Dominica

Lahdelle tullessa laskettu ankkuri ei pitänyt vaan vene veti koukkua kohti ulkomerta. Ankkuri nostettiin ja laskettiin uudelleen lähemmäksi rantaa. Ankkurin kiinnityksen tarkisti pienempi Jaakko snorklaamalla. Pian päivää kulutettiin snorklaamalla veneen tuntumassa. Kölin alla ollut merenpohja oli tosin lähinnä ankkuriurien kuluttamaa tyhjää aavikkoa jossa kuljeskeli satunnaisia kaloja ja pieniä meduusoja jotka ihoon osuessaan polttivat nokkosen tavoin jättämättä kuitenkaan näkyvää jälkeä.

Seabird veneestä lähetetyt Heliconia-kasvin kukinnot.

Prince Rubertin lahdella toimii jonkinlainen venemiesten kilta joka huolehtii veneiden kiinnittymisestä muutamiin lahdella oleviin poijuihin ja jonka jäsenyritykset tuottavat korvausta vastaan erinäisiä palveluksia aina jätteiden kuljettamisesta opastettuihin retkiin. Venemiehiä tapaa kaikilla Karibian saarilla mutta Dominicalla he ovat päällikön kertoman mukaan enemmän järjestäytyneitä. Tavallisesti vene asioi jonkun tutun venemiehen kanssa ja tällöin muut venemiehet jättävät veneen rauhaan. Kaikki perustuu suhteisiin ja luottamukseen ja rahat annetaan tehdyistä palveluksista käteen eikä kuittia kysellä. Hinta on aina neuvottelukysymys lukuun ottamatta hallinnon maksuja kuten nähtävyyksille tarvittavia kohdepasseja.

 Lahdella oli koko joukko veneitä sekä ankkurissa että muutamassa poijussa joita venemiehet välittivät. Kuvan vene näytti pikemminkin elokuvalavasteelta kuin matkaa taittavalta purjeveneeltä. Veneen perään kirjoitettu kotisatama oli oli yllättäen manner-euroopan keskellä.

 Edellinen raju hurrikaani oli iskenyt lahdelle edellisen vuosituhannen puolella jonka muistona rannalle viskautuneita aluksia ruostui edelleen peittämässä rannan rakennusten merimaisemaa. Alusten kansilla ja kyljillä näkyi liikehdintää ja polttoleikkurien suihkut ilmoittivat alusten hitaasta pilkkoutumisesta. Romumetallin määränpää oli päällikön kuuleman mukaan Venetzuela. Ehkä saarelle tuodusta halvasta öljystä annettiin näin vastineeksi romumetallia.

Päällikön ehdotuksesta lähdimme tutustumaan lahdelle laskevan Indian River-joen varressa oleville Pirates of the Caribian elokuvien kuvauspaikoille. Venemiesten Seabird veneestä Geofrey niminen kaveri vei miehistön jokisuuhun jossa pysähdyimme ostamaan alueelle tarvittavan hallinnon myöntämän kohdepassin. Geofrey aloitti veneen sauvomisen jokea ylös kertoen samalla sekä elokuvan kuvauksista alueella että ympäröivästä luonnosta. Joella liikkuminen oli sallittua vain sauvoen ilman moottorin apua. Joella oli saman aikaisesti pari muutakin ryhmää turisteja liikkeellä joita venemiehet kuljettivat kohteille.

Elokuvan kuvauspaikoista ei luonnollisesti ollut juuri jälkiä nähtävissä vaan kuvausryhmät olivat purkaneet lavasteet ja muut rakenteet huolella pois. Viidakossa näkyi lähinnä vielä kasvillisuudesta vapaa alue siinä missä kuvattavan kohteen paikka oli kuvausten aikaan ollut. Geofreyn mukaan elokuvan tuotantoyhtiöltä oli kysytty jos lavasteet olisi voitu jättää maastoon mutta näin ei kuitenkaan tehty vaan yhtiö siivosi jälkensä poistuessaan.

Joen penkalla piilotteli mangrovepuiden juurien seassa sekä muhkean kokoisia maarapuja että vilisti penkan kolojen välillä pieniä merirapuja. Jokea reunusti jokitörmällä kasvavat palmut ja suuret saniaisen näköiset puut.

Geofreyn sauvottua hetken yläviraan ysähdyimme  joen varressa oleva baarin luona josta kävelimme lähellä oleville viljelyksille tutustumaan saarella viljeltäviin hyötykasveihin. Dominica on Karibian runsauden aitta josta viedään lukuisia hedelmiä ja vihanneksia läheisille saarille. Kävelimme jokirannasta hetken matkaa ylärinteeseen viljelyksille jossa kasvoi monia tuttuja kasveja joita kotikeittiössä tapaa vain kuivattuina jauheina.

Näistä hedelmistä tulee talvikauden lämmikkeeksi tuttua kaakaota.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä hetkeksi rantaan jossa osa ryhmästä poistui veneestä ja kipaisi pankkiautomaatille täydentämään käteisvarantoa.

Karibian ilta saapui jälleen kellon tarkasti ja koko miehistö siirtyi rantaan nauttimaan illallista. Hetki ennen auringon vajoamista taivaan rannan taakse on eteläisillä leveysasteilla lyhyt ja yllättää helposti pohjoisen purjehtijan. Hämärää kestää vain lyhyt tovi ja liikkuminen dingillä rantaan ennen pimeää on hyvä ajoittaa etukäteen.
Osa vaasan joukkueesta löysi tiensä rannan Purple Turtle ravintolaan jossa pöydän täytti yön pimetessä yksinkertainen, mutkaton mutta maistuva illallinen jossa kalaa, kanaa ja lihaa täydenti joukko pavuista, makaroneista, ruokabanaaneista ja muista kasviksista valmistettuja lisukkeita.