Vahdillemme osui yön pimeimpien tuntien aika kahdesta viiteen. Purjehdus sujui ilman ongelmia mutta väsymys painoi ja vahdin pättyminen oli tervetullutta. Aamiaiselle herättiin kuitenkin normaaliin tapaan ja tiskin jälkeen päivän lounaan, tomaattikeiton valmistamiseen. Päivän mittaan tuuli ja aallokko alkoivat voimistua niin että Port Ellenin sataman suojattomuus alkoi tulla ongelmaksi. Iltapäivän alkuun päällikkö ilmoitti matkasuunnitelman muutoksen. Vahine suunnattiin hakemaan suojaa Islayn ja Juran välisestä salmesta ja sen mahdollisista satamista ja ankkuripaikoista.
Salmen suojaan päästyämme yritimme ensin löytää laituripaikkaa Port Askaig nimisestä yhteysalusten satamasta tuloksetta. Ensimmäinen näkemämme saaren yhdeksästä tislaamosta, Caiol Ila, oli edessämme rannalla mutta mitään pääsyä rantaan meillä ei ollut.
Jonkun matkaa eteenpäin oli rannalla paremmin suojaa tarjoavan lahden reunalla toinen tislaamo. Laskimme pienelle lahdelle ankkurin ja aloimme etsiä Karibialla kannen alle pakattua kumivenettä. Veneen etsimiseen, kasaamiseen ja etenkin perämoottorin käyntiin saamiseen meni paljon aikaa. Ensimmäinen ryhmä onnistui rantaumaan vasta päivällisen jälkeen.
Nyt alkoi purjehduksen todellinen seikkailuosuus. Ensimmäisenä rantaan ehtineet kohtasivat täysin sattumalta paikalle ajaneen Keithin joka oli lainannut kaverinsa turistikierroksiin tarkoitettua minibussia. Hän oli itsekin saarella kiertelemässä turistina vaikkakin toimi oppaana Edinboroughista käsin ajetuilla kierroksilla myös saarella.
Tislaamo oli jo kiinni mutta tislaamosta ulos kävellyt työntekijä tuli tervehtimään kapteenia. Hän toi myös lasin viskiä ja kertoi tutustumiskierroksen avautuvan aamulla kymmeneltä. Kaiken pällle Keith lupautui ajamaan meidät kaikki lähimpään kylään Bowmoreen jonne oli reilun puolen tunnin ajomatka. Tuskin olimme uskoa tuuriamme. Pääsisimme maistamaan kylällä toimivan kylän nimeä kantavan tislaamon tuotteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti