Epäilykset maston sisään katkenneen nostinköyden aiheuttamista mahdollisista ongelmista isonpurjeen nostossa eivät onneksemme käyneet toteen vaan Vahine sai mastoon purjeensa ja pian kuljimme tuuli aluksen paapuurin lanteella reipasta seitsemää solmua auringon paistaessa kohti Skotlantia. A vahti sai aloittaa merivahdin ja pian saimme vuorollamme molemmat, Marja ja Hannu, tarttua Vahinen ruoriin ja tuntea omaa venettämme suuremman aluksen vakaan käynnin. Muut vahdit totuttautuivat kannella aallokkoon. Vielä vaikuttl siltä että kukaan ei olisi ollut sairastumassa meritautiin. Jaana viritti toiveikkaasti Karin kanssa vieheen pyytämään lounaskalaa. Jos saalis tarttuu matkalla syöttiin jää vielä haasteeksi saada saalis veneeseen sillä kalan nostamiseen tarvittavaa koukkua ei löytynyt huolellisen etsinnän jälkeenkään kalastajille.
Merivahtimme päättyi puolen päivän hetkellä ja pääsimme nauttimaan B vahdin valmistamaa salaattilounasta. Pian lounaan lälkeen tuuli tyyntyi ja aluksen moottori käynnistyi. Koetimme lepäillä ennen seuraavaa vuoroa jolloin valmistaisimme päivällistä.
Päivällisen jälkeen merivahtimme aikana keulan eteen ilmestyivät matkan ensimmäiset delfiinit. Matka jatkui kevyessä tai olemattomassa tuulessa väliin purjen, väliin konevoimin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti