Takana on 12 vuorokautta rannatonta valtamerta ja Barbados on enää noin
100 merimailin päässä. Samalla toisiaan seuranneet meripäivät alkavat
lähestyä loppuaan. Tämän jälkeen on luvassa snorklailua, rantaelämää ja
lähinnä yöllisiä siirtymisiä paikasta toiseen. Mieli yrittää totuttautua
ajatukseen maailmasta ja ihmisistä Helenan ulkopuolella ja myös tasaiseen,
keikkumattomaan alustaan.
Vaikka pihveistä ja kylmästä oluesta on jo muutaman päivän ajan haaveiltu,
niin siitä huolimatta matka ei ole tuntunut pitkältä. Tätä
rannattomomuutta ja vapautta me olemme tänne tulleet hakemaankin. Öisin on
ollut hienoa seurata tähtitaivasta ilman mitään häiritsevää valosaastetta.
Kiikareilla on tutkitty tähtiä useassa vahdissa ja runsaat tähdenlennot
ovat olleet hienoja seurata.
Kalastusta on matkan aikana yritetty, mutta toistaiseksi tehokkaimmaksi on
osoittautunut kerätä talteen Helenan kannelle päätyneet lentokalat.Näistä
onkin tarkoitus valmistaa pizzaa tai peräti lentokalakukkoa! Juuri tätä
kirjoitettaessa saimme noin 5 kg:n Doradon, josta tehdään samantien
kalasoppaa. Hiukan harmittaa ettei matkan varrelle ole osunut yhtään
valasta. Niitä olisi ollut hienoa nähdä. Ehkäpä vielä viime mailien
kohdalla onnistaa. Nyt kun ranta alkaa olla hiukan lähempänä, niin lintuja
on näkynyt jo vähän enemmän. Niitä on toki nähty pitkin matkaa erilaisia
liitäjiä Atlantin aavoilta ulapoilta kalastamassa.
Viimeinen kellojen siirto on jätetty Barbadoksen satamaan. Näin saamme
ylimääräisen tunnin aikaa nukkua satamaan saapumisen jälkeen :-) Aamulla
onkin sitten klaaraus, tulli ja immigration, ruokakaupassa käynti ja
muidenkin varastojen tankkaus. Jokainen lienee myös odottaa jo innolla
'kaakelisuihkua', josta tulee makeaa vettä Helenan merivesisuihkujen
sijaan.
Mutta vielä on matkaa jäljellä vajaan vuorokauden verran ja nautimme siitä
täysin rinnoin.
Syntymäpäiväonnittelut Mammalle Jämsänkoskelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti