S1307 Malt Trail: Dun Laghoire - Bunnahabbainn Bay, Islay päivä 2

Vahdillemme osui yön pimeimpien tuntien aika kahdesta viiteen. Purjehdus sujui ilman ongelmia mutta väsymys painoi ja vahdin pättyminen oli tervetullutta. Aamiaiselle herättiin kuitenkin normaaliin tapaan ja tiskin jälkeen päivän lounaan, tomaattikeiton valmistamiseen. Päivän mittaan tuuli ja aallokko alkoivat voimistua niin että Port Ellenin sataman  suojattomuus alkoi tulla ongelmaksi. Iltapäivän alkuun päällikkö ilmoitti matkasuunnitelman muutoksen. Vahine suunnattiin hakemaan suojaa Islayn ja Juran välisestä salmesta ja sen mahdollisista satamista ja ankkuripaikoista.

Salmen suojaan päästyämme yritimme ensin löytää laituripaikkaa Port Askaig nimisestä yhteysalusten satamasta tuloksetta. Ensimmäinen näkemämme saaren yhdeksästä tislaamosta, Caiol Ila, oli edessämme rannalla mutta mitään pääsyä rantaan meillä ei ollut. 

Jonkun matkaa eteenpäin oli rannalla paremmin suojaa tarjoavan lahden reunalla toinen tislaamo. Laskimme pienelle lahdelle ankkurin ja aloimme etsiä Karibialla kannen alle pakattua kumivenettä. Veneen etsimiseen, kasaamiseen ja etenkin perämoottorin käyntiin saamiseen meni paljon aikaa. Ensimmäinen ryhmä onnistui rantaumaan vasta päivällisen jälkeen.

Nyt alkoi purjehduksen todellinen seikkailuosuus. Ensimmäisenä rantaan ehtineet kohtasivat täysin sattumalta paikalle ajaneen Keithin joka oli lainannut kaverinsa turistikierroksiin tarkoitettua minibussia. Hän oli itsekin saarella kiertelemässä turistina vaikkakin toimi oppaana Edinboroughista käsin ajetuilla kierroksilla myös saarella. 

Tislaamo oli jo kiinni mutta tislaamosta ulos kävellyt työntekijä tuli tervehtimään kapteenia. Hän toi myös lasin viskiä ja kertoi tutustumiskierroksen avautuvan aamulla kymmeneltä. Kaiken pällle Keith lupautui ajamaan meidät kaikki lähimpään kylään Bowmoreen jonne oli reilun puolen tunnin ajomatka. Tuskin olimme uskoa tuuriamme. Pääsisimme maistamaan kylällä toimivan kylän nimeä kantavan tislaamon tuotteita. 

S1307 Malt Trail: Dun Laghoire - Bunnahabbainn Bay, Islay

Vihdoin olimme valmiita purjehtimaan ulos merelle. Edellisenä päivänä tuuli oli puuskissa puhaltanut jopa parinkymmenen metrin nopeudella ja oli edelleen aamulla reilusti nopeudeltaan yli kymmenen metriä ja purevan kylmää.  Päivä valkeni kuitenkin poutaisena ja aloitimme oman vahtivuoron valmistamalla aluksen päällystölle ja oppilaille aamiaisen. Saimme vahdit ja majoitusjärjestyksen edellisenä päivänä päälliköltä Karilta. A vahtiimme kuului nyt Marja, Hannu ja Juha. Aamiaiseksi keitettiin kattilallinen puuroa sekä kahvi, tee ja tarjolle asetettiin leipää. Niin tuttua ja turvallista rutiinia jo aiemmilta purjehduksilta. Loma alkoi todellla kun köydet irroitettiin laiturista ja alus suuntasi päällikön ja perämiehen johtamana ulos sataman aallonmurtajien suojista kohti Irlannin merta.

Epäilykset maston sisään katkenneen nostinköyden aiheuttamista mahdollisista ongelmista isonpurjeen nostossa eivät onneksemme käyneet toteen vaan Vahine sai mastoon purjeensa ja pian kuljimme tuuli aluksen paapuurin lanteella reipasta seitsemää solmua auringon paistaessa kohti Skotlantia. A vahti sai aloittaa merivahdin ja pian saimme vuorollamme molemmat, Marja ja Hannu, tarttua Vahinen ruoriin ja tuntea omaa venettämme suuremman aluksen vakaan käynnin. Muut vahdit totuttautuivat kannella aallokkoon. Vielä vaikuttl siltä että kukaan ei olisi ollut sairastumassa meritautiin. Jaana viritti toiveikkaasti Karin kanssa vieheen pyytämään lounaskalaa. Jos saalis tarttuu matkalla syöttiin jää vielä haasteeksi saada saalis veneeseen sillä kalan nostamiseen tarvittavaa koukkua ei löytynyt huolellisen etsinnän jälkeenkään kalastajille.

