Tuulilasi rikki!

Siirryimme kaikki Vaasasta matkaan lähteneet purjehtivat tulomatkan tapaan yhdessä kentälle ja kirjasimme matkatavarat sisään lähtevään lentoon. Ennen lentoa ehdimme vielä käydä lentokentän päässä olevalla kuuluisalla hiekkarannalla jonka yli laskeutuvat kentälle saapuvat lentokoneet. Lentokoneet ovat rannan kohdalla jo niin matalalla että ne tuntuvat olevan liki kosketusetäisyydellä. Myös kentän päästä nousuun lähtevät koneet työntävät turbiineistaan rannan suuntaan erittäin voimakkaita suihkuja joista varoitetaan sekä varoituskyltein että rannalla kuuluvalla sireenillä. Turbiinien ilmavirta nostaa myös rantahiekkaa ilmaan joka ihoon osuessa jää kiinni ihoon puhumattakaan päähineistä jotka lähtevät varomattoman turistin päästä kauas merelle.
Rantaretken jälkeen pääsimme pian koneeseen ja lentomatka kohti Pariisia saattoi alkaa. Lento Sint Maartenin kentältä käynnistyi sunnuntaina iltapäivällä ja perille Pariisin saavuimme maanantai aamun aikana. Lento Atlantin yli oli ottanut lentosuunnitelmasta poiketen enemmän aikaa ja meidän vaihtoaika oli jälleen kutistunut minimiin. Kuten tulomatkalla juoksimme terminaalista toiseen ja ehdimme niukasti Finnairin Helsinkiin lähtevään koneeseen.

Lentokoneessa kiittelimme jälleen onneamme ja koetimme tasata hengitystä.
Helsinkiin matkalla oleva koneemme lähti rullaamaan kohti kiitorataa mutta kiitoradan päähän saavuttua kone ei kääntynytkään sille vaan ylitti tien päätyen toiselle puolella olevalle rullaustielle. Pian kapteeni ilmoitti koneen ohjaamon tuulilasin juuri rikkoutuneen. Rullauksen aikana oli lasiin ilmaantunut koko joukko säröjä eikä koneella voinut nousta ilmaan. Onneksemme tuulilasi rikkoutui maassa eikä ilmassa! Mikä näitä koneita riivaa ja voiko meillä olla tällainen epäonni. Ensi tulomatkalla reikä koneen rungossa ja nyt tuulilasi rikki. Tunnelmat velloivat epäuskon ja epätoivon välillä.
Tästä epäonnisesta tapahtumasta alkoi odottaminen ja jonottaminen joka kesti pitkälle iltapäivään ennenkuin ryhmämme oli onnistuttu muiden koneen matkustajien tapaan uudelleen reitittämään Helsinkiin. Seisominen eri tiskien jonoissa oli väsyttävää mutta tilanne ei siitä murehtimalla miksikään muuttunut. Lisäksi jo tässä vaiheessa oli käynyt selväksi että osa matkatavaroista ei ollut löytänyt tietänsä Finnairin koneeseen vaan oli ilmeisesti edelllisen koneen purkamisen jäljiltä vielä jossain kentän matkatavarajärjestelmän uumenissa. Lopulta matka kuitenkin käynnistyi uudelleen kohti Helsinkiä jonne saavuimme illan jo alkaessa. Vaasan reitin portti oli onneksemme aivan tuloportin vieressä ja odotusaikaa oli vain lyhyt hetki. Arvuuttelimme monenko matkatavarat, jotka osin olivat jo Pariisissa kateissa ja osin vielä tuolloin kädessä, tulisivat saapumaan perille Vaasaan. Lopulta Vaasassa matkatavarahihnalta löytyi vain pari kassia. Vielä siis viimeinen koitos, ilmoitus kadonneista matkatavaroista ja vajaan puolen tunnin jonotuksen jälkeen taksilla kotiin. Reissu oli upea kokemus ja nyt takanapäin.