Hannu: Ystäviemme nuori neiti kysyi otsikon kysymyksen Ulvön luotsimökin luona kun sumu ympäröi perheen niin, ettei ylhäältä näkynyt kauniiille lahdelle ja sade kasteli kaikki ylhäälle reippailemaan lähteneet. Samaa kysyin itsekin mielessäni kun seisoin FIIA:n olemattoman sprayhoodin tarjoamassa niukassa suojassa ja taivaalta satoi kaatamalla vettä tunti toisensa jälkeen. Tuulta oli, peränpuolelta kylläkin, vain vaatimattomat kaksi metriä ja näkyvyyttä vain puolen mailin verran. Että olisinhan minä voinut olla kotona, maata mukavasti sohvalla ja katsoa kesäisiä sarjauusintoja. Pitää tänne nyt vain itsenä tuoda kun kotonakin olisi oikein mukaa!
Kolmen tunnin vesisateessa seisoskelun ja helmerin, synkän hiljaisen autopilottimme, kanssa seurustelun jälkeen Marja armahti ja vaihtoi vuoroa. Purjehdustakkini saattaa olla hienoa teknistä kangasta, mutta nyt sille tuli raja vastaan. Riisuin FIIA:n vessaan niin yltä kuin päältäkin läpimärän takin ja toivoin että sade hellittäisi. Kuivat päällysvaatteet olivat käyneet vähiin.
Marja: Sateinen ja sumuinen sää jatkui, mutta Malmön satamaan saavuttuamme alkoi pikkuhiljaa aurinko pilkiestellä pilviverhon takaa ja illalla oli oikein kiva sää. Ruokailun jälkeen lämmitettiin vielä sauna ja saunan jälkeen istuskelimme Fiian salongissa korttia pelaten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti