sunnuntai 8. toukokuuta 2016

S1307 Malt Trail: Port Ellen, Islay - Crinan

Port Ellenin kylä ei ole suuren suuri, vaan pikeminkin pätkä kylätietä jonka varresta matkaaja löytää hotellin, pari kauppaa, bistron ja muutaman majatalon. Matkaillijoita paikalle kuljettaa lautta, jonka satamaa vartioi maailmansodissa kaatuneille oman kylän skottisotureille omistettu muistomerkki. Kadun reunassa rannassa on pieni lahjoitusvaroin perustettu puisto tai oikeastaan pikkuruinen ruohokenttä somisteineen.


Niin kuin pienissä kylissä on satoja vuosia jo tehty, myös ventovierasta vastaantulijaa tervehditään. Kyläläisen katse on rehellinen, tutkivan utelias muttei kuitenkaan tungetteleva. Pienen kaupan tiskin takana jo hyvää vauhtia harnaantuvan rouvakaksikon puuhailu ja hyväntahtoinen keskinäinen jutustelu näytti ja kuulosti kovin herttaiselta. Koko kylässä oli kiireetön, leppoisa ja ajaton tunnelma.


Aamupalan jälkeen soitettu taksi hakee meidät laiturilta ja ajaa lähimmälle tislaamolle. Laphroaigin vuonna 2015 kaksisataa vuotta täyttänyt tislaamo on tunnettu paitsi viskistään myös erinomaisesta markkinoinnistaan. Myös meidän joukossa oli kaksi viskinystävää joilla oli tislaamon myyntikampanjan tuloksena hankittu hallintaoikeus neliöjalan palaan turvemaata. Tuosta oikeudesta he saivat hallintaoikeutta osoittavan sertfikaatin ja opastetun käynnin "tiluksillaan". Tislaamon viskejä sai maistaa edellistä tislaamoa jo astetta prameammassa vierailijakeskuksessa. 




Paluumatka satamaan kesti jalan noin puolituntia. Sataman ja tislaamon välin voi taittaa myös bussilla. Kahdeksan henkilön taksimatka oli kuitenkin edullisempi kuin kaikkien matka bussilla. Edullisin tapa oli tietenkin kävellen joka oli hyvässä säässä laiduntavia lampaita seuraten oikein rentouttavaa. 



Port Ellenin satama jäi iltapäivän alussa taaksemme ja nostimme purjeet kirkkaassa mutta edelleen kovin viileässä säässä. Matka jatkoi kohti läntisen ylämaan pääkaupunkia Obania. Iltapäivä ei tulisi riittämään periile pääsemiseen joten yöksi välille oli suunniteltu ankkuroituminen pienen Crinan kanavan suulle. Matkalla reippaassa tuulessa purjehtimisesta tuli vahtien kesken leikkisä kilpailu.  Alle kuuden solmun vauhteja ei katsottu hyvällä. Crinaa lähestyttäessä Juran salmen virtaukset näyttivät voimansa. Vesi kuohui pinnastaan kosken lailla ja pyörteitä, akanvirtoja sekä virran muovaamia vaahtopalloja ilmestyi aluksen molemmille puolille. Vahva virta hankaloitti myös ohjausta mutta Vahineen mastoihin avattiin loputkin purjeet työnsivät alusta vasten virtaa. Crinaan ankkurointi yöksi onnistui toisella yrittämällä ja miehistö siirtyi nauttimaan ansaitut oluet rantahotellin pubiin. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti