Lähtö Invernessistä sujui suunnitelmien mukaan ja aurinkoisessa säässä
lähdettiin liikkeelle. Aurinko ei täällä päin tarkoita välttämättä
lämmintä, joten kannella vaatetta sai olla ihan kunnolla päällä. Ehkä
paikallisten varsin vähäinen veneilyinnostus johtuukin juuri siitä, että
vaikka tuulta ja aurinkoa riittää, niin riittää myös kylmää keliä.
Vuorovesi aiheuttaa lisäksi omat haasteensa kun pitää huomioida missä
milloinkin voi purjehtia ja minne päin vuorovesi kuljettaa.
Koneajoa oli koko perjantain vastainen yö ennen kuin pääsimme kääntämään
kurssin kohti Tanskan Skagenia.
Meritauti ei vielä tässä vaiheessa vaivannut, mutta kun pääsimme oikealle kurssille ja Pohjanmeri alkoi
kunnolla velloa, niin meritautikin alkoi useammalla henkilöllä. Osa on
ollut täysin toimintakyvyttömiä, osa puolikuntoisia ja jotkut ovat
tsemppanneet kannelle meritautia taltuttamaan. Hannulla ei ole ongelmia
ollut, Marja sai sen sijaan kokea elämänsä ensimmäisen meritaudin. Se oli onneksi nopeasti ohi eikä vaikuttanut toimintakykyyn kannella, vaikka sisähommat jäivät kyllä tekemättä. Erityisesti nostamme hattua oman vahtimme kolmannelle jäsenelle Juhalle, joka naama valkoisena kiipesi kannelle omalle vahtivuorolle ja hoiti osuutensa mallikkaasti. On tainnut meritautikin siinä samalla saada kyytiä. Hannun punkkaan valuva vesi on saanut hänet muuttamaan viihtyisästä keulakajuutasta salongin sohvalle. Kuiva sänky on tietenkin hyvä juttu, mutta paljon rauhattomampi on tietenkin nukkua salongissa jossa syödään ja vahdit vaihtavat vaatteita jne. Paapuurin puolen punkka taas on kallistukseen nähden väärällä puolella, joten käytännössä siellä pitää nukkua poikittain ettei putoa lattialle. Perjantain päivällisellä nautittiin jo lounaaksikin tarjottua kalakeittoa ja lauantaille suunniteltu
ollut, Marja sai sen sijaan kokea elämänsä ensimmäisen meritaudin. Se oli onneksi nopeasti ohi eikä vaikuttanut toimintakykyyn kannella, vaikka sisähommat jäivät kyllä tekemättä. Erityisesti nostamme hattua oman vahtimme kolmannelle jäsenelle Juhalle, joka naama valkoisena kiipesi kannelle omalle vahtivuorolle ja hoiti osuutensa mallikkaasti. On tainnut meritautikin siinä samalla saada kyytiä. Hannun punkkaan valuva vesi on saanut hänet muuttamaan viihtyisästä keulakajuutasta salongin sohvalle. Kuiva sänky on tietenkin hyvä juttu, mutta paljon rauhattomampi on tietenkin nukkua salongissa jossa syödään ja vahdit vaihtavat vaatteita jne. Paapuurin puolen punkka taas on kallistukseen nähden väärällä puolella, joten käytännössä siellä pitää nukkua poikittain ettei putoa lattialle. Perjantain päivällisellä nautittiin jo lounaaksikin tarjottua kalakeittoa ja lauantaille suunniteltu
salaattilounas korvattiin makkarapekonirisotolla. Hyvin kelpasi niille, jotka lounasta ylipäätään söivät.
Meille merivahdit osuivat perjantaina myöhään illalla (20.00 – 23.00) ja
lauantaiaamuna (05.00 – 08.00). Ensimmäisen vahdin aikana vaihdettiin keulalle fokka genuan tilalle ja niillä purjeilla on menty siitä lähtien.
Meille merivahdit osuivat perjantaina myöhään illalla (20.00 – 23.00) ja
lauantaiaamuna (05.00 – 08.00). Ensimmäisen vahdin aikana vaihdettiin keulalle fokka genuan tilalle ja niillä purjeilla on menty siitä lähtien.
Molempiin vuoroihin osui reippaasti tuulta ja isoja aaltoja.
Vauhtiennätyksiä on tehty ja jopa 12 solmua saatiin rikki. Aaltojakin on
osunut kohdalle ja niitä on saatu sitloodaan saakka. Ja suolavesi tekee
hyvää iholle, näin ainakin uskomme. Aiempiin purjehduskokemuksiin verrattuna Pohjanmeri on ollut erilainen. Esimerkiksi jäämereen verrattuna aallokko on lyhyempää ja terävämpää ja keikuttaa venettä aivan eri lailla.
Nyt aurinko paistaa ja keli on tasaantunut, joten purjehduksesta päästään
nauttimaan vielä lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti