Oppilaat tottuvat kuunari Helenan ruorin kääntämiseen ja aluksen
ohjaamisen matkalla merivahtien seuratessa toisiaan. Ensimmäinen öinen
vahtivuoro pilkkopimeässä yössä saattaa tuntua aluksi hieman pelottavalta
mutta turvaa tuo alati ohjaamista vierestä seuraava runkomiehistöön
kuuluva vahtipäällikkö. Ohjausvuorossa oleva oppilas saa vahtipäälliköltä
ohjeet kurssista joko kompassisuunnan tai tuulikulman muodossa.
Pitkäkölinen, vajaat 39 metriä pitkä ja 110 tonnia painava teräsrunko
vastaa ruorin kääntämiseen viivellä. Ruorissa oppii kuitenkin ennakoimaan
ohjausliikkeiden vaikutukset aluksen kääntymiseen. Päivänvalossa
ohjaaminen käy melko helposti seuraamalla keulan liikkeitä. Ruoria
kääntäessä tuntuu aluksi ettei alus vastaanota käskyä kurssin muutoksesta.
Hetken päästä pitkän kölin jatkeena oleva peräsin kuitenkin puree kiinni
ja alkaa kääntämään alusta haluttuuun suuntaan. Käännöstä saatttaa
tehostaa kurssista riippuen myös aluksen perään osuva aalto tai tuulen
puuska, joiden yhteisvaikutus satttaa yllättää varomattoman ruorimiehen.
Usein tilanteeseen lisätään korjausliike ja vielä sitä korjaava liike,
joka pahimmillaan johtaaa aluksen kiemurteluun halutun kurssin molemmin
puolin. Ruorimiehen apuna oleva ruorikulmamittari ja ruoriin teipattu
keskikohta tulevat apuun, kun ruorin käännöksiä puolittamalla palautetaan
kuunari takaisin tasaiselle liikehdinnälle ja aiotulle kurssille.
Hieman vaikeammaksi tehtävä käy yön laskeuduttua ja etenkin taivaan
ollessa öisten pilvien verhoama. Ruorin edessä oleva mittaristo kertoo
kuunarin purjehtiman kompassisuunnan, jonka muutoksia ja aluksen liikkeitä
aistimalla on pyrittävä pitämään kurssi vakaana. Tärkeä seurattava on
purjeisiin kohtaavan tuulen suhteellisen tuulen kulma. Tämän tiedon saa
mittariston tuulikulmamittarista. Kulman tulee vastata mieluiten
optimaalisesti purjehditule kurssille jalustettuja purjeita. Jos taivas on
kirkas ja kuu näkyvissä saadaan ruoriin merkittävä määrä lisää tietoa
helpottamaan oikean kurssin pitoa. Parhaimmillaan taivaalta saadaan
näkyviin tähti, jonka voi asettaa kiintopisteeksi vaikka maston saalingin
päähän helpottamaan ohjaamista. On vain muistettava vaihtaa tähteä tunnin
välein tähtitaivaan kiertyessä öisellä taivaalla. Kuun valo saattaa mös
valaista horisontin ja meren aallot, joiden tulokulmasta aluksen runkoon
nähden saa käsitystä aluksen liikkeistä.
Pasaatituulissa purjehdittaesssa tuulet ovat Cap Verdeltä lähdön jälkeen
asettuneet kuunarin perän puolelle. Itäiset tuulet ovat pakottaaneet
leikkaamaan vuoroin niin pohjoisen kuin etelän puolelle lisäten
prjehdittavia maileja ja käännöksiä matkan tekoon. Myötätuuleen
purjehdittatessa haasteena on pitää kurssi mahdollisimman lähellä kohti
Barbadosta ja samalla varoa alati tarjolla olevaa vahinkojiippiä,
tahatonta kurssin muutosta, jossa aluksen kääntyessä ison maston puomi
heilahtaa hallitsemattomasti peräkannen ylitse puolelta toiselle. Tätä
vaarallista ja pelättyä liikettä estämän on aluksen keulakannen vinssiltä
viety köysi ison maston puomin päähän. Köysi estää puomin heilahduksen ja
on saanut tehtävänsä mukaisesti nimen "preventteri". Köysi on varmasti
pelastanut useamman oppilaan vahdin. Myötäiseen purjehtiminen nopeasti
kohti kohdetta on tarkkaa puuhaa kuten kuunarin ohjaaminen kaikkinensa.
Tässäkin harjoitus tuottaa hyviä tuloksia.
Tänään on Atlantin ylityksen yhdeksäs matkapäivä ja matkaa on
Barbadokselle vielä 748 merimailia. Helenan tapahtumista ja tunnelmista
voit lukea edelleen lisää Helenan blogista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti