Kun öljynporauslautat olivat jääneet taakse, Norjan rannikko ilmestyi eteen jo varsin kaukaa. Matalampi Tanska sen sijaan alkoi näkyä vasta kun meillä oli jo Skagenin majakkakin näkyvissä. Illalla saimme tilaisuuden purjehtia lähes kevyessä kelissä auringon paisteessa, niin että meidän vahdin noustessa kannelle alkoi tuulta riittää reippaasti seuraavan vahdille. Mutta mikäs siinä on mennessä, kun vene kulkee ja miehistö viihtyy.
Reittijakokärjestelmän alueille ei Vahinella ole asiaa, joten niiltä pysyttiin poissa ja se tarkoitti paria 'ylimääräistä' jiippiä. Vastainen tuuli oli vaihtunut myötäiseksi, kun pääsimme Skagenin jälkeen kääntämään kurssin etelään. Ohi ajava loistoristeilijä kyllä sai mieleen lämpimän suihkun ja muutamia muitakin mukavuuksia, joista Vahinella pääosin vain haaveillaan.
Helsingöriin saavuttiin aamupalan jälkeen. Sataman sisäänajossa linna jää paapuurin puolellle. Sivutuulessa aallonmurtajien välissä oleva suuaukko näytti kovin kapealta. Osasyynä lienee se, että silmä oli useamman vuorokauden ajan tottunut aavaan avomereen. Kylkikiinnitys laituriin ja siinä samalla ihailtiin naapuriveneestä auttamaan tulleen purjehtijan nopeaa solmuntekoa.
Kiinnittymisen jälkeen vielä köysien koilaus ja sen jälkeen oltiin kaikki valmiita pienille päiväunille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti