Keskiviikkoaamuna nautimme aamupalan ja siirryimme Provedence veneen kipparin Martin kyydillä Purple Turtlen laituriin ja sieltä jo parhaat päivänsä nähneen Hiacen kyytiin jota tulisi päivän opastetulla retkellä ajamaan Paul niminen kuski/opas.
Matka alkoi Portsmouthin keskustan kautta kaupungin ylärinteille, jossa Paul esitteli meille sekä tulevaa uutta taloansa että kaverinsa yrttipuutarhaa. Puutarhassa kasvoi suuri määrä sekä meille ennestään tuttuja että tuntemattomia maustekasveja. Saimme sekä tuoksutella että maistella kasveja jotka hämmästyttivät voimakkuudellaan verrattuna kotikeittiön kuivattuihin markettimausteisiin. Portsmouthista matka jatkui läpi saaren pitkin kapeaa ja mutkaista tietä kohti seuraavaa nähtävyyttä.
Saarella käytössä oleva vasemman puoleinen liikenne on tottumattomalle kokemus. Kun istuu etupenkillä ilman turvavöitä autojen tullessa vastaan kapeissa mutkissa lähtee mielikuvitus helposti liikkeelle. Vastaantulleiden autojen rutatut etukulmat vielä vain vahvistivat mielikuvia tiellä sattuneista kolareista.
Retkemme pääkohteena oleville putouksille pääseminen edellytti sekä ajoa pitkin sateiden runtelemia kärrypolkuja että patikoimista sademetsään rakennettua polkua.
Koska tie oli loppumatkasta niin huonossa kunnossa ettei autolla voinut enää jatkaa matkaa, tuli Paulin mukaan patikkaosuudesta hieman tavallista pidempi. Matkalla Paul kertoi sekä kasveista että metsässä tavattavista eläimistä. Hän osoitti meille niin lehvästössä keikkuvan papukaijan kuin juurakon alla piileskevän keltaravun.
Polun juurakon alla lymyilevä keltarapu oli Paulin mukaan erinomaisen makuista jos sen keitti pilkottujen ruokabanaanien kera. Yhdestä ravusta ei vielä illallista olisi valmistunut eikä ravun pyydystäminen luonnonpuistosta muutenkaan tuntunut oikealta. Rapu jäi jälkeemme vartiomaan koloansa juuren alla.
Polun varren kanelipuusta Paul irroitti veitsellä kuoren alla olevaa nilaa josta kaneli kuivatuksen jälkeen jauhetaan. Kotimatkaa varten pakkasimme kanelia pyyhkeitä varten varattuun kassiin. Maistoimme myös tuoretta kookosta, jonka Paul etsi metsiköstä ja halkasi machetella auki.
Saavuttuamme putouksille heitimme vaatteet pois ja pulahdimme kosken niskalla olevaan altaaseen uimaan. Poistuminen putouksilta oli tuloreittiä lyhyempi mutta huomattavasti jyrkemmän rinteen kautta kuin tullessa.
Paluumatkalla käväisimme vielä Red Rock nimisen kalliomuodostelman luona joka ulottui punaisena pinnaltaan pehmeänä kivilaakiona aina merenrantaan saakka. Matkaa seuraavaavn saareen oli vain reilun parikymmentä mailia joten lähtö kohti uutta saariryhmää iltapäivän lopussa mahdollistaisi perille saapumisen vielä ennen auringon laskua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti