S1307 Malt Trail: Aberchalder Swing Bridge - Dores Bay

Kääntösilta avautui aikataulun mukaan puoli yhdeksältä joten aamun toimet tapahtuivat kiireettä. Matka seuraavalle Cullochyn sululle oli lyhyt ja sulutus tapahtui vähäisen korkeuseron vuoksi nopeasti. Matka suluissa eteni edelleen kohti merenpinnan korkeutta alaspäin. Seuraavana oli vuorossa Kytran sulku josta matka jatkui kohti Fort Augustuksen portaikkoa.

Matkaseurana kanavassa ajoi jo kanavan alusta tutuksi tulleita veneitä kuten ranskalaisten syvän veden matkapurjehduksille tehty alumiinipursi Lazuli, Plymouthsta Invernesiin ostettu siirtopurjehduksella matkaava Sweet Harmony, Contess 36, jota purjehti kolme mukavan oloista kaveria sekä pikkuruinen kajuuttavene jonka kahden setämiehen edesottamusten seuraaminen niin vesillä kuin maissa herätti kovasti hilpeyttä. Miekkosten merimiestaidot saatii kokemus retkeilystä vaikuttivat kovin ohkaisilta. Sulussa herrat olivat milloin poikittain, milloin menossa kohti sulun seinää ja aina ei ollut ollenkaan selvää pitikö köydellä työntää vai pitikö jomman kumman vetää ja mistä. Edesottamukset rannalla kahvin keitossa retkikeittimellä kuin myös teltan pystyttäminen sujuivat heilltä yhtä kaikki sarjana yleisöä riemastuttavia kommelluksia. Ansiosta nimesimme kaverukset "Touhuksi" ja "Peuhuksi". Vain häveliäisyys esti kuvaamasta tapahtumia viihdyttäväksi kommelluskavalkaadiksi.

Fort Augustus oli pullollaan turisteja, jotka seurasivat suurten pitkien kanavalaivojen, purjealusten ja vuokramoottoreiden sulutusta milloin ylös milloin alas. Jouduimma aluksi odottamaan ylöspäin matkaavien alusten sulutuksen ja meitä ennen paikalla odottamassa olleiden alas sulutuksen ennen kuin vuoroimme koitti. Olimme alun pitäen varautuneet sulutuksen kestävän tunnista hieman toiseen mutta odottamisineen aikaa kului reilusti enemmän. Alas päästyämme kiinnityimme paapurin puolen venttakaijaan ja kiirehdimme hiemassa myöhästyneelle lounaalle. Yhdestä kanavan ravintolasta useamman purjehtijan eteen kannettiin tuhdin oloinen pizza. Jaana sen sijaan tilasi valistuneen matkaajan tapaan paikallisen Haggis Puddingin.

Lounaan painaessa vatsassa käänsimme keulan kuuluisalle Loch Ness järvelle. Tuuli oli pitkin päivää nostanut järvelle vaahtopäitä ja oli pohjoisesta tuullessaa jälleen purevan kylmää. Etukäteen oli päätös, että järvellä purjehditaan ja pian kryssimme kohti pohjoista. Keulassa kokonaan avattu genoa ja 2. reivi isossa yhdistelmä osoittautui puuskaisessa ja nopeasti suunnaltaan vaihtelevassa tuulessa haastavaksi. Muutaman kunnon puuskan ja reippaan kallistuksen jälkeen genoa pyöriteltiin sisään ja keulaan avattiin vuorostaan fokka. Tällä asetuksella meno oli jo sujuvampaa mutta edelleen tiukkaa kryssimistä vendojen seuratessa toisiaan. Alkataulun painaessa moottorin käynnistäminen oli vihdoin väistämätöntä, jotta ehtisimme ankkuriin ennen pimeän laskeutumista.  Konevoimin reittiä siirrettiin järven länsireunaan jotta näkisimme ikonisen Urquhartin linnan hieman lähempää. 

Ankkuripaikkaan Doresin pienen kylän ja hiekkarannan eteen pääsimme ilta-auringon valaistessa hiekkarannalla nuotiotulien ääreen kokoontunutta nuorisoa. Ankkurin laskiessa veteen tapahtumaa säesti rannalla soittanut nelihenkinen säkkipilliyhtye. Kovin oli suurelliset vastaanottoseremoniat varattu ilmeisesti vain meitä varten, mutta emme tohtineet ryhtyä alkuasukkaita moittimaankaan.

Ennen nukkumaan menoa kävimme dingikyydillä lasillisella rannan pubissa.