Merivahtimme päättyi puolen päivän hetkellä ja pääsimme nauttimaan B vahdin valmistamaa salaattilounasta.  Pian lounaan lälkeen tuuli tyyntyi ja aluksen moottori käynnistyi. Koetimme lepäillä ennen seuraavaa vuoroa jolloin valmistaisimme päivällistä. 

Päivällisen jälkeen merivahtimme aikana keulan eteen ilmestyivät matkan ensimmäiset delfiinit. Matka jatkui kevyessä tai olemattomassa tuulessa väliin purjen, väliin konevoimin. 

S1307: Dun Laghoire

Jätimme Dublinin taaksemme ja palasimme tutuksi käyneellä junalla Dun Laghoireen. Olimme puolen päivään aikaan viimeiset oppilaat jotka saapuivat alukselle. Osa oppilasta oli yöpynyt useamman päivän satamakaupungissa ja osa oli saapunut edellisen päivän aikana joko alukselle tai sataman yläpuolen hotelleihin.

Iltapäivän aikana osa oppilaista järjesteli alusta lähtökuntoon ja osa hankki kaupungin marketista matkan ensimmäisen osuuden ruokatavarat. Korjaustöistä hankalin oli ison purjeen katkenneen nostimen uusiminen johon tarttui rohkeasti oppilaista Ilari. Korjaus tapahtui isomaston huipusta käsin. 

INautimme illallista vielä yhdessä rannan ravintolassa ja kävimme lepäämään ja odottamaan lähtöä merelle. 

S1307: Dublin, päivä 3

Aamiaisen jälkeen lähdimme junalla kohtaamaan Dun Laghoiren satamaan edelliseltä Azorien Hortasta paluun tehneen Vahinen ja sen miehistön. Löysimme marinasta Peten ja Pertsan ja pari edellisen legin oppilasta. Veneellä tehtiin vielä huolto- ja korjaustöitä joten emme jääneet pitkäksi aikaa vierailulle vaan jätimme muutaman matkatavaran ja teinme paluun kaupunkiin. 

Myöhäistä lounasta nautimme tsekkiläisessä ravintolassa ja odottelimme  kiireettä kaupunkiloman viimeisen vierailukohteen Guinness Storehouse vierailun alkamista. Kohteeseen siirryimmre kävellen aivan kuten olimme tehneet muinakin päivinä viikonlopun aikana. Vain aamun matkustamiseen käytinme paikallisjunaa.

Guinnessin turistipyydys oli valtaisa rakennus johon oli rakennettu kaikkiin aisteihin vetoava suuri näyttelykokemus.  Kierroksen palkintona oli lipunhintaan sisältynyt pintti olutta jonka nautimme rakennuksen katolla rakennetussa näköalaravintolassa. Suureellinen ja ehkä hieman hämmentävä elämys. 

Paluureitillä poikkesimme vielä Braven Head pubissa jossa istuimme parin juoman verran yhdessä Vahinen miehistön kanssa. Heillä oli edessä paluu Suomeen ja meillä oli edessä purjehdus Skotlantiin uuden miehistön kanssa. 

S1307: Dublin, päivä 2

Aamiaisella odotti 'full Irish breakfast', jolla jaksaa hyvin liki koko päivän. Aamiaisen jälkeen suuntasimme jokirantaa pitkin merta kohti. Kohteena oli Jeanie Johnston, kopio 1800-luvun purjealuksesta, joka kuljetti puutavaraa Kanadasta Irlantiin ja 'paluukuljetuksena' siirtolaisia Irlannista Kanadaan. Merkittävänä ja mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että tällä aluksella ei ainakaan oppaan kertoman mukaan yksikään siirtolainen menehtynyt matkan aikana, vaikka olosuhteet olivatkin nykykäsityksen mukaan vaatimattomat. Alus on ollut nyt useamman vuoden satamassa, toivottavasti kunnostustyös saadaan jossain vaiheessa päätökseen ja alus pääsee merellekin. 

Kaiken kaikkiaan vierailu oli miellyttävä kokemus. Siinä tuli hyvin esille täällä monessa paikassa näkyvä tarinan kerronnan perinne. Oppaamme Paul ikäänkuin jutusteli ja samalla kertoi yli vuosisadan takaisista tapahtumista ja toi tarinaan näkökulmaa mainitsemalla useita ajan henkilöitä nimeltä ja kertomalla kuinka heidän tarinansa jäljet jossain vaiheessa ovat kadonneet 'uuteen maailmaan' eli Atlantin länsipuolelle. Oppaan kyky huomioida yleisö saa täydet 10 pistettä.

Olimme optimistisesti olettaneet, että huhtikuun lopun sää olisi Dublinissa Vaasaa keväisempi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan päivät ovat yhtä viileitä kuin Suomessakin. Jos aurinkoa ei ole, niin pipo ja hanskat ovat paikallaan. Kaupunki on kuitenkin pääosin sen verran matalaa, että aina löytyy kadun toinen puoli jolle aurinko paistaa. Ja jos tulee liian kylmä, voi poiketa lämmittävällr Irish coffeelle johonkin lähistön pubeista. Niitähän täällä tuntuu riittävän.

Museoaluksella vierailun jälkeen tutustuimme kaupunkiin kävellen. Illalla on tarkoitus tutustua edelleen paikalliseen pub- ja trubaduurikulttuuriin.

S1307: Dublin

Dublin oli koleana perjantain aamuna hiljainen ja monella tavalla ankea ilmestys. Kaupungin kauppiaat pitivät kauppojensa teräsverhot alas laskettuina ja ihmiset kävelivät kaduilla suu viivana ja katse kiinnittettynä eteensä. Kodittomat olivat käpertyneet makuupusseihinsa katujen reunojen sopukoihin. Heidän osansa ei tuntunut kovin mukavalta ajatella. 

Lento Vaasasta Helsingin kautta tänne oli sujunut muutoin hyvin mutta toinen kasseistamme jäi lastaanatta Helsingissä. Kassia saa lentoyhtiön ilmoituksen mukaan odotella aina huomiseen saakka. 

Iltapäivällä aurinkokin tuli pilvien välistä esiin ja aivan kuin sen lämpö olisi saanut kaupungin heräämään ja ihmisten olemuksen muuttumaan iloisemmaksi. Tai sitten sen teki satunnaisen turistin kumoama pintti kaupungissa ylpeydellä pantua mustan puhuvaa olutta.

Iltapäivän edetessä hyörinä kauppakeskuksissa ja pubeissa näytti yltyvän ja sieltä täältä alkoi kuulua myös ensimmäisiä tahteja elävää musiikkia. Nyt kaupungin todellinen olemus alkoi tulla esiin. Paikkahan on livemusiikin mekka.

Kävimme varaamassa liput illaksi yhteen kapungissa jokaisena iltana esitettävään Dinner&Show esitykseen. Sitä odotellessa kuuntelimme hetken parin trubaduurin soittoa Merchant Arch pubissa. 

Illan esitys olikin sitten perinteistä musiikkia tanssinumeroineen. Ruoka ei tehnyt erityistä vaikutusta mutta esitys oli viihdyttävä. 

Mitä jälleen mukaan matkalle?

Mitä ensi viikolla pakataan mukaan purjehdukselle yli Irlannin meren sekä edelleen kanavan myötä halki Skotlannin ja jatkaen Pohjan Meren yli kauniiseen Kööpenhaminaan? Yksikään haravoimastani verkon sivustoista ei tarjonnut mitään edes lähelle osuvaa ehdotusta säkin sisällöstä ja merialueilla tarvittavasta varustuksesta. Jotain lämmintä ja jotain mukavaa, kevyttä ja ilman muuta jotain vettä pitävää. Sää saarilla näin kevään aikaan vaihtuu herkästi.

En ajatellut että löytäisin patenttivastauksen hakemalla sitä verkosta. Yhdeksi vaihtoehdoksi jäi katsoa mitä säkkiin tuli sullottua reiluksi kuukaudeksi Atlantin ylitystä varten vuonna 2015:

Kun näin ahkerasti suunnitellaan niin passi, rahat ja matkalippu otetaan mukaan matkalle tietenkin, eikö totta? Tulevan purjehduksen vedet ovat edellistä yli Atlantin meren purjehdittua reittiä kylmemmät joten kaikki pinnnan alle suunnitellut matkatavarat kuten räpylät ja snorkkelit tulemme jättämään pois ja ne korvataan muilla retkeen paremmin sopivilla varusteilla. Jos ottaisimme märkäpuvut mukaan kasseihin niin kevyille sukellusvarusteille voisi olla edelleen reissulla käyttöä.
Makuupussin materiaali vaihtuu silkistä lämpimämään materiaaliin. Paidat, housut, alusvaatteet ja matkalle sopivat laiturijalkineet sopivat edelleen myös tälle retkelle. Täydentävää vaatetusta vaatekerrosten väliin tulee vuodenaika huomioiden tarkistaa. Jotain fleece asujen osia ja ehkä jotain sateen pitäviä kevyitä päälle jääviä asuja pitää penkoa kaapista. Hyvät varrelliset hengittävät merisaappaaat odottavat huoltoa ja hyväksyntää matkalle.
Mitä tämän jälkeen vielä muuta mukaan? Tuleeko kuvassa luuraava Mustis jälleen matkaan?