keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Atlantilla



Kuvasatoa:




Laitetaan poppikoneet soimaan, laitetaan vaan..itsenäsyyspäivän tunnelmissa.






Koristeluryhmä onnistui luomaan itsenäisyyspäivään oikean laista tunnelmaa.





Itsenäisyyspäivän aterialla.



Syvän veden karjalanpiirakat tarjolla.





Täällä syntyy tuoretta ruisleipää messiin.




Valmiina pulahtamaan Atlanttiin.





31.12 Vaasa

ISO kiitos kaikille teille, jotka jaksoitte lukea mikroblogien sekuntinäpsäysten js pikakuvapostausten aikana kuukauden täysin kuvatonta päivätarinaa! Te olette mediavirran sitkeitä vastaan uimareita. Matkan rasitukset on pois pyyhitty. Ensimäinen lyhyt kuvasaldo on tässä:

Teneriffe:

Santa Cruz Teneriffe


Vahtilista, printti kiinnitettynä naviskan sivuseinään. Paperin sisältö kaivertui muutaman vuorokauden jälkeen jokaisen lähimuistiin.



Henkilökohtainen ylimmäinen sänky kuukauden ajan.

Toisen henkilön samaan lepotilaan saapuminen yhtäaikaisesti puoltaisi mielestäni merkittävää kykyä saada elanto viihdeteollisuusesta. Nukkumaan siirtyminen oli silkkaa akrobatiaa.
Kuitenkin, on tämä huomattavan tukeva ja käytännöllinen vuode. Omaan hartialeveyteen alustasta löytyi kaikki sivuväännöt eliminoiva nukkumista nurkumatta palveleva räätälöinti. Teräsalukseen rakennettuina etuina ja mukavuutena löytyy majoituksesta myös eteläisillä merialueilla alati riittävästi lämmitystä.  



Marja on vihdoin päässyt lähtösataman ja Cap Verden Mindelon sataman välillä kiinni isoon rattiin.
Lisää hymyä..ja enemmän fokusta!


Osa neljännestä vahdista ja perämies ottaa Risto tuntumaa kuunarin vauhtiin. 






Keulakansi.






Jokin monista kuvatuista auringonlaskuista....




Mindelo Cap Verde.


Matkalla Mindelon marinaan.


Pasaatituulien työntämänä eteenpäin kohti Karibiaa.








Itsenäisyyspäivän 6.12.2014 kunniaksi suuri valtiolippu salossa. Onnekkaasti tällä kertaa vahti oli päivän valon aikaan ja kirjoittajalla tukeva ote Helenan ruorista.





Tarjoiltua päivän juhlallisuuksissa:



Erinomaisen maistuva tonnikalapihvi lisukkeineen.




Jälkiruokana valikoima kakkuja.




Kakkuja jälkiruokana..ja sankarillinen vahti tarjoilujen takana:


Vielä suuri kiitos kaikille juhlan rakentajille!

Lisää kuvia? Tietenkin, tästä väritys vasta alkoi. Olihan matkalaisilla kuvauskalustoa reppukaupalla. 








sunnuntai 21. joulukuuta 2014

21.12. Helsinki

Seikkailupurjehduksen viimeinen legi alkaa olla muutamaa mailia vaille valmis, kun saavuimme puolen yön jälkeen Helsinkiin. Takana on vuorokauden verran matkantekoa Martiniquelta kohti kotia. Näin nopeasti sujui paluumatka verrattuna liki neljä viikkoa kestäneeseen menomatkaan. Pää tuntuu olevan vieläkin jossain matkalla ja ihmettelee lattiaa ja sohvaa, jotka eivät keinu ja sitä ettei mistään kuulu meren ääniä. Edessä on myös ensimmäinen yö pitkään aikaan oikeassa sängyssä lakanoiden välissä. Nyt saa matkaa varten hankitut silkkiset makuupussit jäädä kassiin. Myöskään vahtikavereita ei ole enää majoittunut samaan huoneeseen eikä tarvitse kiivetä kolmannen kerroksen punkkaan. Nyt vain pää tyynyyn ja huomenna vielä jaksetaan matkan viimeinen etappi Vaasaan.
Tulevina päivinä puretaan matkan aikana otetut kuvat ja videot ja rikastetaan blogikirjoituksia. Matkan GPS-koordinaattitietoja ja karttakaappauksia lisätään myös kuvien lisäksi blogikirjoituksiin.

lauantai 20. joulukuuta 2014

20.12. Orly

Matkan lopulla tapahtumat tuntuvat tiivistyvän. Purjehduksen päättäneen Marigot Bayn illallinen ansaitsee osansa blogin ruokapuolella. Purjehdus viimeiselle Martiniquen saarelle ei niinkään irroita rivejä lukijoille. Juuri nyt päivitys blogiin kirjoitetaan kotiin johtavan lentomatkan puolivälistä. Matkan päättävään yhteenvetoon palataan kuvin ja videoin lähipäivien aikana.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

17.12. St. Lucia, Marigot Bay

Tobago Caysin illallista sulateltiin vielä kun keula oli jo kohti St. Lucian saarta. Matkan toiseksi viimeinen satama Marigot Bay oli meille ennestään tuttu vuoden 2012 Karibian purjehdukselta. Tuuli oli jälleen jotain muuta kuin ennusteet antoivat ymmärtää. Pohjoinen puolen tuuli asetti pitkästä aikaa purjeet kryssiasetuksille. Hyvää vauhtia riitti tuskin yli puolen yön kun moottori käynnistettiin. Isopurje jalustettuna keskelle ja purjeet tiukattuina yövahdit ajoivat alusta pimeään yöhön.
Aamiaisen jälkeen St. Lucian saari oli ilmestynyt styyrpuurin partaalle.
Ykkösvahti ylitti jälleen keittiössä itsensä ja tarjoili lounaaksi loistavan kala-aterian. Marlin pihvejä kyyditti valkoviinipohjaan tehty kastike ja sipulimaidolla herutettu perunamuhennos täytti vatsat. Miksi syödä maissa kun niin hyvää ruokaa oli alati tarjolla kuunarissa. Illan ateria oli kuitenkin sovittu jo maihin. Lahdessa kuunari käänettiin perä kohti lahden pohjaa ja kiinnitettiin perästä vanhaan JJ:n laituriin. Päällikkö hyppäsi töijauksen jälkeen dingiin selvittämään meitä maihin.


16.12. Tobago Cays

Barbadokselta lähdettiin maanantaina iltapäivällä tankkien ja ruokavarojen täydennyksen jälkeen. Speightstownin ruokakaupoista saatiin hyvin täydennystä ruokavaroihin ja Helenan hedelmäverkotkin olivat taas täynnä banaaneja, appelsiineja ja omenoita. Tuoreet hedelmät olivat ehtineet loppua jo viikkoja aiemmin koska Cap Verdeltä niitä ei ollut saatu juuri tädennettyä.
Tätä ennen olimme viettäneet aamupäivän tutustuen Speightstowniin. Kävelimme Port St. Charlesin satamasta hiekkarantaa pitkin kaupunkiin, joka on Barbadoksen toiseksi suurin. Koko saarella asukkaita on muutama sata tuhatta, joten mistään suurkaupungista ei toki ole kyse. Kaipungin pääladun varrelta löytyi vaatekauppoja, supermarket ja apteekkeja. Vierailimme myös Arlington Home Museumissa, jossa esiteltiin paikallisten käsitylöläisten ammatteja ja töitä. Ostosten jälkeen pysähdyimme nauttimaan oluet varjoisalle terassille ennen kuin jatkoimme matkaa etsimään ruokapaikkaa.
Kuljimme pääkadun vartta takaisin satamaan päin ja tutkimme huolella eri ruokapaikkojen ruokalistoja. Päädyimme Fiaherman's Pub & Grubiin, jossa kolkkahattuinen sisänheittäjä esitteli meille Bajan-buffeen vaihtoehtoja. Buffeest sai valita eri ruokalajeja ja lasku määräytyi sen mukaan mitä oli lautaselleen ottanut. Hinta oli kohtuullinen ja ruoka hyvää. Tunnelman täydensi katetun terassin kupeeseen lyövät aallot, joista silloin tällöin muutama pisara lensi melkein pöytään saakka. Ruokailun jälkeen alkoikin olla jo aika palata Helenalle ja valmistautua liikkeelle lähtöön.

Uusi kohteemme oli Tobago Cays Maríne Park, jonne matkaa oli reilut 100 mailia. Tuulta oli varsin vähän ja matkan tekoa autettiinkin koneella melkein koko ajan. Aamulla ohitimme Sail rockin, joka on yksi maailman parhaita syväsykellus paikkoja. Moni halusi tulla kuvatuksi ruoriss Sail rockin näkyessä taustalla.
Tobago Cays näkyi jo ja pian aamiaisen jälkeen olimmekin jo ankkurissa riuttojen ja saarten ympäröimällä ankkuripaikalla. Viereisillä saarilla voi piraattielokuvien ystävä bongata kuvauspaikkoja, sillä ankkuripaikalta oli suora näkymä saareen, johon merirosvot hylkäsivät kapteeni Jack Sparrown Disneyn elokuvassa Pirates of Caribian. Merirosvojen aluksia ei muutoin enää näkynyt vaan ankkurissa ja poijuissa kellui kirjava joukko purjeveneitä eri maailman kolkilta. Seassa sukkuloi paikallisten pienveneitä, joista oltiin valmiina myymään niin paitoja, savukkeita kuin illallisia lähisaaressa. Paikallinen Mr. Fabulous tulikin heti Helenan kylkeen ja ryhdyimme tekemään kauppoja hummeri-illallisesta. Hänen ystävänsä Mr. Quality saapui myös kohtapuoliin myymään T-paitoja.

Päivän ohjelmassa oli uimista ja sukeltelua. Läheisen saaren kupeessa oli uimaranta, jonka läheisyydessä asustelii kilpikonnia. Näitä kävimme tarkkailemassa snorkkeleiden ja uimalasien kanssa. Tämän jälkeen suuntasimme dingin kohti riuttoja, joilla snorklatessa näki paljon erilaisia kaloja ja riuttakasveja. Kymmenittäin eri kalalajeja vietti aikaa riuttojen vierellä ja päätyi innokkaiden sukeltajiemme tallentamaksi kuviin ja videoihin. Muutamat näkivät myös hiekkapohjalla matkaavia rauskuja. 

Lounaaksi oli järjestetty burgereita, joita kukin sai lämmittää oman aikataulunsa mukaan. Kello viiden aikaan siirsimme Helenan illallispaikan lähelle ja siirryimme dingeillä rantaan nauttimaan hummeri-illallista. Mr. Fabulous ei pettänyt lupauksiaan vaan kolmekymmentä euroa henkilöltä maksanut illallinen oli runsas kaikkine tarjottuine kasviksineen ja suurine puolitettuine hummereineen. Pöytiin asetetut kynttilät ja puihin ripustetut valot valaisivat illlastavia seurueita, joita oli rantaan kokoontunut useista veneistä. Aiemmin päivällä samalla paikalla oli lounasta nauttinut suuri seurue ankkurissa olleesta Royal Clipper raakatakila-aluksesta. Illallisen päätyttyä Mr. Fabulous kuljetti veneellään kaikki takaisin kuunarille. Yön ohjelmassa oli purjehdus St. Lucian saarelle ja matkaan lähdettiin vajaa tunti Helenalle saapumisen jälkeen.

maanantai 15. joulukuuta 2014

16.12. Speightstown, Barbados

Roikuttuamme yön ankkurissa töijasimme Helenan eilen aamulla Port St. Charlesin marinaan. Saimme paikan kaijasta, johon marinan pomo otti 150 jalkaa ja sitä suurempia aluksia. Hyvin kelpasi Helenakin satamaan.

Oppilaat pääsivät lyhyen odottelun jälkeen marinan allasbaarin nauttinaan virvokkeita. Kukaan ei ollut kiinnostunut syömään sen paremmin lounasta kuin illallistakaan kuunarilla. Näin ollen standby pääsi helpolla kokkauksen suhteen.
Osa joukkoa lähti bussilla illaksi syömään Bridgetowniin, me muiden mukana. Paluu kuunarille tapahtui taksilla yön ollessa jo pitkällä. Tänään viikon alkaessa maanantaina ohjelmassa on proviantin ostaminen alukselle, bunkkerin tankkaus ja uloskirjautuminen satamasta. Lounasta nautimme juuri nyt kyläkierroksen jälkeen Fisherman's PUB and GRUB rantaravintolassa.  Yöllä lähdemme purjehtimaan kohti Tobago Keysin snorklaustaivasta.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Koukku hiekassa

Merivahti päättyy keulakannella ankkuripelin luona Peten opastaessa vahdin ankkurin laskemiseen. Vahti suoriutuu lopulta Peten ja päällikön toimien seuraamisesta mallikkaasti. Ehkä sitten seuraavalla kerralla ollaan asialla 😏

Odottelemme aamua jotta pääsemme St. Charlesin marinaan. Nyt pitäisi nukkua muutama hetki mutta ranta valoineen kutsuu seireenien lailla.

Lähetetty iPhonesta

Atlantti on ylitetty!

Barbadoksen saaresta saatiin eilen illalla kello 19.08 ensimmäinen havainto. Majakan valon tuikahdus tavoitti alkaneen yön hämärässä 36 merimailin päästä kakkosvahdin oppilaan Anun silmän ja valtameren ylitys voitiin virallisesti todeta näin tehdyksi.

Juuri nyt tätä kirjoittaessa saari hehkuu öisine valoineen paapuurissa ja kuunarimiehistö valmistatuu laskemaan ankkurin ennen aamuyön päättymistä. Olisiko ankkurivahdille ehkä luvassa perinteinen purjealusten miehistölle kuuluva ankkuriryyppy? Jos ei sitä niin tukeva maa ja kaakelisuihku nyt ainakin!

lauantai 13. joulukuuta 2014

Barbados ohoi!

Takana on 12 vuorokautta rannatonta valtamerta ja Barbados on enää noin
100 merimailin päässä. Samalla toisiaan seuranneet meripäivät alkavat
lähestyä loppuaan. Tämän jälkeen on luvassa snorklailua, rantaelämää ja
lähinnä yöllisiä siirtymisiä paikasta toiseen. Mieli yrittää totuttautua
ajatukseen maailmasta ja ihmisistä Helenan ulkopuolella ja myös tasaiseen,
keikkumattomaan alustaan.
Vaikka pihveistä ja kylmästä oluesta on jo muutaman päivän ajan haaveiltu,
niin siitä huolimatta matka ei ole tuntunut pitkältä. Tätä
rannattomomuutta ja vapautta me olemme tänne tulleet hakemaankin. Öisin on
ollut hienoa seurata tähtitaivasta ilman mitään häiritsevää valosaastetta.
Kiikareilla on tutkitty tähtiä useassa vahdissa ja runsaat tähdenlennot
ovat olleet hienoja seurata.
Kalastusta on matkan aikana yritetty, mutta toistaiseksi tehokkaimmaksi on
osoittautunut kerätä talteen Helenan kannelle päätyneet lentokalat.Näistä
onkin tarkoitus valmistaa pizzaa tai peräti lentokalakukkoa! Juuri tätä
kirjoitettaessa saimme noin 5 kg:n Doradon, josta tehdään samantien
kalasoppaa. Hiukan harmittaa ettei matkan varrelle ole osunut yhtään
valasta. Niitä olisi ollut hienoa nähdä. Ehkäpä vielä viime mailien
kohdalla onnistaa. Nyt kun ranta alkaa olla hiukan lähempänä, niin lintuja
on näkynyt jo vähän enemmän. Niitä on toki nähty pitkin matkaa erilaisia
liitäjiä Atlantin aavoilta ulapoilta kalastamassa.
Viimeinen kellojen siirto on jätetty Barbadoksen satamaan. Näin saamme
ylimääräisen tunnin aikaa nukkua satamaan saapumisen jälkeen :-) Aamulla
onkin sitten klaaraus, tulli ja immigration, ruokakaupassa käynti ja
muidenkin varastojen tankkaus. Jokainen lienee myös odottaa jo innolla
'kaakelisuihkua', josta tulee makeaa vettä Helenan merivesisuihkujen
sijaan.
Mutta vielä on matkaa jäljellä vajaan vuorokauden verran ja nautimme siitä
täysin rinnoin.

Syntymäpäiväonnittelut Mammalle Jämsänkoskelle!

perjantai 12. joulukuuta 2014

12.12 Atlantin ylitys

Puuroaamiainen on siivittänyt vahtimme kannelle tekemään yhdessä vanhan
merivahdin kanssa lehmänkäännöstä, eli halssin vaihtoa vastaisen kautta
takaisin myötäisen vastahalssille. Halssin vaihto on tarpeen sillä
edelliset vahdit ovat kyllä ajaneet kuunaria eteenpäin kelpo vauhtia,
mutta suuntaan jossa syntyneet hyötymailit ovat jääneet paljon toivottua
vähäisemmiksi. Nyt kurssi on 265 astetta ja nopeus tasaisen päivätuulen
noustua 9 solmua, huiput 13,5 solmua. Viimeisen vuorokauden aikana hukkaan
ajetut 47 mailia unohtuvat pian uuden kurssin viedessä meitä liki suoraan
kohti Barbadosta.

Ykkösvahdin Jouko piti eilen iltapäivällä erinomaisen esitelmän
Barbadoksen historiasta, kulttuurista ja saaren kehittymisestä
itsenäiseksi Brittiläisen Kansanyhteisön jäseneksi. Kuuntelimme esitystä
kerääntyneitä vahdeittain sitloodaan. Esityksen keskeytti hyvän aikaa
näkyvässä meripiirissä näkyvissä ollut saksalainen matkakatamaraani, joka
otti radioitse yhteyttä alusten kurssien leikatessa vain lyhyen matkan
päässä toisistaan. Katamaraanin kapteeni ilmoitti kaiken olevan
aluksellaan kunnossa huolimatta rikkoutuneesta isopurjeesta ja
genaakkerista. Rullagenoan vetämänä katamaraani kulki keikkuen suoraan
kohti yhteistä määränpäätämme, jossa sovimme tapaavamme. Esityksen
päätteeksi Helenan päällikkö johti keskustelun saarivierailuista ja
aikatauluista Karibialla. Kaikkien ehdoton suosikki vierailukohteeksi oli
äänestyksen jälkeen Tobago Cays, jonka vesillä on tarkoitus snorklata ja
päälle päätteeksi nauttia hummeri-illallinen palmurannalla. Muut menot
sovitellaan sitten aikataulun osalta tämän ympärille.

Yritys lennättää patjaleijaa aluksen partaalta lässähti tuulen
puutteeseen. Vaikka tosituulta olikin lähes yhdeksän metria, jäi
vauhtituulen komponentin poiston jälkeen lennättämiseen liian vähän
tuulta. Lennätystä yritetään uudelleen loppumatkan saarten rantatuulissa.
Matkan lopulle on suunniteltu mm. vierailu St. Lucian Marigot Bayn
lahteen, joka on ennestään tuttu purjehdukselta Vahinen miehistössä.
Lahden suun reunustavilla riutoilla saattaa olla mahdollista myös
snorklata. Nyt pitää vain toivoa, että tuuli ja edullinen kurssi säilyy
ainakin yli vuorokauden. Se päättäisi meidän Atlantin ylityksen
viikonloppuun.



Terveisiä purjehtiville ja muillekin ystäville!

torstai 11. joulukuuta 2014

10. - 11.12 Atlantin ylitys

Koiravahti on kaikista vahdeista kurjin ja aloittaa vahtikierrossa
työteliään vuorokauden. Ennen koiravahdin alkua pitäisi koettaa nukkua
vaan käskemällä uni ei tule. Muut vahdit kuluttavat aikaa illalla messissä
korttia pelaten, UNO ykköspelinä ja katsoen DVD:ltä elokuvia. Usein seura
ottaa mukaansa ja koiravahdin alku on käsillä aivan liian aikaisin. Neljä
tuntia öisellä kannella ja vajaa neljä tuntia kevyttä unta ennen
aamupäivää, joka alkaa standby vahdissa. Aamiaisen jälkien korjaaminen,
tiskaus, leipominen ja lounaan valmistaminen tarjoiluineen väsyttää
ennestään univajeisen vahdin. Iltapäivä antaa mahdollisuuden lyhyisiin
torkkuihin ennen seuraavaa puolivahdin pituista ajovuoroa. Eilinen päivä,
10. joulukuuta, seilasi juuri tätä kurssia. Lisänä iltapäivän puolivahtiin
oli lisätty puolituntinen. Santsiaika johtui laivan kellon kääntämisestä
tunnilla taaksepäin. Aikaeroa tasaava tunti jaettiin puolivahtien kesken.

Päivät ja yöt kuluvat vahteihin sisältyvissä rutiineissa. Runkomiehistö
tekee aluksessa päivisin huolto- ja korjaustöitä sekä ohjaa merivahdin
kurssin pitoa. Halssia vaihdetaan aika ajoin kun purjehdittu suunta alkaa
poiketa liikaa kohteesta. Matkalaisten puheissä vilahtelevat yhä useammin
Barbados ja rantautuminen. Pilottikirja, josta saarten tiedot satamineen
ja palveluineen löytyvät, kuluu uteliaiden lukijoiden käsissä.
Tupakoitsijat laskevat jäljellä olevia varastojaan ja rantaelämän huveista
ja nautinnoista haaveillaan värikkäin puhein, joissa tirisevät mehukkaat
pihvit ja kylmenevät huurteiset tuopit.

Aamuisin on ryhdytty keräämään kannelle päätyneitä lentokaloja, joista
ensimmäisiä maisteltiin paistettuna eilisellä päivällisellä. Makua voisi
kuvata voimakkaan merelliseksi. Pääruoka oli tosin turvallisesti
lihaperunasosevuoka. Tarjolla on ollut myös niin juuresvuokaa kuin
kasvisrisottoa ja vahtimme pääsi valmistamaan myös nakkikeittoa.
Ruokalistalle on tehnyt hiljattain sisääntulon cruising klassikko ruoka-
aine, säilötty papu, josta mieleen muistui riemuisa loru: "Beans, beans,
the musical fruit...". Papupataa valmistetaan parhaillaan lounaaksi. Kun
lisätään torstain tapaan illalliselle valmistettava hernekeitto, voi
yölliseen makuukajuuttojen tuuletukseen olla todella vielä aihetta.
Leipomotuotteiden tarjontaan kuivahiivan loppuminen on tehnyt loven.
Niinpä vahtimme paistoi eilen lounaaksi valmistetun intialaisittain
maustetun kasvismuhennoksen kylkeen chapati-leipää. Tänään vuorossa oleva
vahti leipoo rieskaa, jota pääsee maistamaan papupadan seurana.

Matkaa on jäljellä vielä reilut 400 merimailia. Kuunarin styyrpuurin
puolelta saatiin näköhavainto matkan yhdeksännestä aluksesta, joka matkaa
purjeet virsikirjalla suoraan kohti Karibiaa. Helenan kurssi on sen sijaan
juuri nyt etelän puolelle, yli 30 astetta pois kohteesta, ja nopeus
suoraan kohteeseen vaivaiset neljä solmua. Tuore sääennuste lupaa lisäksi
tuulten vain keventyvän.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Ruorin takaa

Oppilaat tottuvat kuunari Helenan ruorin kääntämiseen ja aluksen
ohjaamisen matkalla merivahtien seuratessa toisiaan. Ensimmäinen öinen
vahtivuoro pilkkopimeässä yössä saattaa tuntua aluksi hieman pelottavalta
mutta turvaa tuo alati ohjaamista vierestä seuraava runkomiehistöön
kuuluva vahtipäällikkö. Ohjausvuorossa oleva oppilas saa vahtipäälliköltä
ohjeet kurssista joko kompassisuunnan tai tuulikulman muodossa.
Pitkäkölinen, vajaat 39 metriä pitkä ja 110 tonnia painava teräsrunko
vastaa ruorin kääntämiseen viivellä. Ruorissa oppii kuitenkin ennakoimaan
ohjausliikkeiden vaikutukset aluksen kääntymiseen. Päivänvalossa
ohjaaminen käy melko helposti seuraamalla keulan liikkeitä. Ruoria
kääntäessä tuntuu aluksi ettei alus vastaanota käskyä kurssin muutoksesta.
Hetken päästä pitkän kölin jatkeena oleva peräsin kuitenkin puree kiinni
ja alkaa kääntämään alusta haluttuuun suuntaan. Käännöstä saatttaa
tehostaa kurssista riippuen myös aluksen perään osuva aalto tai tuulen
puuska, joiden yhteisvaikutus satttaa yllättää varomattoman ruorimiehen.
Usein tilanteeseen lisätään korjausliike ja vielä sitä korjaava liike,
joka pahimmillaan johtaaa aluksen kiemurteluun halutun kurssin molemmin
puolin. Ruorimiehen apuna oleva ruorikulmamittari ja ruoriin teipattu
keskikohta tulevat apuun, kun ruorin käännöksiä puolittamalla palautetaan
kuunari takaisin tasaiselle liikehdinnälle ja aiotulle kurssille.

Hieman vaikeammaksi tehtävä käy yön laskeuduttua ja etenkin taivaan
ollessa öisten pilvien verhoama. Ruorin edessä oleva mittaristo kertoo
kuunarin purjehtiman kompassisuunnan, jonka muutoksia ja aluksen liikkeitä
aistimalla on pyrittävä pitämään kurssi vakaana. Tärkeä seurattava on
purjeisiin kohtaavan tuulen suhteellisen tuulen kulma. Tämän tiedon saa
mittariston tuulikulmamittarista. Kulman tulee vastata mieluiten
optimaalisesti purjehditule kurssille jalustettuja purjeita. Jos taivas on
kirkas ja kuu näkyvissä saadaan ruoriin merkittävä määrä lisää tietoa
helpottamaan oikean kurssin pitoa. Parhaimmillaan taivaalta saadaan
näkyviin tähti, jonka voi asettaa kiintopisteeksi vaikka maston saalingin
päähän helpottamaan ohjaamista. On vain muistettava vaihtaa tähteä tunnin
välein tähtitaivaan kiertyessä öisellä taivaalla. Kuun valo saattaa mös
valaista horisontin ja meren aallot, joiden tulokulmasta aluksen runkoon
nähden saa käsitystä aluksen liikkeistä.

Pasaatituulissa purjehdittaesssa tuulet ovat Cap Verdeltä lähdön jälkeen
asettuneet kuunarin perän puolelle. Itäiset tuulet ovat pakottaaneet
leikkaamaan vuoroin niin pohjoisen kuin etelän puolelle lisäten
prjehdittavia maileja ja käännöksiä matkan tekoon. Myötätuuleen
purjehdittatessa haasteena on pitää kurssi mahdollisimman lähellä kohti
Barbadosta ja samalla varoa alati tarjolla olevaa vahinkojiippiä,
tahatonta kurssin muutosta, jossa aluksen kääntyessä ison maston puomi
heilahtaa hallitsemattomasti peräkannen ylitse puolelta toiselle. Tätä
vaarallista ja pelättyä liikettä estämän on aluksen keulakannen vinssiltä
viety köysi ison maston puomin päähän. Köysi estää puomin heilahduksen ja
on saanut tehtävänsä mukaisesti nimen "preventteri". Köysi on varmasti
pelastanut useamman oppilaan vahdin. Myötäiseen purjehtiminen nopeasti
kohti kohdetta on tarkkaa puuhaa kuten kuunarin ohjaaminen kaikkinensa.
Tässäkin harjoitus tuottaa hyviä tuloksia.

Tänään on Atlantin ylityksen yhdeksäs matkapäivä ja matkaa on
Barbadokselle vielä 748 merimailia. Helenan tapahtumista ja tunnelmista
voit lukea edelleen lisää Helenan blogista.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivä Atlantilla

Juhla keskellä Atlanttia
Suomen itsenäisyyspäivän, 6. joulukuuta, aamu oli aurinkoinen ja lämmin.
Aloitimme päivän klo 8.30 lipunnostolla. Suomen lippu nostettiin
isomastoon juhlallisin menoin Porilaisten marssin soidessa, jonka jälkeen
kohotimme maljan isänmaalle. Juhlapuheiden jälkeen lauloimme Maamme-
laulun. Tämän jälkeen jatkui itsenäisyyspäivän juhlaillallisen valmistelu.
Karjalanpiirakoita oli leivottu jo edellisenä päivänä, samoin
koristelutyöryhmä oli ahkeroinut jo edellisenä päivänä, mutta tehtävää
riitti myös tälle päivälle. Lounas nautittiin normaaliaikaan ja muutenkin
vahdot toimivat kuten muinakin päivinä.
Juhlaillallinen
II-vahti oli valmistanut juhlaillallisen, joka tarjoiltiin yläkannella.
Tonnikalafileen ja kermaperunoiden lisäksi tarjolla oli kasviksia ja
jälkiruuaksi saimme täytekakkua. Ohjelmatyöryhmä oli valmistellut
illallisen ajaksi sopivaa musiikkia. Juuri ennen illallisen alkua onkeen
tarttui kala, joka kuitenkin pääsi irti. Olisikin ollut sääli lykätä näin
herkullinen illallinen vaikka, kalansaalista onkin odotettu jo useita
päiviä. Erittäin onnistunut itsenäisyyspäivä ja mukava juhla. Virallisesta
ohjelmasta puuttui vieraiden kättely, koska kukaan ei varsinaisesti
saapunut alukselle itsenäisyyspäivän, vaan kaikki olivat paikalla jo heti
aamusta.

Purjehduksen osaltakin on aina vain parempaa kerrottavaa. Pasaati tuulet
ovat vihdoin olleet tasaisia jo useamman päivän ajan, ja tuulta on ollut
riittävästi, joten olemme voinee purjehtia. Tämä on kohottanut kaikkien
mielialaa ja omia merivahteja odotetaan taas uudella innolla. Barbados
lähestyy nyt entistä nopeammin. Pilvettömät yöt ja täysi kuu ovat tehneet
yöpurjehduksesta muutenkin miellyttävää, vaikkakin kuu häiritsee muiden
taivaankappaleiden näkymistä.

Paluu arkeen
Kaikkien juhlien jälkeen koittaa arki, niin myös meille. Tosin Helenalla
tehdään normaalityöt kaikkina päivinä, myös juhla- ja pyhäpäivinä.
Maanantaiaamu Helenalla ei tokikaan tunnu samalta kuin maanantaiaamu
työmaalla, täällähän ollaan lomalla. Merivahti purjehtii, mutta stanby-
vahtien osalla on aluksen ruuanlaitto ja siivoustyöt kaikkina päivinä.
Olemme siirtyneet käytäntöön, että merivahti valmistaa klo 7.30
tarjoiltavan aaimiaisen, näin ollen 04-08 standby-vahti saa nukkua
pitempään. Tämän jälkeen aamun standby-vahti (08-12) tiskaa aamiastiskit,
leipoo leivän ja valmistaa lounaan, iltapäivävahti (12-16) tiskaa
lounasastiat ja suorittaa päivittäissiivouksen (imurointi ja moppaus,
vessojen ja suihkujen pesu sekä pintojen desifiontipyyhintä). Illan
ensimmäinen puolivahti (16-18) valmistaa illallisen ja toinen puolivahti
(18-20) tiskaa illallisastiat. Muut standby-vahdit saavat levätä ellei
kannella tarvita lisäapua.

Puolimatkassa
Eilen illalla olimme Atlannin ylityksen puolivälissä ja ns. puolimatkan
krouvi olikin auki muutamia minuutteja. Näillä näkymin saavumme vajaan
viikon sisällä Barbadokselle.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

2. - 3.12. Atlantin ylitys

Herääminen koiravahtiin oli aina yhtä takkuista kuin aiemminkin. Edellinen
vahti antaa pyynnöstä kaksikymmentä minuuttia aikaa herätä, kerätä
varusteet, juoda kupin lämmintä
ja siirtyä kannelle. Vahtimme kului Sisun murinaa kuulostellessa ja
kuunarin suunnan pidossa ristiaallokkossa. Edellinen vahti oli mennyt
oikukkaan tuulen asettamaan jekkuun uskoen tuulen pian heräävän. Päällikön
ratkaisu oli purjeiden säästämiseksi laskea jälleen purjeet.
Taivaanrantaa valaisi hennosti kuu, joka jäi kuitenkin kohdallamme pilvien
taakse. Lisää viihtyvyyttä kannelle toi toinen toisiaan seuraavat hennot
sadekuurot. Ohjelmaa vahdissa oli aloitetun oppilaspäiväkirjan pidossa
ylläpidossa sekä hyttien tuulettamisessa keulatäkiltä käsin. Ilman
lämpeäminen edelleen piti hytin yöllä ilman tukalana nukkua, jonka vuoksi
tasatunnein tehtyä tuuletuskierrosta nukkuajat arvostivat suuresti.
Kuunari rullasi läpi aamuyön ja unet laidasta laitaan viskovassa hyttimme
yläpunkassa jäivät vähäisiksi. Aamutoimiin kuului aamiaisen jälkien
siivoaminen, tiskaaminen, leivän leipominen ja lounaan valmistaminen.
Kolmannes vahdistamme oli jäänyt sänkyyn uupumuksen ja merisairauden
vuoksi. Jäljelle jääneet toimintakykyiset käsiparit olivat hiostavan
kuumassa keittiössä ja messissä kiireisiä. Lounaaksi vahtimme sai
kuitenkin tarjolle sekä tuoretta leipää että edellisenä päivänä tuodun
kalan leikkuutähteistä keitettyä kalakeittoa. Kala oli ollut siinä määrin
suuri että keitettynä ja perattuna keittoa syntyi suuret määrät aina
santsiannoksia myöten. Ruuanlaiton aikana vapaana oleville vahdeille oli
viihdettä paloletkusta ruiskutetun merivesisuihkun muodossa.
Juuri ennen lounastarjoilun aloitusta kannelta kuului pitkään odotettu
tieto purjeiden nostamisesta. Klo. 11.30 vahdit standby vahtia
lukuunottamatta saivat kutsun kannelle ja pian kuunarin takilassa oli
kaikki purjeet ylhäällä. Olmme tavoittaneet vihdoin yli vuorokauden ja
lähes yli sadan merimailin jälkeen pasaatituulet, jotka saattaisivat
meidät Karibialle!

Joulukuun 3. päivän aamuterveiset tulivat kello kuunarin molemmille
partaille ilmestyneiltä pyöriäisiltä. Aamuyön aikanan kuihtui pois
lupaavasti alkanut tuuli ja matkanteko vaihtui jälleen konevoiman
avustamaksi. Vahtimme oli toipunut täysilukuiseksi ja aamu sujui yhdessä
ruorissa ja keulatäkillä sadekuurojen jälleen kastellessa aika ajoin
kantta. Valkenevan päivän ohjelmaan tulisi kuulumaan matkan ensimmäiset
oppitunnit. Muut tunnelmat ja kuunaripörssin sisäpiirin vinkit
investoreille kannattaa lukea Helenan oppilaiden julkisuuteen saattamasta
tiedotteesta, jonka löydät Helenan blogista.

tiistai 2. joulukuuta 2014

1.12. Atlantin ylityksen aloittaminen

Joulukuun ensimmäisenä päivänä herätys ja aamiainen olivat normaalitapaan
klo. 07:30. Aamiaisen jälkeen oli aamun palaveri, josa päällikkö kertoi
päivän aikataulusta. Satamasta poistuminen olisi mahdollista
rajamuodollisuuksien jälkeen, ja "passitoimisto" avattaisiin kello. 10.00.
Meillä oli siis vajaa kaksi tunti aikaa käydä vielä maissa ja viimeisen
kerran ennen ylitystä maasuihkussa. Mindelon marinasta panttia vastaan
saatu kortti mittasi aina suihkussa käydessämme kulutettua vettä, joten
satamassa vesi oli kirjailmellisesti kortilla. Saarilla saadaan hyvin
vähän sateita ja maaperästä löytyvä vesi joudutaan pumppaamaan syvältä.
Saarten vuoret ovat liian matalia, jotta niiden rinteille lankeaisi
pilvien sisältämää kosteutta. Arviomme oli että pääosa saarten
käyttövedestä tehdään suuressa mittakaavassa koneellisesti merivedestä.
Tämä arvion paikkansa pitävyys pitää tarkistaa myöhemmin eri lähteiden
ollessa paremmin saatavilla. Marinassa oli langaton yhteys, johon
tunnuksen salasanoineen sai ostaa sataman infosta. Yhteys oli hinnoiteltu
datan siirtomäärän mukaan. Oma ostoksemme oli 500 Mb dataa ilman
aikarajoitusta joka maksoi hieman alle 13 euroa. Ongelma oli vain siinä
että yhteys oli toivottaman hidas ja sen käyttö jäi näin ollen avain
välttämättömien päivitysten valmiiksi saattamiseen.

Lähtövalmistelut etenivät ripeästi ja alus täyttyi niin polttoaineesta
kuin makeasta vedestä. Toiseen suuntaan laiturille kulkivat kuunarista
pois kerätyt roskat. Risto ja Henri suuntasivat vielä toiveikkaina
kalatorille täydentämään tulevan kahden viikon ruokavaliotamme tuoreella
kalalla. Viimeisten suihkuhetkien jälkeen saimmekin tervetulleen tiedon
retken onnistumisesta. Kuunariin oli tuotu runsaasti tuoretta tonnikalaa,
sekä pihveinä että muina paloina, kokonaiset 19 kiloa, josta ensimmäisiä
pihvejä pääsimme nauttimaan jo samana illan aikana.

Kuunarin tullessa merikuntoon klo. 11.00 irrotimme köydet laiturista ja
ajoimme kaupungin lahdelle, jossa aloitimme paloharjoituksen. Päällikkö
lmoitti ruorin takaa messissä havaitusta tulipalosta. Aluksen
palontorjuntakalusto haettiin esille ja pian palopostiin liitetty
vesiletku suihkutti paineella merivettä. Ei kylläkään messiin vaan partaan
yli mereen. Harjoituksen jälkeen aloitimme purjeiden nostamisen. Päällikkö
ohjasi kuunarin pohjoiselle kurssille ja oppilaat aloittivat
harjoittelemaan palaverissa ilmoitettuja vastatuulikäännöksiä. Käännösten
vaatimia tehtäviä kannella harjoiteltiin yhdessä vaihtamalla paikkoja
vinsseillä ja köysissä. Harjoitusten jälkeen olimma valmiit kääntämään
keulan kohti Barbadosta. Suora isoympyrä kurssi kohteeseen kertoi
purjehdittavaksi matkaksi noin 2016 merimailia. Tuulista riippuen
purjehdittu aika tulisi olemaan yhdeksästä kahteentoista päivään. Arvio
perustui tietoon kuunarin tekemistä aiemmista ylityksistä. Miehistön ja
oppilaiden kesken sovittiin Riston ohjeistaessa veikkauksesta, jonka
kohteena olisi sekä ensimmäinen havaintohetki Barbadoksesta että matkalla
havaittujen ja laskettujen muiden alusten määrä. Ruhtinaalliset palkinnot
olivat odottamassa ja tuotu etukäteen Suomesta.

Cap Verden saarten vaikutus tuuliin tuntui ulottuvan vielä pitkään ja yön
laskeutuessa tuuli kuoli kokonaan pois. Pasaatituulia ei ole vielä
löytynyt. Lopulta klo. 18.00 päätti päällikkö laskea purjeet ja käynnistää
moottorin. Ylitys alkaa hieman masentavasti konevoimin.

maanantai 1. joulukuuta 2014

1.12. Cabo Verde


Lauantaina tutustuimme paikallisiin kauppoihin ja illalla kävimme melkein koko porukalla ulkona syömässä. Sunnuntaina oli vuorossa kiertoajelu saarella. Meille oli varattu kaksi pikku bussia, joihin mahduimmekin mukavasti. Pysähdyimme aina välillä katsomaan maisemia ja nautimme lounaan meren rannalla saaren toisella puolella. Lounaan jälkeen ajoimme vuorelle, josta oli hienot näkymät Mindelon satamaan ja merelle. Tämän jälkeen palasimme takaisin Mindeloon. Illalla tutustuimme taas paikalliseen iltaelämään. Maanantaiaamuna oli aamupalaveri kello kahdekalta ja silloin sovimme lähtöaikataulusta ja viimeisistä valmisteluista ennen lähtöä. Kalatorilta haettiin tuoretta kalaa, tankattiin vesitankit ja käytiin vielä viimeisen kerran maasuihkussa. Nyt ollaan lähtövalmiita ja kohta irrotamme köydet.

Teneriffa -Cap Verde 30.11.

Vajaan viikon purjehduksen jälkeen olemme saapuneet Mindeloon ja ensimmäiseem välisatamaan reissulla. Purjehdusmaileja on takana reilut 900, linnun tietä kulkien olisimme päässeet noin 150 mailia vähemmällä. Mutta tälläista tämä purjehdus on :-)  Nyt on nautittu Mindelon sataman palveluista ja käyty saariretkellä. Satamassa on hyvät palvelut ja vesimittari pyörii suihkussa käydessä. Nettikin on hinnoiteltu, johon palataan myömemmin, mutta sopivasti. Saarikierroksella näki, että vedenkulutuksen tarkkailuun on syytä. Saarella ei juuri vettä ole. 
Kierroksen jälkeen palasimme laivalle ja kävimme kaupassa. Ruokalistalle oli päätetty lisätä Oululainen rössypotut, mutta valitettavasti rössyyn tarvittavaa verta ei lähikaupasta löytynyt. Pitänee tehdä muita ruokia :-(
Laivan kaapit on täynnä ja hyviä purjehduksia luvassa. 

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Vahtimista ja vahdin vaihtoa

Kuunari Helenalla jatkuu satoja vuosia vanha englannin kuninkaallisessa laivastossa käytössä ollut vahtijärjestelmä. Aluksen miehistö on jaettu neljään vahtiin: styyrpuurin, eli aluksen oikean puolen, ensimmäineen ja kolmanteen vahtiin sekä paapuurin toiseen ja neljänteen vahtiin. Vahtien tehtävät aluksella on taasen jaettu kannella tehtäviinsä keskittyvään merivahtiin, kannen alla toimivaan standby vahtiin sekä vapaavahtiin. Merivahti huolehti aluksen merivahdinpidosta eli purjeiden käsittelystä, aluksen ohjaamisesta annettujen käskyjen mukaisesti sekä muista kansitöistä. Tilanteen niin vaatiessa merivahdille voidaan päällystön käskystä ottaa apua standby vahdista. 
Standby vahti huolehtii vuorollaan aluksen ruokailuista ruuan valmistuksineen, tiskauksesta sekä aluksen siisteydestä. Kuunarin ollessa satamassa standby vahti huolehtii myös satamavahdin pidosta sekä tarvittaessa päällystön ja muiden vahtien kuljetuksen dingillä maihin ja takaisin jos kuunari on jouduttu jättämään laituriin sijasta ankkuriin. Satamavahdinpito on tärkeää estämään satamissa varsin yleisesti tapahtuvia varkauksia. Vapaavahti on vapautettu nimensä mukaisesti kaikista ennen mainituista tehtävistä ja käyttää aikansa esimerkiksi lepäämiseen.

Vuorokausi on jaettu neljän tunnin mittaisiin kello neljältä alkavaan aamuvahtiin, kello kahdeksalta alkavaan päivävahtiin, puolelta päivältä alkavaan iltapäivän vahtiin, iltakahdeksata puoleen yöhön kestävään yövahtiin sekä puolen yön ja kello neljän väliseen koiravahtiin.  Iltapäivän kello neljän ja illan kello kahdeksan välissä on kahden tunnin mittaiset puolivahdit. Koska vahdit seuraavat toisiaan järjestyksessä merivahti-vapaavahti-standby-vapaavahti, puolivahdit takaavat sen, että aluksen purjehtiessa useita päiviä vahdit ovat kannella niin yöllä kuin päivällä yhtä paljon.
Alituista vahtimista harjoitetaan vahtien kesken mikä vahti tulee seuraavaksi ja mitä tekemistä se tuo jälleen kullekin tullessaan.


29.11. Teneriffa -Cap Verde

Herätys pimeään ja kahvikupin ja keksin kera kannelle aamuvahtiin. Ilma oli yön taittuessa muuttunut havaittavasti lämpimämpään, jota ennakoiden päällikkö oli käskenyt koiravahdin aloittamaan kerran tunnissa hyttien tuulettamisen avaamalla keulakannelta käsin kansiluukkuja hetkeksi. Purjehdittaessa kansiluukut ovat syystä tiukasti kiinni, jottei kuunarin kannelle keulasta nouseva vesi vyöry sisään ja kastele sisätilojä, sisällä olevia sähkölaitteita ja muuta suolaisesta merivedestä turmeltuvaa tavaraa. Luukkuja avanneiden vahtien mukaan kannelle oli alhaalta hyteistä pelmahtanut hien ja tunkkaisen raskaan ilman löyhkä, joka antoi aiheen ihmettelyyn kuinka kannen alla on ylipäänsä nukuttu ollenkaan. Vaan kyllähän siellä nukkui kun väsytti. Kansiluukun avaukseen heräsi mutta kannen alle virranneeseen raittiin ilman vyöryyn nukahti saman tien. 

Aamupalalla saimme puuroa ja edellisenä päivänä leivottuja ruisleipiä. Kello 11:00  päällikkö kutsui oppilaat palaveriin ja kuulimme Cap Verden rantautumiseen ja laiturissa olemiseen liittyvistä asioista. Ennen lounasta palaverin päätteeksi Ville piti purjehduksen ensimmäisen alustuksen Cap Verden saarista, joiden löytymisen hän heti aluksi osoitti kuulijoiden yllätykseksi olevan mongolien ansiota.

28.11. Teneriffa - Cap Verde

Yövahtimme aikana tuuli kuolee ja mainingit alkavat keinuttaa kuunaria ja tampata purjeita. Päällikkö tekee koijassaan asiasta johtopäätökset ja käskyttää ennen vuoromme päättymistä ottamaan purjeet alas. Säkkipimeää leikkavat kansivalot piirtävät varjoja kannelle kun pudotamme flaikkarin, mainin ja rullaamme keulan purjeet sisään. Pääkoneella kuunaria lähdetään ajamaan suuntaan 214 suoraan kohti Mindeloa. Kansitöiden jälkeen vahtimme rojahtaa punkkiinsa. 
Aamupalalle vahti herää lyhyen yön jälkeen ja ryhtyy korjaamaan aamiaisen jälkiä. San Miguelista ostetu leivät on syöty ja Marja ryhtyy leipomaan ruisleipää. Lounaalla lämpimät leivät katoavat keiton kanssa nopeasti nälkäisten purjehtijoiden suihin. 
Iltapäivällä tuulta ei nouse edelleenkään ja iltapäivän palaverissa päällikkö kertoo saaneensa Suomesta uutisia, että tuuleton säätila vaikuttaa viikonloppuun saakka. Säätilaamme vaikuttanee Kanarian saarten kohdalla oleva myrsky. Lähellä toisiaan olevat sääilmiöt ovat harvoin itsenäisiä. Samalla saamme uutiset ARC:n myöhästymisestä 18 tunnilla, mikä selittää sen ettemme ole kohdanneet tai nähneet juuri muita veneitä edetessämme kohti etelää. Edellispäivänä oli tosin Wet&Wild niminen purjene ottanut yhteyttä radioteitse ja sopinut tapaamisesta Mindelossa. Lisäksi sivuutimme Marokon rannikon tuntumassa olleen öljynetsintäaluksen jonka jälkeen vastaan saapui myös kömpelön näköinen rahtialus.
Päivän palaverin jälkeen saamme tervetulleen ohjelmanumeron eli sään salliessa hidastamme alusta niin että pääsemme uimaan Atlanttiin. Styyrpuurin partaalle lasketaan tikkaat, joihin kiinnitetään turvaköyden päähän poiju. Pian keulaan pukspröötin päälle muodostuu jono oppilaiden hyppiessä innosta pälpättäen veteen uiden takaisin portaille. Reilun viidentoista minuutin uimatauolla tutustutaan myös portugalin sotalaivaan, joka ottaa kohteekseen kaksi oppilasta. Onneksi tämä yksilö on pieni ja  vammat ainakin alkuun näyttävät pieniltä.

Paskamainen juttu

Jätevesien hallinta niin pienissä kuin suurissa aluksissa sekä huviveneissä on monien ongelmien voittamista. Jokainen veneilijä tietää ongelmat, joita tukkeutuneet putkistot, säiliöt ja pumput voivat pahimmillan aiheuttaa. Ongelmien syy on usein käyttäjä itse mutta syy voi olla myös puutteellisesta huollosta tai laitteiden vikaantumisesta johtuvaa tai vain syystä että järjestelmän osan tekninen käyttöikä tuli täyteen. Riippumatta syystä lopputulos on paskamainen juttu. 
Ensimmäiset ohjeet kuunari Helenalla liittyvät vessan käyttöön. Ohjeiden ymmärtäminen ja sisäistäminen vaikuttaa olennaisesti kaikkien purjehduksella mukana olevien viihtymiseen.  Vessan pyttyyyn on lupa laittaa vain sitä mitä on kertaalleen suuhunsa laittanut. Pyttyyn joutuneet paperit ja muu materiaali tukkii putkistot ja ennen kuin järjelmä on puhdistettu tukoksista, mykistävät lemahdukset  ovat olleet kaikkien kiusana. Puhumattakaan odottamisesta ennen kuin järjestelmä palvelee taas moitteettomasti. Helppo ohje muistaa eikö totta? Kuunarin vessa huuhdellaan nappia painamalla ja jätökset pumpataan käsin mustavesisäiliöön. Mustavesi on jätevesi, joka kerätään pöntöistä ja harmaavesi vessojen ja keittiön altaista. Periaatteessa  kyseessä on yksinkertainen järjestemä kahden eri jätevesilajin käsittelyyn. Tässä ie ole huomioitu usein öljyisen pilssiveden käsittelyä. Edelleen helppoa eikö niin?
Helppoa tai ei, on lähes jokaisella purjehduksella ollut jotain ongelmaa tai tapahtumia, jotka ovat nostaneet kakkapuheet kuunaripuheiden keskiöön. Milloin joku on ohjeista huolimatta heittänyt pönttöön sinne kuulumatonta tai pöntön on annettu tulvia huolimattoman käytön vuoksi. Seikkailupurjehduksilla pönttöön on harvoin päätynyt sinne kuulumatonta mutta omaa numeroa ovat esittäneet laiterikot, jotka ovat johtuneet joko kulumisen tai esimerkiksi väärän käytön vuoksi. Atlantin suolainen merivesi, jolla pytyt huuhdellaan, reagoi myös virtsan kanssa muodostaen putkistot tukkivaa kivettymää, joka saanut  kuvaavan nimen "kusikivi". Parhaimmillaan parin tuuman putkessa on lopuksi lyijykynän vahvuinen reikä keskellä putken ollessa muutoin täynnä kivettymää.
S1248 purjehduksen puheen aiheiden kärkeen nousi rakettimaisesti mustavesisäiliön rkkoutunut pumppu. Koiravahdissa ollut vahti säpsähti naviskassa hälytykseen, joka kertoi säiliön täyttyneen. Pumppu jonka olisi pitänyt siirtää säiliö tyhjäksi ei kuitenkaan toiminut ja pian vahtivuorolaiset hikoilivat käsipumpun kammessa ahtaassa ja kuumassa konehuoneessa. Pumppu on alkuperäinen ja sitä pidetty erittäin varmana ja luotettavana. Pumpun korjausta on yritetty jo toista vuorokautta ja tänä aikana pumppausta on jatkettu ja keulan vessa on mennyt käyttökieltoon. Päällystö on tehnyt useita yrityksiä ratkaista ongelma. Ja mikä pumpun on sitten rikkonut on vielä arvoitus. Joka tapauksessa paskamainen juttu kaiken kaikkiaan, ajatellen tulevien päivien mahdollisuuksia saada pumppu kuntoon kuunarin vieraillessa Cap Verden saarella.

27.11. Teneriffa.- Cap Verde

Torstain manööveri oli toinen lehmän käännös. Tuuli edelleen pohjoisen puolella ja nopeus kohteeseen, Mindeloon, on kehno. Matkaa Mindeloon suoralla kurssilla on yli 300 merimailia ja varattu laituripaikka lauantaina kello 15.00 alkaen näyttää olevan vielä melkoisen purjehtisen päässä ellei suunaltaan suotuisempaa pasaatia ala löytyä. 
Ongelmat mustavesitankin tyhjennyspumpun osalta eivät ole poistuneet, mutta kaikki vessat ovat toistaiseksi käytössä. Hirteishuumorisia "pumppaa tai kuole" vitsejä kuuluu oppilaiden keskusteluissa. Alkuillan vahtimme käyttää lepäämiseen ja valmistautuu alkavaan yövahtiin.

Helenan keittiössä

Ruokataloudesta Kuunari Helenalla päättää perämies. Tällä legillä perämiehemme Risto on suunnitellut viikoittaiset ruokalistat, joiden ruokalajit oppilaat toteuttavat kuunarin keittiössä. Ruuan valmistaa stanby-vahti, poislukien vahtien yövoileivät, jotka valmistaa iltavahdin jättävä merivahti. 
Helenan aamiainen tarjoillaan 07:30. Vuoropäivin tehdään puuroa tai pöytään nostetaan muroja. Lisäksi aamiainen sisältää leipää, vihanneksia, leikkeleitä ja juustoa tilanteen mukaan. Rannasta ostettua leipää syödään kunnes tuore leipä loppuu. Tämän jälkeen nautitaan kuivaleipää tai oppilaiden osaamisen ja jaksamisen mukaan itse leivottua leipää Helenan keittiön uunista. Teetä ja kahvia on tarjolla aamulla ja kahvia keitetään myös termokseen vahteja varten. Tuoreita hedelmiä on koko ajan tarjolla niin kauan kuin niitä edellisen sataman jälkeen on jäljellä. 
Helenan lounas on hieman kevyempi, usein keitto tai muuta helposti valmistuvaa. Päivällinen on taas tukevampi sisältäen usein aluksen pakastimesta sulatettua lihaa tai kanaa, tai kalaa jos sitä on saatu tuoreena satamasta mukaan. Kasviksia hankitaan runsaasti satamista ja niiden käyttöön perämies antaa ohjeita kuin myös kannustaa oppilaita paljastamaan keittiötaitojaan. Lisäksi aluksessa on varastoituna runsaasti erilaisia kuivatarvikkeita ja perusmausteita, joista osa on hankittu Suomesta ennen talvikauden purjehduksen alkua.
Helenaan on asennettu induktioliesi ja käytössä on myös suuri kiertoilmauuni. Kattiloita ja uunivuokia on niin, että myös legille S1248 ilmoittautuneille 23 oppilaalle ja neljälle päällystön jäsenelle saadaan ruoka valmistettua. Pientä lämmittämistä varten on mikro ja laatikoista löytyy tarpeelliset välineet ruuan valmistukseen. 
Tiskaus keittiössä hoidetaan käsin oppilaiden voimin. Suurkeittiön linjatiskarista oppilaat voivat nähdä vain päiväunia.
Ruokaa aluksella valmistetaan siten ettei kenenkään tarvitse jäädä nälkäiseksi. Ruuan maistuvuus on pitkälti kiinni oppilaiden onnistumisista. Hyvää kotiruokaa valmistuu joka tapauksessa kun seuraa perämiehen ohjeita. 

26.11. Teneriffa - Cap Verde

Tiistaiaamu alkaa meillä varhain jo kello 04.00 merivahdilla. Ulkona on vielä pimeää ja kevyessä tuulessa opettelemme Helenan ohjaamista kompassin avulla. Ilman kuun valoa taivaan ollessa pilvessä ohjaaminen aistinvaraisesti on vaikeaa keulan liikkeiden jäädessä aluksi lähinnä arvailujen varaan. Aamiaisen jälkeen kannella on aamupalaveri klo 8.00. Helenan palaveriin oppilaat järjestyvät istumaan sitloodaan eli peräkannen istumalaatikkoon vahdeittain styyrpuurin vahdit styyrpuurin reunalle ja paapuurin vahdit paapuriin. Palaveria johtaa päällikkö, usein ruorin takaa. Tämän jälkeen nostetaan ylös isopurje. Aamupuuron keittäjillä oli ollut mitta-astia hukassa, joten annos oli jäänyt vajaaksi, eikä vapaalle siirtyvälle vahdille puuroa enää riittänyt. Sen tilalla tarjottiin muroja, joten nälkäiseksi ei tarvinnut jäädä. Lounaaksi nautitun lihakeiton jälkeen oma vahtimme pääsi siivousvuoroon. Helenalla siivouksen annetaan koulutus, jonka on tarkoitus taata yhdenmukainen toiminta ja ennen kaikkea kaikkien viihtyvyys laivalla. Illallisen jälkeen meillä oli purjehdusta illan toisessa merivahdissa, jonka jälkeen pääsimme nukkumaan pitkän yön, koska seuraava vahtivuoromme olisi keskiviikkoaamupäivän merivahti.
Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava nousta valmiiseen aamupalapöytään ja siirtyä sen jälkeen merivahtiin. Edelleen mentiin liikaa itään ja kohti Afrikkaa. Kippari päättikin, että teemme käännöksen ja muutamme suuntaa. Käännös tehtiin lehmänkäännöksenä vastaisen kautta pääkoneen varmistaessa että keula varmasti jatkaa matkaa yli tuulen silmän. Tässä riitti hommaa useammallekin käsiparille ja käytännössä melkein koko miehistö osallistui operaatioon. Käännös oli samalla opetustilaisuus monelle oppilaalle, jolle kurssin vaihto oli ensimmäinen lajiaan. Tämän jälkeen nostettiin vielä fisherman, joka toikin mukavasti solmun lisää matkavauhtiin. Fisherman on keula- ja isonmastojen väliin main staysailin yläpuolelle jalustettu kolmiopurje. Purje kaiveltiin esiin keulatäkin "purjeiden hautausmaaksi" kutsutulta kaitein suojatulta varastoalueelta. Pehmeät purjeet ja suojattu tila kannellella tulee olemaan tulevien kuumien öiden suosittu makuupaikka. 
Aamupäivän auringossa oli mukava kurvailla aina lounaaseen saakka, jonka jälkeen vuorossa oli vapaavahti ja illallisen valmistus. Kansivahdit tekivät standby vahtimme aikana ensimmäiset havainnot delfiineistä. Sopeutuminen laivan vahtirytmiin alkaa olla pikku hiljaa ohi, ja vuoron vaihdot jo rutiinia. Päivän päätteeksi lähdimme vielä merivahtiin. Merivahdin aikana tuuli alkoi muuttua puuskittaiseksi ja suunta vaihdella, joten seuraavan vahdin tultua kannelle vedimme fishermanin alas, jotta saataisiin menoa hiukan tasattua.

tiistai 25. marraskuuta 2014

25.11. Teneriffa - Cap Verde

Vihdoin odottamamme ajoneuvo kaartaa laiturille ja pujottelee tiensä telakoitujen veneiden välistä Helenan vierelle. Helenalla korjaustöissä vierailleen sähkömiehen nimi oli Jesus. Polttoaineletkun päässä oleva matkamme seuraava vapahtaja ei itseänsä esittele, jos ei kukaan hänen nimeänsä myöskään kysele.
Messissä on käynnistynyt illallisen tarjoilu, kalaa ja perunamuusia, kun päällikkö antaa aluksella käskyn aloittaa laiturista irroittaminen. Tankkaus oli edennyt ennakoitua nopeammin ja 900 litraa laivadieseliä on matkaa varten tankkeissa. Puoliksi syöty kala-annos jää pöytään. Sitä annosta ei maisteltu myöhemminkään, koska se katosi stand-by vahdin siivoamana roskikseen ennen kuin ehdittiin takaisiin pöydän ääreen. Hyvää päätös sillä lähdön jälkeen aallokossa pöydällä seilaava lautanen olisi pian kumonnut sisältönsä messin turkille. 
Helena siirretään kiinnitysköysien avulla perä edellä pois laiturista sen jälkeen kun kyljessä kellunut tsekkien LaGrace alus on ohjattu sivummalle. Tsekkialuksessa on vielä kannella muutama paahtunut runkomiehistön jäsen edellisen miehistön matkatessa jo kohti kotimaata. 
Laiturin kulmaan kiinnitetyt köydet pitävät keulaa päällikön kääntäessä perää. Taavetin varassa roikkuvan dingin, aluksen apuveneenä toimivan kumiveneen, perämoottori uhkaa jäädä aluksen ja telakan väliin, mutta laiturilla olevat auttavat käsiparit selvittävät liukkaasti tilanteen. Tilaisuuden tullen päällikkö kääntää aluksen keulan keulapotkurilla lähtösuuntaan perämiehen näyttäessä pukspröötillä seisten käsimerkein aluksen liikutteluun käytettävissä olevaa tilaa. Manööveri ahtaassa satamassa on onnistunut ja käsillä on aivan viimeiset hetket poistua satamasta, sillä Helenan moottoroidessa avomerelle jää kölin alle alkaneen laskuveden vuoksi vain vajaa puolimetriä vettä.
Pian lähdön jälkeen laskeutuu pimeä, jota ennen keulan jibi, fore staysail ja main staysail  ehditään nostaa viemään Helenaa kohti Cap Verden saaria. Purjeiden tukena käytetään vielä aluksen pääkonetta isopurjeen noston jäädessä odottamaan aamua. Ensimmäinen merivahtimme alkaa yön pimeydessä Teneriffan saaren valojen loistaessa aluksen perän puolella. 

maanantai 24. marraskuuta 2014

Tänään merelle

Lähtöpäivän lounaan valmistaminen ei ollut vahdillemme vaikeaa. Tarjottu lasagne oli valmiina ja vaati vain uunissa lämmittämisen. Koska yövyimme vielä edellisen yön hotellissa ja vältyimme aamutiskeiltä, lupauduimme vahtimme muille jäsenille huolehtimaan lounaaan järjestelyistä.
Helenan kylkeen saapui edellisenä iltana La Grace niminen raakatakila-alus, jonka miehistö oli viettänyt purjehduksen päätösjuhlaa myöhään iltaan. Hotelliyö oli ollut arvatenkin rauhaisampi kuin yö aluksella 
Tänään alukseen on ostettu tuoreet hedelmät ja vihannekset sekä päälikön toimesta tehty lähtöselvitys sataman konttoriin. Odotamme vielä löpöautoa, jonka jälkeen pääsemme toivottavasti merelle.

    Helena ja La Grace

Tulevan kuukauden majoitus

Helenalla majoitumme kuuden hengen hytteihin, jotka on jaettu vahtien mukaan. Tämä tarkoittaa sitä että oman vahdin kanssa sekä purjehditaan, kokataan että myös nukutaan yhdessä. Tässä varmasti tutustuu vahtikavereihin hyvin, toivottavasti matkan aikana myös kaikkiin muihin. Tilaa ei ole liialti, mutta eiköhän sinne kaikki mahduta.
s/y Fiian blogia päivitetään välillä hiukan harvemmin, mutta T/S Helenan blogia säännöllisesti.



