Trysunda - Mjältön

Trysundasta matkaa jatkettiin kohti ruotsin korkeinta saarta. Mjältön tarjoaa suojaisan pyöreän poukaman, joka on rauhallinen yöpymispaikka kaikilla tuulilla. Lähtiessä näytti liki tuulettomalta, mutta kun Trysundan satamasta päästiin ulos niin olihan sitä tuulta kuitenkin. Mukavasti peränpuolelta 4-5 m/s puhaltava tuuli innoitti Fiian miehistön nostamaan isopurjeen kaveriksi spinaakkerin. Välillä saatiin saarten välissä mereltä aallokkoa ja kapeikoissa tuuli nousi jopa kahdeksaan metriin saakka. Spinnu veti mukavasti koko ajan ja se laskettiin vasta kun käänsimme kurssin kohti Mjältön sisäänajoa. Perillä tavoitetussa S/y Linneassa tarjoiltiin päivän purjehduksen päätteeksi lettuja. Se oli hauska välipala ennen päivän retkeä, joka suuntasi kohden saaren korkeinta kohtaa, Mjältötoppenia, jonne kaikki jaksoivat juuri ravittuina hyvin kiivetä. Huipulta avautuu upea näköala yli Korkean Rannikon. Kaikki huipulle kiivenneet toivat mukanansa rannasta poimitun kiven, jonka jokainen lisäsi huipun korkeimmalle kohdalle kannettuun kivikasaan. Nousun rasituksista palauduttiin mukana tuotujen eväiden turvin. Paluumatkalla päätettiin käydä vielä katsomassa matkan varrella ollut luola. Suunnistaminen luolalle vei aluksi matkaajat vieressä olevalle pienemmälle kallion halkeamalle. Joukossa oli kuitenkin jo tieto siitä että, emme olleet vielä osuneet oikealle kohteelle. Kun luolaan johtava polku sitten kääntyi takaisin kohti vuoren huippua, retkueen nuorin kysyi: "Voitaisiinko tämä luola jättää näkemättä?" Annukan tarkkaavaisuus opasti vaeltajat lopulta polullle, jonka päässä oli suuri pahan hajuinen kallioon ratkennut suoja. Miehenpuolikkaat ja puolituiset pohtivat luolan suulla sen aiempia asukkaita ja käyttöä. Paluu veneille sujui ripeästi askeleen pidentyessä kohti alamäkeä. Illalla pidettiin vielä pastajuhlat ennen nukkumaan menoa.