

 Pian purjeiden noston jälkeen purjehdimme tasaista yhdeksän solmun nopeutta ja alkuun näyttikin siltä, että tulisimme saapumaan hyvissä ajoin aamuyöstä perille. Aurinko paistoi niinkuin se vain näillä leveysasteilla voi paistaa ja tuuli pysytteli reippaana ollen yli 12 metriä sekunnissa. Pian St. Lucian saaren antaman suojan loputtua maininki nousi ja piteni saaden veneen rullaamaan tavalla ,joka sai ensimmäiset vähemmän purjehtineet oppilaat merisairaiksi. Päivän valossa innokkaita purjehtijoita kuitenkin riitti kannelle ja vene piti hyvää vauhtia kohti seuraavaa satamaa. Matkan päässä veneestä havaittiin parvi delfiinejä ja aika ajoin lentokalat nousivat ilmaan aallon harjoilta.
Martiniquen saaren ylle oli kertynyt runsaasti pilviä ja saarta ohittaessa päällikkö ohjasi meidät vaihtamaan genoan tilalle fokan, jotta yön aikana purjehtiminen olisi hieman rauhallisempaa. Saaren vierellä säärintama tavoitti veneen ja päällemme lankesi piiskasade 18 sekuntimetrin tuulen kera. Onneksi vahtikin vaihtui ja pääsi kuivattelemaan kannen alle ja nauttimaan päivällistä.

Yöllä vahdit ajoivat venettä väliin koviksi yltyvissä puuskissa sekä ajoittaisissa kevyissä tuuliraoissa. Aamun jo valjettua sai ajovuorossa ollut merivahti tuoda veneen Dominican saarelle Prince Rubertin lahdelle ankkuriin.

Marigot Bay St. Lucia - Prince Ruberts Bay Dominica

Lähtöaika : 27.2.2012 13.03
Saapumisaika: 28.2.2012 07.37

Matka: 113.4 NM
Matka-aika: 18h 33min
Keskinopeus: 5.7 solmua
Maksiminopeus: 10.2 solmua

Marigot Bay

Viestintää II

Marigot Bayn ilmainen langaton verkko toimii ja blogin päivittäminen ainakin tekstien osalta on onnistunut. Kaista ei aivan riitä kuvien lähettämiseen. Matkablogin ylläpitäminen on vaivatonta kun aika ajoin löytää vain verkon hetkeksi.
Avomereltä ei edelleenkään viestitä kuin satelliittipuhelimella. Sillä lähetetään myös päivitykset Vahinen lokikirjaan. Linkin lokiin löydät tämän blogin oikeasta reunasta.
Puolen päivän jälkeen alkaa yli sadan mailin legi kohti Dominicaa jonka aikana päivityksiä ei ole luvassa.

Viestintää

Maailma on tänään pienempi kuin vuosia sitten. Kun vielä 90-luvulla sai ponnistella Kanariansaarilla käsi pystyssä Helena-kuunarin deckhousen katolla yhteyttä matkapuhelimeen, on tänään pelkän viestin lähettäminen helppoa. Sen sijaan nyt tuskailen kun sataman ilmainen langaton verkko ei riitä kaistan puolesta monien kymmenien megojen videoiden lähettämiseen. Tekniikka on kuitenkin tuonut ihmiset pikainformaation äärelle. Tälläkin matkalla aluksen miehistö on pian satamaan saapumisen jälkeen etsinyt mahdolliset ilmaiset langattomat verkot ja pian sukulaiset ystävät saaneet päivityksen matkan etenemisestä.

Vahine ankkurissa Viex Fortin edustalla

Vieux Fort - Marigot Bay

Sunnuntaina lähdettiin matkaan heti aamiaisen jälkeen. Tavoitteena oli Marigot Bay jonne oli arviolta muutaman tunnin matka. Purjeita nostettiin heti kun olimme päässeet pois satamasta. Luvassa oli reippaita tuulia, joten isoon otettiin 2. reivi. Kun kurssi muuttui lenssiltä vastaisemmaksi niin avasimme myös genuan.
Saari ja ennenkaikkea saaren vuoret tekivät tuulista saaren läheisyydessä vaihtelevia. Välillä tuntui, ettei tuulta ole ollenkaan kun kohta taas tuulta ja vauhtia oli oikein reippaasti. Vene tuli miehistölle äkkiä tutuksi ja purjehduksesta päästiin nauttimaan oikein kunnolla. Kauempana saaresta oli aallokkoa ja maininkeja niin, että suolaista merivettä pärskyi välillä kannellekin ja aurinkolaseista ei satamaan tullessa juuri läpi nähnyt.
Marigot Bayhin saavuttiin n. 26 Nm purjehduksen jälkeen. Suojaisessa laguunista ovat hakeneet turvaa merenkävijät hurrikaaneilta. Ja ainakin kerrotaan, että aikoinaan myös Brittilaivasto on piilotellut laguunin suojissa ja yllättänyt ranskalaiset hyökkäyksellään.
Suojaisassa laguunissa tehtiin pieniä korjaustoimenpiteitä, joiden jälkeen illallinen nautittiin paikallisessa ravintolassa.

Vieux Fort - Marigot Bay legi

Lähtöaika : 26.2.2012 9.00
Saapumisaika: 26.2.2012 13.59
Matka: 26.4 NM
Matka-aika: 4h 59min
Keskinopeus: 5.3 solmua
Maksiminopeus: 9.1 solmua

Vieux Fort

Rodney Bay jäi lauantaina taaksemme kun lähdimme taksilla matkaan saaren yli itärannalle ja kohti etekärjessä olevaa Viex Fortin satamaa.  Noin 50 km matkaan saaren ja vuorten yli kului pari tuntia. Mutkaisella tiellä kuljettajan päätä ei paljon huimannut ja kyydissä olijat yrittivät olla pelkäämättä vauhdista huolimatta. Turvavöitä autosta ei luonnollisestikaan löytynyt.

s/y Vahinen ankkurissa Vieux Fortin sataman edessä.

Oppilaiden ja Vahinen oli määrä kohdata tuossa saaren eteläisessä kalasatamassa, jossa alus oli ankkuroituna.
Edellisen legin miehistöä oli saapunut jo laiturille kun purkauduimme taksista kasseinemme satamaan. Hyvin olivat kaikki saaneet väriä ja auringonpolttamaa ihoakin oli muutamalla matkaajalla. Lähtevät oppilaat muistuttivat aurinkovoiteiden käytöstä ja kehuivat edellisen legin purjehdusta. Vahinelle saavuttuamme järjestelimme majoituksen ja valmistauduimme kauppareissulle.
Seikkailijat jakaantuivat rantautumista varten kahteen ryhmään. Toinen ryhmä lähti kauppareissulle ja toinen  muuten vain tutustumaan sataman yhteydessä olevaan kylään.

Kylässä oli melkoisen värikäs tunnelma ja pääkadulla runsaasti ihmisiä joko ostoksilla tai muuten vain chillaamassa lukuisten baarien edustalla olutpullot kädessä. Satama toimi saaren eteläisenä kalasatamana jossa tuoretta kalaa käsiteltiin aivan rannan tuntumassa ja kalastajien veneet täyttivät rantaviivan.
Rantaretkien jälkeen ennen päivällistä kävimme koulutukseen aluksen turvallisuuteen ja muihin purjehdukseen liittyvien asioiden tiimoilta. Ennen auringonlaskua oli vielä iltauinnin aika.



Ilta päättyi stanby-vahdin valmistamaan pasta-ateriaan. Iso osa miehistöstä kävi vielä Suomen aikaa ja väsy yllätti monet nopeasti. Nukkumaan menessä ajatuksissa oli seuraavan päivän kohde Marigot Bay.

Rodney Bay

Rodney Bayn satama St.Lucian saarella on ollut yli kahdenkymmenen vuoden ajan ARC:n kotisatama. Marina oli edelleen joulukuussa päättyneen edellisen kilpailun osallistujien kansoittama. Viimeinen lento edellisenä yönä toi meidät saarelle ja hotelliin aivan sataman tuntumaan.

Rodney Bayn satama oli aamun valjetessa vielä hyvin hiljainen. Sataman suojissä oli monenkirjava joukko veneitä joista osa näytti olleen kiinnitettyinä laituriin pidemmän aikaa. ARC veneiden joukko oli huomattava mukaanlukien ainakin yksi laiturista bongattu suomalaisvene.

 Rodney Bayn telakan laituriin oli kiinnitetty myös kuvan raakatakilainen alus joka vaikutti enemmän mainokselta kuin todelliselta perinnealukselta.