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Lähtöä odotellessa Marina San Miguelin satamassa

Kohtasimme osan mukaan lähtevistä oppilaista hotelli Adonis Plazan aamupalalla Santa Cruzissa, jonne  olimme saapuneet edellisenä iltana. Olimme yöpyneet kaupungissa, varanneet ja maksaneet hotellin sen tiedon varass, että Helenan huoltojakso olisi kaupungin satamassa. Helena oli kuitenkin kiinnittynyt joitakin päiviä aiemmin saaren eteläpäähän Marina San Miguelin satamaan. Aamupalan aikana teimme yhdessä suunnitelman siirtymisestä takseilla lähtösatamaan.
Samassa hotellissa yöpyneen Juhan ja Kaisan lisäksi lähihotelleissa yöpyneet Ilkka, Anu ja Eeva kerättiin myös mukaan takseihin.

Kuunari Helenan edellisellä purjehduksella oli tapahtunut sähkölaitteiden vikaantumista, jota nyt huoltojaksolla korjattiin. Vikaa jouduttiin korjaamaan sekä uusimalla laitteita että asentamalla varaosia rikkoutuneiden osien tilalle. Saimme aamupäivälle tiedon alukselta lähtöpäivän siirtymisestä vähintään maanantaille. Aluksella oli asennettu kiivasti paikalle saatuja osia, mutta joiltain osin oli vielä varmistettava että alus on varmasti merikelpoinen. Turvallisuus on aluksella aina ensisijainen asia.

Iltapäivällä kello 15 kokoonnuimme Helenalle ja ensimmäisenä Teneriffan turistipappi piti meille lähtöhartauksen ja siunasi purjehtijat matkalle. Tämän jälkeen alkoi turvallisuuskoulutus. Kävimme aluksen turvallisuusasiat läpi kipparin opastuksella. Kaikissa hätätilanteissa kokoonnumme aluksen istuinkaukaloon vahdeittain. Tämän jälkeen vielä vahdeittain tutustuimme purjeisiin, ohjaukseen, navigointiin ja pentterin varustukseen. Koulutus keskeytyi välillä kun viereemme saapui kylkikiinnitykseen tsekkiläinen alus ja toisen kerran kun sähkömies saapui paikalle. Sähkömies sai viimeisetkin sähköasiat kuntoon ja nyt näyttää siltä, että huomenna lähdemme matkaan viimeisten muonatäydennysten jälkeen.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Saarella

Teneriffan saaren sateet ovat ehtineet langeta niskaamme jo useammin kuin kerran. Edellisen viikon lopun rankkasateet ovat muuttuneet toistuviksi kuuroiksi, jotka kastelevat matkaajan tehokkaasti. Lentoa saarelle ehti odottamaan muutaman tunnin, jotka sujuivat kuitenkin hyvää ruokaa nauttiessa ja ostosparatiisia kahlatessa. Lentomatka saarelle meni torkkuessa. 
Matka hotellille taittui bussilla, jonka lähtölaituri löytyi parin tarkistuksen jälkeen. Bussin päätepysäkiltä matkaa jatkettiin vielä hetken jalan kunnes hotelli vihdoin löytyi edestämme. Huone, sänky ja kaakeloitu suihkuhuone luovat matkaajan paratiisia. 
Hotelliin majoittumisen jälkeen emme antaneet pienen tihkusateen haitata, vaan suuntasimme tutustumaan lähialueeseen. Löysimme mukavan pienen ravintolan, jossa nautimme oluen lisäksi iltapalaksi espanjalaista kinkkua. Kinkku näytti olevan paikan suosikkiannos, eikä se jättänyt toivomisen varaa. Suussa sulava kinkku täytti vatsan juuri sopivasti ja ystävällinen palvelu ilahdutti. Iltapalan jälkeen kohti hotellia.

Iberian niemimaalla

Matka kohti lähtösatamaa käynnistyi varhain aamulla Helsingistä lyhyen mutta hyvin nukutun yön jälkeen. Reilusti etujassa hankitut lennot aloitimme suuntamalla koneen nokan kohti Saksan maata ja Berliiniä. Lähtöportille kävellessä todettiin, että kyllähän suoriakin lentoja Helsingistä Teneriffalle olisi ollut tarjolla. Tällä kertaa oli kuitenkin lennot varattu jo kuukausia aiemmin ja silloin suorien lentojen hintalappu ei houkutellut sellaista valitsemaan. Berliinin Tegel on selkeä ja helppo kenttä vaihtaa lentoja ja 50 minuutin vaihtoaika riitti mainiosti. 
Terminaalista toiseen siirryttiin tosin ulkokautta kävellen ja turvatarkastus tuntui ahtaalta, selvästikin matkustajamäärät ovat kentän kokoon nähden aivan äärirajoilla. Mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu kun Berliinin uusi kenttä avataan. Sujuvan vaihdon jälkeen matka jatkui kohti Madridia, jonne saavuimme puolen päivän aikaan. Ensimmäisenä etsittiin ruokapaikka. Ennnen kello kuutta nautittu aamupala alkoi olla jo reilusti kulutettu ja ruoka paikallaan. Matkaa on tämän jälkeen jäljellä vielä kolmen tunnin lennon verran Teneriffan saarelle, jonne saavumme hiukan ennen kello kuusi paikallista aikaa.

torstai 20. marraskuuta 2014

Mitä mukaan kuukauden purjehdukselle?

Ennen matkalle lähtöä tehdään matkatavaroista koepakkaus ja tutkitaan mahtuuko kaikki kuukauden aikana yhdelle henkilölle tarvittavat tavarat kahdeksan kilon käsimatkatavarana kulkevaan säkkiiin.




S1248: Teneriffa - Kap Verde - Barbados - Grenadiinit - Marigot Bay - Martinique

Vuoden 2014 talvipurjehdus suuntaa tämän hetkisen suunnitelman mukaan Kap Verden kautta Karibialle. Purjehduksen lähtösatamaksi on varmistunut Marina San Miguel Teneriffan saarella. Paluusatama on suunnitelmassa Le Marin Martiniquen saarella. Tuolla välillä suunniteltua ja hyvin todennäköisesti toteutuvaa on atlanti ylitys. Muiden saarien ja satamien osalta voi suunnitelma muuttua, jos tuulet tai muut tekijät viivästyttävät matkaa tai alkuperäistä suunnitelmaa halutaan muutoin vaihtaa. Aluksen päällikkö tekee aina päätökset aluksen kurssista matkan aikana.
Odotukset ovat purjehduksen osalta niin pitkissä surffeissa atlantin mainingeissa, kuin rauhallisissa saaristolegeissä Karibian saarten kimalteisissa aalloissa. Toiveissa on myös luonnon ja merieläinten kohtaamisia Tobago Caysin snorklauksilla. Aina sydämen pompauttava tapahtuma olisi valaiden ilmestyminen näköpiiriin. Edessä on siis monia jännittäviä tapahtumia, joiden odottaminen on nyt alkanut.



maanantai 17. marraskuuta 2014

s/y Fiian blogissa on ollut hiljaista kauden 2012 jälkeen

Kauden 2012 viimeinen purjehdus vei Fiian telakalle Luotoon lokakuun puolivälissä. Nyt on kuitenkin aika taas kirjata purjehduskokemuksia tänne blogiin.

Purjehduskauden 2013 suunnitelmat kariutuivat juuri ennen lomaa tapahtuneeseen jalan murtumaan, joka käytännössä pilasi kaikki purjehdus- (ja muutkin kesäloma-) suunnitelmat.
Kaudelle 2014 suunnitelmia tehtiinkin paljon vähemmän, koska kesän 2013 loman korvaava suunnitelma eli Atlantin ylitys oli jo varattu vuoden 2014 loppuun. Hyvä näin, koska tänäkään vuonna suunnitelmat eivät toteutuneet kaikilta osin toivotulla tavalla. Kesään mahtui mukavia purjehduskokemuksia, joista mainittakoon s/y Toven purjehdus Pietarsaaresta Petsmohon. Hieno vene, hieno keli ja hieno purjehduspäivä alkukesän varsin viileinä päivinä.

Nyt ollaan kuitenkin jo starttaamassa Atlantin ylitykselle ja matkalaukkujen pakkaaminen on jo käsillä. Tälle reissulle ei kyllä matkalaukkuja pakata, sillä s/y Helenan rajalliset säilytystilat asettavat oman haasteensa pakkaamiselle. Mukaan pitäisi ottaa kaikki neljän viikon matkalle tarvittava, mutta kaikki pitäisi mahtua pieneen tilaan ja painoakaan tavaroilla ei saisi liikaa olla.
Joitain hankintojakin matkaa varten on tehty. Molemmille on hankittu sekä päähineet että pitkähihaiset paidat joissa on UV-suojaus. Edelliseltä Karibian purjehdukselta kaapista löytyy snorkkelit ja räpylät. Samaiselta matkalta muistuu mieleen myös se, että vaikka kuinka mietti mitä mukana pitää olla, niin kaikkea mukana ollutta ei kuitenkaan tarvittu.